Sitten tuli huhtikuun puoliväli ja kännykkään ilmestyi tekstari: ”Mukava aamulenkki, 27km, 160 min. Ei kai enää voi puolikasta miettiä?”
Puolikas muuttui kokonaiseksi, ja lenkkeihin piti saada lisää pituutta. Samalla wappu lähestyi. Lopulta päätin hakea wappufiilistä juoksemalla ensimmäisen vähintään puolikkaan mittaisen lenkkini sen yhteydessä. Päiväksi tuli aatonaatto. Sikäli kun oikein muistan, juoksin tuolloin vajaan kympin peruslenkkini pari kertaa ja sen verran extraa Otaonnelassa, että matka varmasti tuli täyteen.
Fiilis oli aivan katossa. Myös maratoni meni sittemmin ihan hyvin.
Seuraavana vuonna oltiin menossa taas maratonille. Wappulenkistä oli jäänyt hyvät fiilikset, joten se piti uusia. Tällä kerralla mittasin itselleni yksittäisen lenkin, jolla oli lopulta pituutta luokkaa 1,5km päälle puolimaratonin. Päivä vaihtui aatoksi. Lenkin juoksin kaverin kanssa. Starttiaika klo 10:30, josta tosin tuli sattuneista wappuun liittyvistä syistä hieman myöhästyttyä (eikä lenkki muutenkaan ollut ihan niin nautinnollinen kuin olisi voinut olla). Seuraavaksi vuodeksi syypää - ei todellakaan mikään juoksijatyyppi - tulikin haastettua mukaan. Silloin juoksijoita oli jo viisi. Neljäntenä vuotena porukkaa alettiin kerätä myös Juoksijateekkarien listoilta.
Lenkki on pysynyt sittemmin lähes samana, samoin lähtöaika. Paikka on Otarannasta, urheilukentän viereiseltä parkkipaikalta. Pieni reitin oikaisu tuli joitakin vuosia sitten tehtyä Ruoholahteen; vähän vähemmän asfalttia ja eroon isosta risteyksestä, ja samalla reitti lähemmäs oikeaa puolimaratonia. Myös osallistujien määrä on kasvanut. Viime vuonna juoksijoita oli reilut parikymmentä. Alkuaikoina pidin kunnia-asiana, että hitaimman mukaan mennään (kunhan nyt kuitenkin juostaan), mutta joukon kasvaessa ja alkaessa muodostua muistakin kuin vain omista kavereista, siitä on jouduttu luopumaan. Monet kovemmat juoksijat eivät vain halua juosta hitaasti. Käytännössä itse olen ottanut peränpitäjäporukan, ja joku/jotkut reitin tuntevat kaverit ovat lähteneet nopeampien matkaan.
Vuonna 2006 kirjoitin myös pienen jutun aiheesta Polyteekkariin (toimitus sitä hieman lyhenteli). Lehti nro 8, sivu 19.
Polyteekkari
Kolme viimeistä kertaa olen juossut järjestelmäkamera kainalossa. Ohessa kuva parin vuoden takaa. Nopein kuvan henkilöistä juoksi muuten kuukautta myöhemmin Tukholmassa sadan parhaan joukkoon.
Lenkille lähdetään tänäkin vuonna. Otaniemen Otaranta 30.4., klo 10:30. Tervetuloa. Itselleni tämä onkin sitten jo yhdeksäs wappuaaton puolimaraton, tuo ensimmäinen aatonaattona juostu mukaan luettuna.
- Esko Anttila
Kuulostaisi ihan kivalta, jos en olisi muualla, eikä tästä reilun viikon päästä olisi HCR:ää. :/
VastaaPoista-Kosti
Ei matkan mittavuus vaan vauhti turman tuo. Itse olen juossut yhden ainoan puolikkaan numerolapun kanssa, ja se tapahtui juuri HCR:llä. Ja se tulos oli suhteellisesti kovempi kuin mikään maratonajoistani. Luonnollisesti tuonakin vuonna juostiin wappupuolikas. Palautumispäiviä taisi olla muutama enemmän.
VastaaPoistaNopeimmillaan olen varmaan juossut tuon pariin tuntiin, ja hitaimmalla kerralla (silloin kun se haastettu kaveri oli mukana), puolikkaan kohdalle aikaa kesti 2 tuntia 36 minuuttia. Ja loppu kävellen, yhteensä 2:50 -jotain. Hän ja toinen lajia harrastamaton kaveri eivät suostuneet juoksemaan pidemmälle. :) Rento lenkkihän se on ainakin itselleni aina ollut. Ei tämä ehkä mikään paras tapa ole HCR:lle valmistautua, en tiedä, mutta ei se vähänkään tottuneella juoksijalla kunnon tulosta kisassa estä.
Sulla ovat nuo harjoituslenkkien nopeudet aika paljon kovemmat kuin itselläni. Keskinopeus on varmaan samaa luokkaa kuin minulla nopeimmat lyhyet. Juoksu on toki ollut aika vähissä polven vuoksi, ja tavoite on lähinnä ollut totuttaa jalkoja pikkuhiljaa juoksuun. Pitkiä en ole juossut, mutta eiköhän niissä oltaisi jossain liki 6min/km tahdissa. Kyllä sinä varmasti minut Tukholmassakin voitat. Mutta sen voinen kuitenkin luvata, että sikäli kun vammat ja muut ongelmat pysyvät poissa, ero ei ole ihan niin suuri kuin pelkkien harkkalenkkien nopeuksista voisi arvella. ;-)
- Esko
Muistan edelleen kuinka hieno fiilis oli kun juoksu-urani ensimmäisen pitkän lenkin jälkeen tuon kyseisen tekstarin lähetin. Enpä olisi silloin uskonut kuinka kova addiktio pitkän matkan juoksuun voi tulla.
VastaaPoistaTässä sitä taas Tukholmaan treenataan ja vuotuiset kilometrimäärät sen kun kasvaa vaan.
Eipä taida Esko tänäkään vuonna voittaa suvun maratonmestaruutta ;)
Jaa että tänäKÄÄN vuonna? Ottaen nyt huomioon, kenelle pääosa niistä mestaruuksista on kuitenkin mennyt... Pari viime vuotta on kyllä kieltämättä jääty hieman jälkeen.
VastaaPoistaEikä taida Esko voittaa ainakaan Tukholmassa. Mutta onhan tässä kautta jäljellä, ties vaikka tulisi johonkin muuallekin vielä osallistuttua. Saas nähdä. Vuotuisissa kilometreissä en kyllä koskaan ole yrittänytkään kilpailla.
Tuo tekstari on muuten tullut säilytettyä kännykänkin muistissa. Oli se vaan hauskaa silloin. Mutta on se kyllä hauskaa vieläkin.
- Esko
Itse omia blogikirjoituksiani kommentoiden... :P
VastaaPoistaPiti vielä toteamani, että äläs silti serkkupoika vielä nuolaise. Tukholman maratonia on vielä 42195 metriä juoksematta. Ja jos ei kilometrimääriä huomioida, niin lenkkien lukumäärän ja säännöllisyyden puolesta meikäläisellä on varmaan paras juoksukuukausi miesmuistiin takana. Taaksepäin kun katsotaan, niin eipä olisi ihan ensimmäinen kerta kun meikäläinen on päässyt yllättämään... ;)
Niin ja Kostille ja mahdollisesti muillekin wappupuolikasta ja HCR:ää tuumiville, itse aion valmistautua Tukholmaan osallistumalla edellisenä viikonloppuna Lohjan kakkosneloseen. Se on maastopyöräilyn 24 tunnin joukkueajotapahtuma (ei kilpailu). Voi tietty olla niinkin, etten itse vain suhtaudu hirveän vakavasti näihin maratooneihin...
14-15km/1:21. Pisin juoksulenkki tammikuun jälkeen (on taas päässyt reittien tarkat pituudet unohtumaan). Ihan jees fiilikset. Olipas siellä lämmintä, ei olisi pitkähihaista tarvittu. Lenkin aikana tuli hikoiltua 1,5 kiloa pois.
- Esko
Ei wappuaaton pitkä lenkki estä juoksemasta kunnon tulosta HCR:llä. Kokemusta on. Juoksin itse elämäni parhaan puolikkaan vuonna 2004 HCR:llä (1:34:38), vaikka olinkin wappuna ollut juoksemassa. Enkä ollut silloin edes kokenut juoksija, vaan aloittelijan tuurilla menin. Mutta ehkä silloin tosiaan palautumispäiviä oli muutama enemmän, kuten Esko muisteli.
VastaaPoista-Marjukka
Joo, toi HCR:n läheisyys taitaa olla vain tekosyy, ettei tule paha mieli siitä, kun olen samaan aikaan Keski-Suomessa välttelemässä näitä kaupungin vappuhulinoita, kun enemmän rauhaa rakastan. :)
VastaaPoista-Kosti
Guukkelilla katselin, että v.2004 HCR olisi ollut 15.5.
VastaaPoistaToisaalta voi se tietty olla niinkin, että tuona vuonna ensimmäiset kaksi kolmasosaa kisamatkasta oli vaan niin hyvää tsemppiseuraa tarjolla, että askel suorastaan lensi. T: Nimim. 1:34:32.
- Esko
Tsemppiseurasta hyvä tulos varmasti johtuikin :) Tuo juoksu oli niin mieleenpainuva, että muistan askeleen lennokkuuden vieläkin.
VastaaPoista-Marjukka