Huhtikuu loppui jo - mitä tuli tehtyä?

Huhtikuusta 2009 muodostui loppujen lopuksi melkoinen oodi mättämiselle. Aiemmin juoksu-urallani olen kahtena kuukautena ylittänyt 200km (max 225km), mutta tähän kuukauteen mahtui 293 kilometriä. Lepopäiviäkin ehdin pitää 8kpl (kahdeksas oli kova päätös, kun se sattui tälle päivälle, ja tarkoituksena oli yllättäen ollut 7km lenkki). 300km:n maaginen raja jää myöhemmin saavutettavaksi.

Pitkät lenkit: 3 x 20-25km
Keskipitkät: 3 x 15-16km
Peruslenkit: 10 x 10-14km
Lyhkäset: 7 x 5-9km
+Cooper: 3240m
+10km tiejuoksu: 39:55

Huhtikuu: 293km / 23.43 (4.51/km)

-Kosti, jonka on nyt mentävä ekan kerran tänään ulos :)

Palauttelua

Eilen juoksin pitkästä aikaa kevyellä vauhdilla. Vauhti oli noin 5 min/km ja matkaa kertyi 13 km. Sunnuntain kilpailu ei tuntunut jaloissa, ja oli ihan mukava juosta, kun ei tarvinnut puuskuttaa ja pystyi juttelemaan kaverin kanssa.

Tällainen rauhallinen ja lyhyt juoksu ei tietysti kehitä kuntoa, mutta se menee palauttavasta lenkistä. On ihan hyvä palautua niin fyysisesti kuin henkisestikin kovasta rääkistä ennen seuraavaa kovaa rypistystä. Jos vaikka tänään yrittäisi hakea vähän kovempaa vauhtia.

Aurinkoista Wappua kaikille!

Matti Teittinen

Länsiväylä sujui

Olen vieläkin ihan onnessani kun Länsiväylä juoksu sujui yli odotusten. Ilmahan oli loistava eikä vastatuulesta tullut pelättyä vastusta. Jos nyt mennään ensimmäisen kerran aikoihin: Oma tavoiteaikani oli 1 h 45 min ja tulos oli 1h 42 min 35 sek! Maalissa kun puhalsimme muutaman kerran samaan aikaan tulleen nuoren, minua puolet nuoremman naisen kanssa, sanoi hän että kyllä tulit kovaa. Hän oli ilmeisesti seurannut minua ja sai vihdoin maaliviivalla kiinni. No minä kilpailin vain itseni kanssa.

Tänään tiistaina olin siiten palauttavalla lenkillä noin tunnin. Ja eilen 26.5 km pyörälenkillä.

t. Ilona, TKK:n seniori

reeniä reeniä

Viime sunnuntaina tuli juostua tämän kevään pisin lenkki, 27,5 km. Oli kiva juosta ihan uusissa maisemissa, mikä aina on piristävää pitkillä lenkeillä. Maanantaina olisi ollut ihan järkevää pitää lepopäivä, mutta päätin kuitenkin että lähden iltarasteille, kun semmoiset kerran hienossa maastossa (Luukissa) järjestetään. Palauttava lenkki siitä sitten tulikin. Yritin pitää ajatukset suunnistuksessa, vaikka etenkin alamäissä reidet muistuttivat olemassaolostaan.

Jenni

Kevyttä askellusta.

Tänään oli sitten vuorossa jo se kauan suunniteltu aamulenkki! :) Liikeelle pääsin siinä ennen kymmentä, ja aurinko tervehti heti, kun ulos ovesta astuin. Vuorossa oli kevyt noin 7,5 kilometrin hölkkä. Annoin rennosti askeleen rullata ja sykkeetkin pysyivät hyvin alhaisina (avg 147, peak 165). Seuraava lenkki on sitten todennäköisesti vuorossa sunnuntaina, jolloin olisi tarkoitus juosta viimeinen puolikas ennen puolikasta, eli siis HCR:ia.

Tänään olisi tarkoitus avata makkara-kausi grillauksen ja vapun merkeissä, ehkä joutuu myös muutaman huurteisen oluen ottamaan näin urheilumielessä palautusjuomana :)

Nauttikaa vapusta ja ottakaa pieni huili juoksusta, askel rullaa ihmeellisen hyvin, kun uskaltaa ja malttaa välillä hieman taukoa pitää!

-Lari

Kova lenkki on parasta!!!

Eilen illalla tuli vedettyä yksi parhaista kovista lenkeistä pitkään aikaan. Jalat oli hieman väsyneet maanantain pitkästä 20 km lenkistä (koska sunnuntai pitkä jäi väliin...), mutta matkaan hyvällä fiiliksellä. Peruslenkki on kasvanut alun 'Jorvin lenkistä', 6,5 km, lenkistä ns. 'Kauniasten lenkiksi' 12,5 km.
Kovan tasavauhtisen lenkin vauhdin tasaisena pitäminen on minulle vaikeaa, hetken menen fiiliksellä kovempaa sykkeen ollessa kuitenkin hyvin anaerobisen tason alla noin 160 beat/min:ssa, mutta sitten huomaan taas vauhdin lössähtäneen ja sykkeen tasaantuneen aina samaan 154 beat/min tasolle. Helposti vaipuu omiin ajatuksiin ja vauhti on sitten vähän sahaaamista, mikä on huono juttu.
Huippupiristys lenkkiin oli viimeisellä kolmella kilometrillä vauhdin hienoinen nosto, kun näin toisen lenkkeilijän puristavan kaukana edessä mäkeä raskain askelin. Käskytin jalkoja lisää vauhtia ja lopulta menin heittämällä ohi. Tuli tosi hyvä fiilis. Sitten löysin uuden jäniksen pitämään vauhtia yllä, nimittäin rusakko juoksi vierelläni maantietä pitkin ja minä kevaria. Naurutti aivan älyttömästi, että ikinä ei jänis muutu tuon konkreettisemmaksi!!! Siinä sitä mentiin hyvän matkaa peräkanaa tai sanoisinko pupua kunnes satunainen autoilija pilasi illuusion ja rusakko hyppäsi metsään.
Lenkin jälkeen analyysi GPS:stä näytti keskivauhdin olleen 5,0 min/km ja kilometrejä tulleen 12,1. Ja fiilis oli niiiiin hyvä, että vaikea oli saada unta. Kovat on parasta!

Maija

Keskiviikon keikka

Muutaman tunnin bussimatkan päätteeksi oli taas kiva päästä maaseudun rauhaan Joutsaan (karkuun kaikkea pääkaupunkiseudun hörhöilyä, vaikka vappupitkis olisikin kiinnostanut). Mulle on jo tarpeeksi karnevaalia siinä, että huomenna - tai siis tänään - on aika syödä jäätelöä 2kk rankan tauon jälkeen (elämän pienet ilot :D).

Ohjelmassa tänään - tai siis eilen - oli kevyt lenkki, joka taas jostain syystä meni välillä vääntämiseksi. Ajoitin lenkin juuri sopivasti, jotta ehdin hiukan pelailemaan korista. Yli puolen vuoden tauon jälkeen kokeilin Nike+Ipod -kombinaatiota, joka laskikin alun 2km oikein, mutta tämän jälkeen loppumatkasta se huomioi vain pari kilometriä -> Ipodin mukaan lenkki oli alle 5km.

Treeni: 8,6km (4.46/km) + 1h koripalloa

-Kosti

Vappulenkille

Säät suosivat lenkkeilijää, ja valinta t-paidan ja takin välillä mietityttää päivä päivältä enemmän. Tänään oli aika valmistautua vappuun kiertämällä Töölönlahti. Moni muukin näyttää huomanneen hyvät kelit. Vuoden isoin opiskelijajuhla tekee varmaankin rutiiniin jälleen pienen loven, mutta saa nähdä josko t-paita ja shortsikelin voisi vihdoin avata viikonloppuna.

Pyry

Sängynpohjalta takaisin lenkkipoluille

Jes! Vihdoin taittui ärhäkkä flunssa (Dauctin pienellä avusuksella) ja pääsin lenkkipolulle. Kevyt aloitus 40 min. aamulenkillä ja aina muutama askel kävelyä kun meinas syke nousta liian korkealle. Otappa sitten selvää johtuiko sykkeen nousu edesmenneestä hengitystieinfektiosta vai kevään ja lämmön tuomasta innosta. Hyvältä joka tapauksessa tuntui paluu juoksun pariin.

-Samuli

Salakavala kevät

Olin viime viikolla pitkästä aikaa kokonaisen viikon juoksuttomana. Viimeksi näin kävi alkuvuodesta, kun olin pahan flunssan kourissa pari viikkoa. Viime viikon juoksuttomuuden olen jo selittänyt itselleni moneltakin kannalta morkkista välttääkseni: viikkoa edeltävänä sunnuntaina olin elämäni ensimmäisellä 35km lenkillä (eksyttiin hieman reitiltä...). Sitten heti maanantaina jouduin lähtemään hki-vantaan ensimmäisellä aamulennolla työmatkalle, jolta palasin vasta yöllä (hyvä, ettei sääriin iskenyt veritulppa!). Töitä riittii torstaihin asti niin paljon, että tuskin ehti nukkua. Kuka sitä sitten torstaina olisi jaksanut juoksemaan lähteä, varsinkaan, kun oltiin juuri hankittu tuliterät hybridipyörät...Pyörällä sentään lähdin reippaasti kauppareissulle! Viikonloppu hurahtikin sitten Turussa ja sunnuntaina nollasin koko viikon nukkumalla miltei koko päivän... Nyt on kuitenkin uusi uljas viikko. Eilen aloitin taas juoksemisen intoa täynnä. Nyt en voi enää jättää yhtäkään treeniä väliin! Viimeisen kuukauden ajan olen juossut n. 60 km viikossa, mikä on ollut melkoinen tehostus aiemmasta n.40 km viikossa. Nyt ajattelin päivittää määrää vielä ylöspäin 70 km viikossa. Tätä ohjelmaa ehdin tehdä vielä 3 viikkoa. Katsotaan, miten naisen käy...Vappua ei voi ainakaan ihan perinteisissä merkeissä viettää! Salakavala tämä kevät on ollut monessakin mielessä. Ensinnäkin nyt viikon tauon jälkeen pitäisikin yhtäkkiä riisua puolet juoksuvaatteista, ettei tule lämpöhalvausta kesken lenkin! Olin jotenkin ajatellut, että tätä aurinkoista kevätvaihetta kestäisi melko kauan ennen maratonia, mutta nyt olen kauhukseni huomannut, että salakavala kevät on tehnyt tepposet ja maraton on todellakin vain muutaman viikon päästä...Nyt vaan mieletön tsemppi päälle, vaatteet pois ja nauttimaan täydellisistä treenikeleistä :)

Miia*

Viikonloppu Vierumäellä

Oli kyllä mahtava viikonloppu Vierumäen urheiluopistolla. Hyvä uni, loistava ruoka ja sopivasti liikuntaa. Juoksin lauantaina ns. opistonkympin, mikä kiertelee urheiluopiston lähimaastossa (myös metsässä).

Reitin varrella on harjuja, suota, tietä, hakkuuaukeita, upottavaa hiekkaa ja tällä hetkellä lunta sekä jäätä. Kirittäjänä oli kaksi pientä koiraa valjaissa, joista toinen ei vetänyt yhtään ja toinen oli vedettävänä ;)

Pääsin korkkaamaan ihan uudet maastojuoksukenkäni, jotka todella antoivat menohaluja. Vauhti ei ollut kova vaan vastus --> keskisyke 155bpm ja max. 178bpm kesto 1h20min.

Suununtaina oli vuorossa kävely metsässä lisäpainojen (reppu 15kg) kanssa ja kestona hieman alle kolme tuntia ja syke 120-135bpm. Todella hyvää palauttelua.

Maanantai oli välipäivä ja nyt olen lähdössä kympin maantielenkille...

Terveisin, Ari

Tiistaina ei tiltannut

Tarkoitus oli tehdä melko rauhallinen tasavauhtinen, mutta jostain syystä vauhti (taas kerran) kiihtyi parin kilometrin kyttäilyn jälkeen, ja välillä huomasin Pirkkolan "matkamittareista", että jalkani takoivat turhan tiuhalla temmolla. Juuri kun olin saamassa vauhtia rauhoittumaan, näkyi n. 150m päässä kahden miehen ryhmä, joka oli sitten pakko ottaa kiinni :). Noh, eipähän kuitenkaan erityisemmin hengästyttänyt, vaikka jalat olivat hiukan raskaat pökkelöt.

Treeni: 16,2km (4.35/km)

-Kosti

Rasvaa vai talkkia?

Viikonlopun pitkä lenkki on voitokkaasti takana ja eilen oli vuorossa alkuviikon rento vauhtileikittely. Rento jouksentelu muuttui kuitenkin varsin nopeasti tuskalliseksi hiippailuksi ja koikkeloinniksi. Alusasuvalinta ei ilmeisestikään mennyt putkeen ja hiertymiä alkoi ilmaantua uhkaavasti jo muutaman kilometrin jälkeen.

Kotiin päästyäni tutkiskelin vanhoja jouksijalehtiä ja ohjeita maratoniin valmistautumisesta. Esiin putkahti maininnat talkista ja rasvasta. Ilmeisesti näitä pitäisi testata ennen maratonia. Onko muilla kokemuksia rasvasta ja/tai talkista? Pitäisikö nivuset ja jalat pöllyyttää talkilla ennen pitkää lenkkiä vai ennemminkin rasvata? Entä onko suosituksia siitä millaista rasvaa kannattaisi käyttää? K-kaupan hyllyllä ei ole juoksurasvoja liiemmälti näkynyt.

- jape

Pakkolevon paikka

Niin se todellinen kevätflunssa lopulta yllätti minutkin. Lauantaina kuumemittari näytti lämpöä 37,9 astetta ja edelleen on melko heikko olo. :P Juoksut ovat siis viime päivinä jääneet vähemmälle. Eipä taida auttaa muu kuin tyytyä tilanteeseen ja ottaa ihan rauhallisesti, niin pääsee ensi viikon kuntotestiin ja karu totuus paljastuu... Pikaista paranemista kohtalotovereille, terveitä hetki kaikille muille ja ennen kaikkea tsemiä harjoitteluhetkiin! =)

-Pekka-

Ensimmäinen raasto

Eilinen Länsiväyläjuoksu oli kohdallani vuoden ensimmäinen kisa ja kuten niin usein ennenkin, nytkin tuli lähdettyä liian kovalla vauhdilla. Keväällä on kilpailuinto kova ja tekee kovasti mieli päästä testaamaan kunto. Ei oikein tahdo löytyä malttia, vaikka sitä juuri pitäisi olla tähän aikaan vuodesta. Kunto ei kuitenkaan ole vielä näin aikaisessa vaiheessa kovin kummoinen.

Huonostihan siinä sitten kävi. Vauhti rupesi hyytymään väkisin jo jossain 4 km:n paikkeilla kun etureidet alkoivat mennä ns. tukkoon. Loppumatka olikin sitten yhtä tuskaa. Tuntui välillä, että koko ruumis on ihan tukossa.

Joten kannattaa todellakin aloittaa kisat rauhallisesti, varsinkin jos ei ole varma omasta kunnosta. Kisasta jää paljon parempi mieli, jos sen pystyy juoksemaan tasaisella vauhdilla läpi tai jopa loppua kohti kiihdyttäen.

Matti Teittinen

Maanantai ei masentanut

Kahden päivän pakkolevon jälkeen oli vihdoin aika päästä juoksemaan (ja siten helpottamaan vieroitusoireita). Jalka nousikin rennosti, mitä nyt lonkat aina hieman vihoittelevat. Viimeiset 1,4km (3.34/km), mikä oli hyvin piristävä lopetus.

=> 13,3km (4.18/km)

-Kosti

Länsiväyläjuoksu

Länsiväyläjuoksu kisattiin eilen aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä. Tunnelma oli iloinen ja oli hauska kokoontua taas pitkän talven jälkeen juoksusta innostuneiden ihmisten kanssa keväiseen tapahtumaan. Omalta kohdaltani juoksu ei tosin sujunut odotusten mukaisesti; kärsin vatsavaivoista koko matkan ja harmitti, kun mahakivultani en pystynyt juoksemaan niin reippaasti kuin jalat olisivat vieneet.

Tulosluetteloa silmäillessä kannattaa panna merkille Ilona Sandmanin hieno suoritus, 1:42:35 on senioriltamme mainio tulos! Onnittelut hyvästä juoksusta, Ilona!

-Marjukka

Onko tai voiko juoksijalla olla elämää?

Innostuin tässä viikonlopun aikana pohtimaan otsikossa esitettyä pähkinää. Taustalla oli, ei suinkaan mieltymykseni eksistentialistisiin kysymyksiin, vaan yleiset arkielämän juoksijalle asettamat haasteet.

Uskon edustavani monella tapaa tämän blogin keskivertokirjoittajaa ja -lukijaa. Meillä monella on jokin päivä- tai muu työ, säännöllisesti edellytettäviä akateemisia punnerruksia sekä ainakin vilpitön pyrkimys edistää ystävyys- ym. suhteitamme ja läheistemme parasta. Toisinaan näiden kaikkien yhdistäminen systemaattiseen juoksuharjoitteluun voi tuntua lähes mahdottomalta.

Suurin osa joutuu ja haluaakin preferoida juoksun sijasta välttämättömämpiä aktiviteetteja. Toisaalta maratonille tähtäävällä juoksijalla saattaa todella ilmestyä se kuuluisa vanne otsanauhan kohdalle, jos harjoitukset jäävät pitkäksi aikaa väliin. Kestävyysjuoksussa kun mitään ei saa ilmaiseksi ja harjoituskilometrien puute maksetaan lopussa kalliisti.

Olen monena vuonna Helsinki City Marathonilla miettinyt perimmäistä suhtautumistani juoksemiseen. Kärjen vauhdin tuntuessa tappavan kovalta mielen täyttää väkisinkin kiitollisuus siitä, että juoksemista ei tarvitse tehdä sentään työkseen. Kaikesta maratoniin liittyvästä hurmoksesta huolimatta päällimmäiseksi jää ajatus juoksun jälkeen odottavista elämän hyvistä asioista.

Samaa ajatusmallia soveltaen täytyisi koettaa muistaa, että kaverin polttariohjelmalle, huonekalukaupoissa ravaamiselle ja harjoitustyön vääntämiselle uhrattu juoksuton viikonloppu ei ole suinkaan morkkiksen aihe (maailmanlopusta puhumattakaan) vaan elämää itseänsä. Sitä hyvää, joka odottaa ainakin toivottavasti maalissa jokaisen juoksun jälkeen.

Ensi viikkoon uusin voimin.

- Tuomas Tikkanen

Seikkailu-urheilukisa KY City Challenge

Viikonlopun reenit kuittasi tällä kertaa meikäläisen osalta opiskelijoille suunnattu seikkailu-urheilukilpailu KY City Challenge. Kisa oli kaksipäiväinen, jonka aikana edettiin kolmen hengen joukkueissa rastilta rastille. Osalla rasteista oli erilaisia tehtäviä esimerkiksi köysilaskeutumista. Liikkumismuotoina juoksun lisäksi pyöräily ja melonta.

Lähtö oli perjantaina n. Klo 18 ja päivän etapin maaliin tulimme 3h 56min rehkimisen jälkeen. Perjantain etapin jälkeen olimme neljännellä sijalla. Lauantain etappi alkoi osaltamme aamulla klo 07:48 ja etapin ja kisan maaliin tulimme 3h 17 min myöhemmin. Hyvästä suorituksesta pokkasimme kolmanneksi suurimman pokaalin kilpailun iltatilaisuudessa ravintola Nollassa.

Kaiken kaikkiaan kisa sujui osaltamme hyvin: varusterikoilta vältyttiin ja joukkueemme oli melko tasainen fyysisesti. Vahvan suunnistustaidon ja paikallistuntemuksen ansiosta suorituksemme oli melko virheetön. Ero voittajajoukkueeseen oli selvä, mutta hieman jäi harmittamaan muutaman minuutin ero hopeamitalille…

Faktat:
Joukkueen nimi: Miks läksit?
Joukkue: Paavo Keisanen, Timo Laihinen ja Kapo Saukkonen
Tulos: 3. Sija

Tulokset ja tietoa kisasta: http://www.kycitychallenge.fi/

-Paavo

Perinteikäs sunnuntai hölkkä...

Kylläpäs oli loistava sää! Tänään kuului ohjelmaan, jo perinteeksi muodostunut, reilu 20km lenkki. Askel rullasi hyvin ja oli kiva juosta, kun aurinko paistoi ja vastaan tulevat lenkkeilijät jaksoivat hymyillä!

Olen nyt kolme kertaa juossut saman reitin. Ensimmäisen aika oli 2:08:28 (avg 155), toisen 1:54:46 (avg 157) ja tämän päiväinen taittui aikaan 1:37:53 (avg 165). Tässä voi olla vielä teoreettiset mahdollisuudet 1:35 alitukseen HCR:lla! Pitää vappuna ottaa sitten rauhallisesti, ettei tule otettua takapakkia treenin suhteen, NOT! :D

-Lari

Viikon vetäisy

Sitä taas viikko vierähti edellisestä lenkistä. Tämä fakta yhdistettynä upeaan kevätkeliin ei voi tarkoittaa muuta kuin lähtöä baanalle. Leppoisassa tuulenvireessä taitettuna 15km keskivauhtia 4:20/km.
Otaniemen kohdalla lappasi vastaan Länsiväyläjuoksun porukkaa. Olisi mukava kuulla tunnelmia myös meidän osallistujilta.


Teemu

Not training.

Last week wasn't really optimal in terms of training (or nutrition either). Hectic schedules at school and work added to a few rather random occasions where one just had to drink alcohol all sum up to the fact that I didn't manage to do a single run whole week. Who can really go to a HSE excursion to a beverages factory without even tasting anything? Not to mention the afterparty with free drinks as well.

So this week's training ended up being just two football matches (one of them not yet played though), 2 sweaty hours of futsal and some really random pushing weight. It's always fun to do 100 chin-ups as fast as possible.

I just got notified that the traditional Barbeque Season Opening arranged by a few of my mates just got postponed from 2nd of May so I could still consider taking part in the Teboil Half-Marathon in 3rd of May in Puolarmetsä, Espoo. It was fun last year, but still I'm not sure if I'm going.

-Jason

Päivän ohjelma :)

Nyt: Lontoon maraton
Seuraavaksi: 15km TV-reipas

Tosta Lontoon maratonista oli pakko lainata tähän Z:n spekulaatiot raasto.comin foorumilta (jotka voivat päteä myös tähän ryhmään kuukauden päästä):

Lontoon maratonin lähestyessä huhumylly pyörii. Viimeisimmät epäviralliset huhut Lontoosta kertovat,

Että Tadese on tankannut niin paljon, että siltä pursuaa pastaa sieraimista.

Että Lel on niin hirveässä maratonkeskittyneisyydessä, että se ei kuule eikä näe mitään ja meinaa tämän vuoksi koko ajan kävellä seiniä päin.

Että Wanjirun kone on niin täynnä maratonvauhtikestoa, että se ei pysty juoksemaan kevyellä lenkilläkään päälle 3 minuuttia / km.

Että Gharib on litkinyt niin paljon urheilujuomaa, että se virtsaa urheilujuomaa ja ulostaa geeliä.

Että Goumri himoaa kovaa maratontulosta niin paljon , että se täytyy tuoda kettingeissä lähtöviivalle.

Että Mutai on niin maratontärinöissään että se täytyy köyttää sänkyyn kiinni, ettei se lähde yöllä lenkille.

Että Kebde on niin täynnä maratonluottoa, että se aikoo juosta 8 viimeistä vitosta 14 minuuttiin.

Että Ritzenhein on niin täynnä maratonintoa, että se on nukkunut viimeisen viikon kisakengät jalassa.

Että Keflegzighi on niin herkkänä, että sillä läpsyy kantapäät pakaroihin kävellessäkin.

Että Kifle on vetänyt niin paljon ratavetoja, että se ei pysty kääntymään enää kunnolla oikealle.

Että Limo on hionut loppukiriä niin paljon, että sen kiri alkaa 42195 metrin päässä maalista.

Että Khannouchi on juossut niin paljon määrä, että tuleva maraton on sen lyhin lenkki tänä vuonna.

Että maratonfanit eivät millään malttaisi odottaa Lontoon starttia.

-Kosti (Wanjirun puolella)

Varovainen lenkki - hyvin meni

Onkin tässä aikaa kulunut eikä ole hetkeen tullut kirjoiteltua, joten tässä hieman mitä viime päivinä treenirintamalla on tapahtunut.

Hieman reilu viikko sitten kävi koulussa pieni tapaturma ja taitoin portaissa nilkkani, oikeasta jalasta. Kummaa huolimattomuutta, mutta välillä näinkin. Sitten iltaa kohti kipu paheni mutta koiti olla liikaa rasittamatta. Seuraavana päivänä suunta oli hyvä ja muutaman päivän jälkeen uskaltauduin kokeilemaan kävely-hölkkälenkkiä. Hyvin meni eikä siis onneksi mitään pahempaa nilkassa ollut tapahtunut.

Nyt sitten oli vuorossa jo vähän intensiteetin kasvattamista, toki vain noin 45 min hölkkälenkin verran tällä kertaa.

Tästä sitten vaan tie nousujohteisesti ja pitää olla tarkkana ettei telo itseään enempää ettei harjoittelut häiriinny.

Matti Ojala

levottomat jalat mul on levottomat jalat

Oli sen verran paljon ylimääräistä energiaa, että päätin lähteä juoksemaan :) Mittasin kolmen kilometrin pituisen lenkin ja pyrhälsin menemään! Aika 10 minuuttia 45 sekunttia!!! Matkalla tuli vielä vessahätä, joten joutui puristamaan pakaroita yhteen vielä kaiken lisäksi!

Ihan erilailla jaksaa vääntää ylä ja alamäkiä metsän keskellä, jos verrataan johkin tylsään 400 metrin rataan :D

Sykkeet: avg 183, peak 194.

-Lari

Kesä!

Vihdoin tuli aika kaivaa shortsit kaapista ja tehdä kunnon intervalliharjoitus! Enää ei tarvitse tarpoa lumessa. Olisi tehnyt mieli vielä treenin päälle kokeilla, miten kovaa 10km luonnistuu, kun sen olen vasta pitkissä varusteissa tänä vuonna "tykittänyt". Tosin halu on eri asia kuin jaksaminen. :)

Tässä vielä vuoden ensimmäinen lyhyiden vetojen treeni (20s oli satametristen maksimikesto ja 40s hölkkäpalautus, n. 100m sekin):

3km + 18x100m(20s/40s) + 1x200m(35s/40s) + 3km = 10km (~5min/km)

-Kosti

Flunssan kourissa

Kohdallani viimeisten parin viikon aikana heilahtelut harjoitusmäärissä ovat olleet todella isot. Flunssa iski noin viikko sitten, jonka aikana kunnon treeniä ei ole voinut tehdä. Harmittaa, mutta minkäs teet. Kipeänä ei missään nimessä kannata lähteä treenaamaan. Jos nyt uhmaisi itseään tässä vaiheessa, se todennäköisesti kostautuisi kuukauden päästä. Nyt olotila alkaa olla lähes normaali, joten viikonlopun länsiväylä on edelleen tähtäimessä. Mielenkiintoista nähdä kuinka tukkoista meno on...

- Jani

Torstain toinen

Aamulla ei kulkenut, ei niin millään, mutta iltapäivällä nousin pienten päiväunien jälkeen iskeäkseni taas tossua asfalttiin. Pari kierrosta Pirkkolassa ja loppuun 1,5km kovaa vajaaseen kuuteen minuuttiin. Tyhmyyksissäni juoksin takki päällä, vaikka pitkät housut olivatkin vielä OK.

Lenkki: 13,3km (ka. 4.45/km).
Huhtikuun juokseva: 240km (4.53/km).

-Kosti

Wappuaaton puolimaratonin anatomia

Keväällä 2001 eräs nuori aloitteleva juoksijanplanttu valmistautui ensimmäiselle puolimaratonilleen. Juoksu oli aloitettu joskus maaliskuun puolella. Tavoitteena oli juosta kesäkuussa puolikas ja myöhemmin ehkä HCM:ssä kokonainen. Samaan projektiin oli haastettu serkkupoika.

Sitten tuli huhtikuun puoliväli ja kännykkään ilmestyi tekstari: ”Mukava aamulenkki, 27km, 160 min. Ei kai enää voi puolikasta miettiä?”

Puolikas muuttui kokonaiseksi, ja lenkkeihin piti saada lisää pituutta. Samalla wappu lähestyi. Lopulta päätin hakea wappufiilistä juoksemalla ensimmäisen vähintään puolikkaan mittaisen lenkkini sen yhteydessä. Päiväksi tuli aatonaatto. Sikäli kun oikein muistan, juoksin tuolloin vajaan kympin peruslenkkini pari kertaa ja sen verran extraa Otaonnelassa, että matka varmasti tuli täyteen.

Fiilis oli aivan katossa. Myös maratoni meni sittemmin ihan hyvin.

Seuraavana vuonna oltiin menossa taas maratonille. Wappulenkistä oli jäänyt hyvät fiilikset, joten se piti uusia. Tällä kerralla mittasin itselleni yksittäisen lenkin, jolla oli lopulta pituutta luokkaa 1,5km päälle puolimaratonin. Päivä vaihtui aatoksi. Lenkin juoksin kaverin kanssa. Starttiaika klo 10:30, josta tosin tuli sattuneista wappuun liittyvistä syistä hieman myöhästyttyä (eikä lenkki muutenkaan ollut ihan niin nautinnollinen kuin olisi voinut olla). Seuraavaksi vuodeksi syypää - ei todellakaan mikään juoksijatyyppi - tulikin haastettua mukaan. Silloin juoksijoita oli jo viisi. Neljäntenä vuotena porukkaa alettiin kerätä myös Juoksijateekkarien listoilta.

Lenkki on pysynyt sittemmin lähes samana, samoin lähtöaika. Paikka on Otarannasta, urheilukentän viereiseltä parkkipaikalta. Pieni reitin oikaisu tuli joitakin vuosia sitten tehtyä Ruoholahteen; vähän vähemmän asfalttia ja eroon isosta risteyksestä, ja samalla reitti lähemmäs oikeaa puolimaratonia. Myös osallistujien määrä on kasvanut. Viime vuonna juoksijoita oli reilut parikymmentä. Alkuaikoina pidin kunnia-asiana, että hitaimman mukaan mennään (kunhan nyt kuitenkin juostaan), mutta joukon kasvaessa ja alkaessa muodostua muistakin kuin vain omista kavereista, siitä on jouduttu luopumaan. Monet kovemmat juoksijat eivät vain halua juosta hitaasti. Käytännössä itse olen ottanut peränpitäjäporukan, ja joku/jotkut reitin tuntevat kaverit ovat lähteneet nopeampien matkaan.

Vuonna 2006 kirjoitin myös pienen jutun aiheesta Polyteekkariin (toimitus sitä hieman lyhenteli). Lehti nro 8, sivu 19.
Polyteekkari

Kolme viimeistä kertaa olen juossut järjestelmäkamera kainalossa. Ohessa kuva parin vuoden takaa. Nopein kuvan henkilöistä juoksi muuten kuukautta myöhemmin Tukholmassa sadan parhaan joukkoon.


Lenkille lähdetään tänäkin vuonna. Otaniemen Otaranta 30.4., klo 10:30. Tervetuloa. Itselleni tämä onkin sitten jo yhdeksäs wappuaaton puolimaraton, tuo ensimmäinen aatonaattona juostu mukaan luettuna.

- Esko Anttila

Juoksu ja jumi jatkuu

Aamulenkki suoritettu, mutta meno on kyllä tukkoista tällä hetkellä. Jos tämä pieni jumi aukeaa, alkaa kulkea todella hyvin.

-Kosti

Vähän tökkii...

Eilen tuli juostua reilu kymmenen kilometriä noin viikon tauon jälkeen, tosin mahtui tuohon viikkon kaksi jalkapallo-ottelua.

Tuo vasen nilkka alkanut jälleen hieman reistailemaan, voipi olla, että nuo jalkapallo-ottelut eivät lukuisini käännöksineen ja spurtteineen ole mitään parasta lääkettä nilvelsiteille. Pitää yrittää tässä taas tehdä noita fysioterapeutin määräämiä hifistely-liikkeitä, jos ne hieman auttaisivat. Motivaatiota tuohon touhuun on vaikea löytää, vaikka tiedostan liikkeiden tärkeyden. Vähän sama asia kuin venyttely, "unohtuu" miltein aina :)

Jos tässä tulee ylitsepääsemättömiä esteitä eteen ennen juoksua, niin lähden kannustamaan retkijakkara kainalossa teitä muita sinne reitin varteen! Täällä joku jo taisi mainita, että "pessimisti ei pety" ja itse ainakin voin tuon fraasin allekirjoittaa :) Eiköhän sitä kuitenkin olla lähtöviivalla vaikka sauvat kainalossa!

Tänään vähän lepoa, venyttelyä sekä hifistely-liikkeitä ja huomenna aamulla sitten lenkille!

-Lari

Päiviä jäljellä 37

Nyt on 23. huhtikuuta. Laskin päivät, joita on jäljellä ennen Tukholman maratonin juoksupäivää 30.5. Huhtikuussa on 8 (tämä päivä mukaan lukien) ja toukokuussa 29, yhteensä siis 37. Tähän väliin mahtuu paljon tapahtumia ja toimintaa.

Sunnuntaina 26.4 on Länsiväylän juoksu.
Torstaina 30.4 on Otaniemestä lähtevä Wappupuolikas ja vappuaatto.
Perjantaina 1.5 on vappupäivä.
Lauantaina 9.5 juostaan Helsinki City Run.
Sunnuntaina 10.5 vietetään äitienpäivää.
Tiistaina 12.5 on Snellmanin päivä.
Torstaina 21.5 on helatorstai.
Lauantaina 30.5 koittaa Tukholman maraton.

Varsinaisista juoksukalentereista käy ilmi lukuisat juoksu- ja liikuntatapahtumat ympäri Suomea.

Hölkkäsin eilen peruslenkkini aurinkoisessa hiekkapölyssä. Itse lenkki sujui normaalisti, siis tasaisen rauhallisesti, vaikka vähän pelkäsinkin, että pöly ja hiekka käyvät silmiin ja keuhkoihin. Yritin siis olla hengittämättä kun tuulenpuuska lehautti hiekkapölyä vasten kasvoja. Aurinkolaseista oli kyllä hyötyä, sillä ne suojasivat ja estelivät hiekkaa lentämästä suoraan silmiin. Toivottavasti pölyt ja irtohiekat saadaan pian pois teiltä ja kevyenliikenteen väyliltä. Tämä sama tilannehan on joka kevät. Tänään käväisen sitten jossain Pirkkolan tai Paloheinän metsien suojassa kävelyllä.

- Kirsi

Ei kulje niin ei kulje

Tänään oli välipäivä. Jotenkin tämä juokseminen ei suuremmissa määrin ainakaan tällä hetkellä houkuta. Pari lenkkiä viikossa vielä menee, mutta siitä enemmän alkaa tökkiä. Onneksi näitä aerobista kestävyyttä kehittäviä lajeja löytyy muitakin, esimerkiksi spinning on tullut hyväksi todettua.

Teemu

Koetos lähenee

Eipä ole enää pitkälti juoksuhetkeen, ja harjoiteltava olisi tässä vaiheessa kovaa tahtia. Ensikertalaisella ei olisi varaa löysäillä. Tämänpäiväinen kiipeilykään tuskin treenaa kovin hyvin aerobista kestävyyttä.

Keväinen flunssa iskee kuitenkin tietysti pahimpaan mahdolliseen treeniaikaan - yskä ja nuha eivät kovin kannusta lenkille. No, kaipa ne pian kaikkoavat. Aamulenkit lienevät kohta se paras ratkaisu - juoksemista tulee tehtyä, kun päivän aloittaa sillä. Aamukin alkaa mukavasti, kun saa paikat kunnolla liikkeelle - Miinuksena toki iltapäivästä koettava väsymys.

Jokohan sitä huomenna kokeilisi, josko se flunssa olisi hellittänyt.

- Pyry (KY)

Tavoitesuuntautuneena fiilispohjalta

Olen tässä porukassa ensikertalaisten joukossa. Kokeilunhalu ajoi tekemään ratkaisun maratonista, sillä en ole mikään himourheilija tai suhtaudu liikuntaan mitenkään tiukkapipoisesti. Liikun siis fiilispohjalta. Nyt keväällä liikuntaan on tullut päätöksen myötä lisää tavoitteellisuutta, mutta en osaa sanoa olenko treenannut hyvin tai huonosti maratoniin nähden, ensikertalainen kun olen. Tavalliseen kevääseen verrattuna olen pidentänyt juoksumatkaa parituntisiin lenkkeihin silloin tällöin, mutta vasten tavoitteitani en ole vieläkään aloittanut kunnollista säännöllistä venyttelyä. Esimerkiksi jooga toimisi hyvin juoksijan kroonisen jalaston takakireyden lievittämiseen.

Olen juossut ehkä 3-4 vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti, kesäkaudella aina enemmän. Juoksu lajina sopii minulle erityisesti siksi, että se ei ole aikaan tai paikkaan sidottua. Toisin kuin niin monessa tekemisessä juokseminen on siitä helppoa, että siinä tarvitsee vain juosta. Juoksu edustaa minulle myös yksinoloa ja omien ajatusten tutkailua. Kun juoksu kulkee parhaimmillaan, tunnen samaa vapautta kuin joskus kesätyön palkkapäivänä ensimmäisen kesäauton ratin takana; tankki oli täynnä bensaa ja tie auki seuraavat 500km minne vaan.

Olen aina suhtautunut vieroksuen kaikenlaiseen urheiluvarusteluun ja kiltisti juoksin pari vuotta jollakin sisäpelilenkkareilla. Kunnes sitten orastava polviongelma sai ostamaan kunnon lenkkarit, jolla polviongelmatkin hoituivat. Sittemmin opin itsestäni juoksijana lisää hankkiessani sykemittarin ja seuratessani kellon syketilastoja treenikerroista. Juoksukuteita hankin myös vuosi sitten. Sateessa juokseminen on kieltämättä erilaista läpimärän painavan puuvillahupparin ja hengittävän juoksutakin kanssa. Varusteluvastarannan kiisken asema on menetetty.

Koko valmistautumisprojektini on hyvä kokeilu tavoitteellisen liikunnan puolesta. Arveluttavia asioita on kaksi: Juoksu on minulle vahvasti yksilölaji ja en ole järin innostunut ajatuksesta, jossa me kanssajuoksijat väistelemme toisiamme 18500-päisessä ruuhkassa. Toisaalta huolellinenkin valmistautuminen on viime kädessä alisteinen olosuhteille, jossa polvet, flunssa, liiallinen spagettitankkaus tms. asia estää osallistumisen tai johtaa suorituksen keskeytymiseen. Siksi yritänkin pitää mielessä, että tärkeintä on matka, ei päämäärä.

Saara

Korvaavia harjoitteita ja hyviä selityksiä :)

Mahtava lueskella ihmisten postauksia, miten innokkaita juoksijoita täältä löytyy. Samalla kyllä hieman hävettää oma saamattomuus tai laiskuus. Onhan tässä tullut puuhasteltua kaikenlaista, mutta jälleen on todettava, että nuo juoksukilometrit ovat jääneet aika vähäisiksi.

En tiedä mikä siinä on, mutta ei musta vaan saa juoksijaa tekemälläkään. Viime vuonna meinasi todella tsipata ja silloin ajattelin, että ensi vuoden revanssia varten juoksen kyllä kunnolla kilometrejä alle. No, eipä ole tullut kovin montaa kilometriä juostua vaan jumppailtua salilla ja kiipeilyhallilla sen sijaan.

Nyt on enää muutama viikko aikaa tuohon aurinkoisen kesäpäivän huikaisevan häikäisevään urheilutapahtumaan, joten ei tässä enää mitään ihmetekoja pystykään tekemään. Tällä kertaa minulla on kuitenkin erittäin hyvä syy juoksemattomuuteeni, keväinen allergia tekee nimittäin juoksuharjoittelun tuolla pölyssä ja siitepölyn seassa lähes mahdottomaksi. Terveisiä siis kiipeilyhallilta!

Terv. Jukka-Pekka alias "Jukkis"

Välineurheilua

pe 3.4, 24km, 1:44 @ 168, Bodomin ympäri, melko kevyt askel,+12'C vihdoin sulat tiet

Systeemitekniikka opettaa sijoittamaan paperikoneeseen 10 000 anturia joista dataa tallennetaan vuosiksi eteenpäin. Vuoden kuluessa olen alkanut harrastaa samaa tekniikkaa juoksuun. Ehkä tiedon perusteella voi jälkikäteen etsiä syitä rikkouneelle akselille tai nilkalle. Oikeastaan tuo typistetty rivi antaa itselle vuoden päästä vinkkejä myös muusta maailman menosta - kukaties muistikuvat kevään tulosta, venähtäneestä viikonlopusta tai orastavasta parisuhdekriisistä. Myös siitä, mitä (huonon)itsetunnon omaava mies ei kehtaa raapustaa päiväkirjaan, joita ei kai saisikaan kuin vaaleanpunaisina.

Kolme neljästä ensimmäisestä lukuarvosta voin lukea saksalaisen halpahalliketjun myymästä sykemittarista. Matkan pituus perustuu Google Earthin, kantapääkokemusten ja nilkkavakioiden opettamaan holistiseen algoritmiin. Viimeisistä, kvalitatiivisistä tiedoista, muodostuu kuva mieleen juoksun aikana. Kotimaisen valmistajan huipputuote ehkä osaisikin kaikki muut tallentaa napin painalluksella kotikoneelle, mutta urheilukaupan myyjä ei ole vielä sitä osannut myydä opintotuella elävälle teknofriikille.

Noh, olen halpahallin versioon melko tyytyväinen. Muovinen näyttöpääte antaa lelumaisen vaikutelman, mutta roikkuu ranteessa mukavasti. Eipä statussymbolia oltu ostamassakaan. Itse anturointi antaa yleensä uskottavia lukemia rinnalta, vaikkei kiinnitystä olekaan suunniteltu toimistotyötä tekevälle narukädelle. Muutaman lenkin venymisen jälkeen on kiristyshihnan kiristysmahdollisuudet käytetty. Ehkä yksinkertainen solmu antaa silloin lisäelinaikaa laitteelle aivan riittävästi.

Nyt Tukholman maratonille harjoitellessa minulla on ensi kertaa merkintöjä aikaisemmasta maratonharjoittelusta. Silti, taidan tehdä johtopäätökset harjoittelun tehosta vasta Tukholman jälkeen, jos silloinkaan. Myös merkintöjä kevään etenemisestä on mukava lukea ensi "kaudella".

P.S. Tietääkö joku "sykemittaria" joka jo osaisi napista julkistaa treenin vaikkapa nassukirjassa. Valmentajalle.


Johannes (ei_sukua_yliopistolle) Aalto

Maratonille

Hei!

Nimeni on Tuomas Remes ja olen Pohjois-Pohjanmaalta Kempeleestä. Innostuin ystäväni Antti Kiviojan houkuttelemana lähtemään Tukholman maratonille kesällä 2009. Olen koko elämäni ajan harrastanut monipuolista liikuntaa, joten tämä juoksu on minulle mukava haaste. Harrastan vapaa-ajalla mm. lenkkeilyä, hiihtämistä, tennistä, pyöräilyä ja punttisalia.

Talvella tuli käytyä enemmänkin punttisalilla mutta nyt kevään koittaessa olen alkanut taas enemmän lenkkeilemään. Huomenna ajattelin käydä aamulenkillä ennen töihin menoa. Yleensä juoksulenkkini ovat pituudeltaan 10 tai 15 kilometriä. Kympin lenkillä menee yleensä aikaa vajaa tunti ja 15 kilometrin lenkki taittuu yleensä puoleen tuntiin.

Tuomas Remes

Aamulenkkien aika

Nyt on taas se aika vuodesta, kun tiet ovat sulat ja aurinko herättää jo ennen kahdeksaa (jolloin sängyssä vietetty aika jää harmittavasti sinne 7h tienoille). Jos kerta on pakko vääntäytyä ylös tuohon aikaan, vaikkei mikään aamuihminen olekaan, on varmastikin paikallaan vetää tossut heti jalkaan ja lähteä "nauttimaan".

En ole eläessäni montaa aamulenkkiä tehnyt, mutta tällä viikolla jo kaksi. Meno on kyllä ollut niin sanotusti nuhaista, kun kroppa ei oikein tahdo uskoa, että on jo mentävä.

Viikon treenit tähän mennessä:

Ma (klo 8): 5,5km (5min/km)
(klo 20): 6km (4.30/km)
Ti (klo 9.40): 11km (4.32/km)

-Kosti, yökulkija aamunkoitossa

Kevättä rinnassa

Tänään ma 20.4. juoksin hitaalla rytmillä tasaisen 16 km. Tuntuipa nyt helpolta! Edelliset kaksi maanantaita oli lenkin pituus 21 km ja otin viimeiset viisi kilometriä aika lujaa kummallakin kerralla. Palautuminen ei tapahtunut ihan tavanomaisen nopeasti. Lihakset eivät kuitenkaan ole kipeytyneet - uskoisin säännöllisen venyttämisen ansiosta.
La 18.4. juoksin viikottaisen "nopean" lenkin (6 km). Ylihuomenna teen peruslenkin todennäköisesti Kauniaisten Gallträskiin ehkä 8 km. Gallträsk on pieni kaunis järvi, jonka ympäri kulkee ulkoilutie.

Pitkät lenkit olen tehnyt tammikuusta lähtien kauniilla reitillä Kilosta Munkkaan. Keskiosa on hienoa Tarvaspään seutua kahden sillan yli - siis osin Länsiväyläjuoksun reittiä. Tällä reitillä on ollut hienoa seurata talven muuttumista kevääksi. Laajalahden jää on ollut ihmisten huippuvilkkaassa käytössä. Nyt linnut ovat valloittaneet auringossa kimmeltävän veden. Näkyipä siellä tänään yksi kalamies soutuveneellä. Välillä poikkean Ruukinrannan venesatamaan ja Villa Elfvikiin ja vaihtelen kodista lähtö- ja paluuosuuksia.

Ilona, seniori

Kevät flunssaa

Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, luulin jo selvinneeni ilman räkätauteja tästä kevääst. Lauantaina oli jo herätessä kurkku jokseenkin kipeä eikä olo muutoinkaan ollut kuin teräsmiehellä. Aamulenkki poisti viimeisetkin epäilykset kun ensimmäisillä hölkkäaskelilla syke pompsahti aerobisen treenialueen ylärajalle. Noh, hölköttelin sitten puoli tuntisen aamulenkin loppuun hädin tuskin pysyen aerobisella sykealueellani 120-135, välillä piti ottaa kyllä ihan kävely askeliakin. Tänään ekaa kertaa taas elävien kirjoissa. Pari päivää piti lepiä ottaa kun kuumettakin meinasi nostaa sunnuntaille. Eipä auta kun kuunnella kroppaa nyt rauhas ja pistää sit lenkkarit jalkaan ku on varmasti kroppa toipunu. Nyt ei varmaan kannata hommata mitään jälkitauteja...

-Samuli

Suunnistuskauden avaus

Viime viikolla kävin pitkästä aikaa iltarasteilla. Paikkana Eläintarhan kenttä. Joskus muinoin suunnistusta enemmänkin harrastaneena olin ihan unohtanut kuinka mahtava harrastus kyseessä onkaan: pää pitää pysyä kylmänä (ainakin pitäisi) ja jalkojen piitää (ainakin pitäisi) toimia vikkelästi. Suunnistaessa kova harjoitus tulee kuin itsestään: vauhti vaihtelee, maasto vaihtelee, juoksupohja vaihtelee ja mikä parasta fyysiseen rasitukseen ei tule kiinnitettyä juurikaan huomiota, koska ajatukset ovat (tai ainakin pitäisi olla) tiuksasti suunnistamisessa. Suosittelen kaikille!!

Tästä linkistä löytää pääkaupunkiseudun iltarastit
http://www.ssl.fi/SSL/sslweb.nsf/sp?Open&cid=content31C2A3#alue

Onneksi Jukolan viestiin on vielä reilusti aikaa...

-Paavo

Pitkien lenkkien aikaa

Varsinainen maratonharjoittelu alkoi tammikuun lopussa kun otin ohjelmaan taas "pitkät lenkit". Aloitin 17 km:stä. Pitkien lenkkien väli oli aluksi 12 päivää. Väliä olen pikkuhiljaa lyhentänyt ja lisännyt aikaa ja kilometrejä. Kaksi viimeistä lenkkiä olen tehnyt vain viikon välein. Ne olivat 21 km. Alkupuolen lenkistä olen yrittänyt juosta tavoiteltua maratonaikaa hitaammin ja loppupuolen tavoiteltua aikaa hieman nopeammin. Mm. tämän ohjeen sain entiseltä työtoveriltani ja tutkijalta, joka on aktiivinen monipuolinen juoksija ja urheilija. Hän on tukenut minua neuvoillaan alusta asti.

Kuinkahan moni teamista osallistuu Länsiväyläjuoksuun? TKK:laisethan ovat perinteisesti osallistuneet korkeakoulun maksamina. Se on varmaankin sopiva harjoitus pitkäksi lenkiksi. Tosin se rankka kun kuitenkin yrittää alittaa tai ainakin päästä samaan tulokseen kuin viime vuonna. Toivottavasti huomiseksi suunnittelemani pitkä lenkki on hyväksi. Ajattelin tehdä sen vain 16 km:ksi, jotten rasittaisi itseäni liikaa ennen kilpailua.

Jouduin myöskin vihdoin antamaan periksi ja aloittamaan heraproteiinilisäravinteen nauttimisen. En ole ollut näistä juomista ym. ikävänmakuisista litkuista ollut kiinnostunut. Lääkärini sai kuitenkin minut vihdoin uskomaan, että en pysty korvaamaan proteiinikatoa lihaksista ilman näitä tuotteita. Kokeilun aloitin siis eilen ja viikossa minun pitäisi huomata tulokset! Toivotaan parasta.

Jatketaan keväisiä harjoituksia. Pöly on kyllä haittana.

Ilona, TKK:n alumni ja Seniori

Kävelevä juoksija

Tänään minä juoksija kävelin. Kävelin juoksutrikoissani keskellä Viikin peltoja ja häpesin. Olisi edes ollut joku tuulipuku päällä,jotta käveleminen olisi ollut suotavaa. Mutta minä juoksija juoksutrikoissani kävelin ja kuinka se ottikaan juoksijan itsetunnolle.Tänään en toki kävellyt kuin osan lenkistäni,
mutta silti nuo kävelyaskeleet ovat henkisesti hassun raskaita. Mikä siinä niin raskaalta tuntuu, kun kuitenkin suurin osa kanssalenkkelijöistä kävelee tai juoksee itseäsi hitaammin?


Kävelin, koska oikea polveni on vahvasti asettunut kielteiselle kannalla maratonsuunnitelmien suhteen. Tänäänkin jo ensimmäisellä kilometrillä polvea alkoi vihloa ja lenkki oli pakko lyhentää aiotusta huomattavasti lyhempään, koska polvea särki niin kovaa. Toki polvi on leikattu keväällä 2003, mutta se ei ole vihoitellut enää vuosiin. Kun sää on loistava, polut vihdoin sulaneet ja neidin motivaatio korkealla, tuntuu erityisen pahalta vaihtaa juoksu kävelyyn ja lenkki lyhempään.

Nyt kun vuosien maratonunelmasta on tullut todellinen suunnitelma, polveni on kertonut vihaisen vastalauseensa juuri juoksemisen suhteen.Pääsiäislomalla Lapissa nautiskelin upeista laduista ja revitin täysillä eikä polven kanssa ollut mitään ongelmia. Entinen kilpahiihtäjä oli taivaallisissa tunnelmissa, kun sai nauttia kevätauringosta ja Helsingin latuja paremmista olosuhteista.

Nuoruudessaan kilpaa urheillut kantaa kenties mukanaan erilaisia vaatimuksia kuin aikuisiällä urheilusta innostunut. Ex-kilpaurheilija vertaa suorituksiaan aikaisempiin supersaavutuksiinsa ja on helposti liiankin kriittinen kuntonsa ja osaamisensa suhteen. On vaikeaa kilpailla vain itseään vastaan,kun oma itse on kenties kilpailijoista kovin. Menneisyydestä löytyy aina se kovempikuntoinen minä, johon verrata. Ehkä siksikin kävely tuntui tänään niin pahalta. Eihän minulla ole ollut tapana kävellä lenkeillä. Eivät hiihtäjät tai juoksijat niin tee.

Kuitenkin moni maratonilla päätyy välillä kävelyaskeliin selvitäkseen urakastaan. Juoksijakin voi turvautua siis kävelyyn. Eikä silti lakkaa olemasta maratonisti.


- Päivi-

Kalliokiipeilykauden avaus

Lauantaina oli vuorossa kiipeilyä Lahden Havukalliolla. Lähtö 9 aikoihin Leppävaarasta ja itse mestoilla oltiin puoli 11:n aikoihin. Aurinko jonkun verran pääsi puiden lomasta paistamaan, mutta kylmähän siellä silti oli. Varjossa kiven kylki oli kuin jääkalikkaa, joten sormenpäistä tunto katosi jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa. Retkestä kuitenkin kehkeytyi varsin onnistunut reissu ja näissä hommissa venähtikin pitkälle iltapäivään. Ei nyt ehkä mitään perinteisintä maratontreeniä, mut kuka tätä jolkottelua joka päivä kestää;)

Teemu & J-P

Tonnin vedot

Nyt kun Tukholmaan maratoniin on aikaa vaivaiset kuusi viikkoa, on korkea aika treenata vauhtikestävyyttä. Maratonillahan juuri vauhdin ylläpito on ongelmallisinta, ainakin itselläni. Peruskestävyysharjoittelun ohella on hyvä totutella kilpailuvauhtiin ja välillä kannattaa juosta kisavauhtiakin kovempaa.

Siispä tuumasta toimeen. Aluksi verryttelin kolmisen kilometriä rauhallisesti. Sitten oli vuorossa reilu kilometrin mittaisia vetoja. Juoksin edes takas 500 metrin pyörätien pätkää. Pyrin juoksemaan vedot kovaa, mutta rennosti, jalkojen tukkoisuutta välttäen. Otin muutamasta vedosta ajan, ne olivat 3.50 pinnassa. Vauhti oli ihan kohtalaista. Taukojen suhteen en ollut tarkka. Aloitin uuden vedon, kun tuntui hyvältä.

Oli hyvin rauhallista ja sää oli todella kaunis. Aurinko paistoi, mutta välillä kova ja kylmä tuuli hidasti menoa tuntuvasti. Paluumatkalla sitten olikin myötätuuli ja juoksu paljon mukavampaa. Juoksin kaikkiaan kymmenen vetoa. Lopuksi sitten verryttelin kolme kilsaa ja homma oli paketissa.

-Matti Teittinen

Karhuille kyytiä

Tarkoitus oli tehdä tänään joku n. 10km:n tasavauhtinen lenkki, mutta hieno keli innosti ja piiskasi kuluttamaan Karhun ämkakkosia oikein kunnolla.

Alkuun tuli juostua kevyesti noin 5min/km -vauhtia, joka laski noin 5.10/km -tasolle, kun pääsin Pirkkolan mäkisiin, mutta kauniisiin maisemiin. Tuo 2930m:n reitti on tullut koluttua lukemattomia kertoja, enkä tänään meinannut pystyä lopettamaan kiertämistä. Tuloksena oli 6 kierrosta aluksi hiukan hidastuvalla, mutta sitten kiihtyvällä vauhdilla (5.20->4.40/km). Yllätyksekseni askel vain keveni matkan varrella, ja puolimaraton taittui aikaan ~1.45. Tämän jälkeen oli edessä matka takaisin kotiin, jonne pääsin, vaikka kova tuuli yritti häiritä lopussa.

Seurauksena elämäni pisin lenkki 25km keväisen kivaan aikaan 2.04, mikä antaa uskoa siihen, että 3:30 on sopiva tavoite Tukholmaan. ;)

Tästä tuli loppujen lopuksi hyvä viikko (~70km), ja samalla huhtikuun saldo nousi 200km:iin.

-Kosti

Kuusi viikkoa!

Sky clear - aurinko paistaa, mutta on kylmä, vain +3 astetta. Kevät on siis tullut! Tunnelin päässä näkyy jo valoa, mutta en ole varma onko se tunnelin pää vai vastaantuleva juna. Nyt on enää kuusi viikkoa aikaa viimeistelyyn koitosta varten. Minulle tämä on toinen kerta Tukholmassa, mutta viime kerran sairaalakeikasta oppineena, tavoitteena on tällä kertaa maalinpääsy (toki kohtuullisessa ajassa ;) ) eikä jääräpäinen tavoiteajan alittaminen olosuhteista huolimatta - ex-kilpaurheilijalle tämä on kyllä hyvin vaikeaa...

Pääsiäisenä vahvistin lihaskuntoani yllättämällä itsenikin. Lapissa oli aivan upea sää, ja minulle tutun alamäen sijaan päädyin hiihtämään tasamaata enemmän kuin olen aikaisemmin koko lyhyessä elämässäni hiihtänyt - 11 vuoden tauon jälkeen. Kokonaisvaltaista treeniä koko keholle; niin jalat kuin elimistön hapenottokyky saivat osansa. Seuraavan parin viikon ajaksi olisi tarkoitus nostaa huomattavasti intensiteettitasoa nykyisestä harjoittelusta. Elimistö on totutettava pitkän ajan rasitukseen, joten pitkät yli kahden tunnin ja 20 kilometrin lenkit ovat tarpeen. Huomenna olisi tarkoitus lähteä "kirittämään" naapuria hänen 10 km:n testijuoksulleen. Tavoitteena 5 minuutin kilometrivauhti.

Takana on pelottavan vähän kilometrejä, ja ajatus yli 40 kilometrista tuntuu melko hurjalta. Yksi asia on kuitenkin varmaa, motivaatio lähestyy ääretöntä ajan kuluessa...

-Pekka

Kohti Tukholmaa...

Idea voimien kasaamisesta yhteen tuli ihan sattumalta vastaan, kun viime vuoden kesäkuun alussa TKK:n henkilökunnan virkistyspäivällä Haikon kartanossa lounaalla vierelläni istui Heimburgerin Markku. Juttelimme päivän ohjelmasta ja totesin Markulle, että jätän nyt tänään liikunnan vähemmälle ja valitsen vaihtoehdoista parhaiten palauttavan uinnin ja omatoimisen ohjelman. ”Viime viikonlopun maraton painaa vielä jaloissa”. No siitä se ajatus voimien kokoamisesta yhteen sitten lähti liikkeelle!

Viime vuoden Tukholma oli elämäni toinen täysipitkä maraton. Juoksua olen harrastanut säännöllisesti jo lähes 20-vuotta. Alkuinto nuorempana lajiin tuli aika nopeasti. Piti vain saada itselle sopiva harrastus, joka on tehokas ja helppo harrastaa. Ihan maratoniin asti olen päässyt vasta vuonna 2007, jolloin ensikertalaisena juoksin HCM:n.
Tälle vuodelle en kuitenkaan ole asettanut liian suuria vaatimuksia. Kilpailen oikeastaan vain itseäni vastaan ja yritän aina parantaa viimekertaista tulosta. (Tähän asti paras aika viime vuonna Tukholmasta oli 4 h 24 min 21 s) Aika parani parisen minuuttia HCM:n ajasta vaikka kävelin pari kilometriä, joten parannettavaa vielä luulisi olevan, kun kaikki menee nappiin.

Tätä vuonna olen pyrkinyt harjoittelemaan vähintään 3 kertaa viikossa ja lisäksi muita lajeja (hiihto, kuntosaliharjoittelu, cross trainer).
Viimeisin lenkki oli toissapäivän kevyt puolituntinen, jolla availin paikkoja pidemmälle lenkille. Välitavoitteena on viikon päästä juostava Länsiväyläjuoksu, jossa olen toista kertaa mukana.
Juoksu on sopivan mittainen (17,4 km) ja siitä saa vähän tuntumaa tulevalle massatapahtumalle. Tänä vuonna Tukholmassa on mukana ennätykselliset 18 500 juoksijaa!

Mukavia harjoitteluhetkiä kaikille!

-Antti Kivioja-

Tässä on toinenkin veteraani

Sain kutsun tähän melkoiseen Tukholmaan lähtijöiden joukkoon yllätyksekseni. Olenhan ollut jo seitsemän vuotta poissa TKK:n leivistä - TKK:n Seniorina. Yhteydet eivät ole katkenneet kuitenkaan korkeakouluun - ovat vain muuttuneet vapaa-ajan hyödyntämiseksi TKK:n opiskelijoille, henkilökunnalle ja Senioreille tarkoitetuissa kuvioissa Otahallissa! Hyviä henkilösuhteita on edelleen monia.
Loppukesästä 20008 sanoinkin maratonkaverilleni, että olisi kiva tietää kuinkahan moni korkeakoulusta lähtee Tukholmaan ja onkohan siellä mahdollisesti myös joukkuekilpailu. No asia jäi siihen - lupauduin vain mukaan entisten työtoverieni keräämään pieneen porukkaan. Antti Kivioja järkkäsi kaksi hyttiä (kahdeksalle hengelle). Näistä kaksi paikkaa on varattu kannustajamatkaajille - nimittäin minun ja ystäni miehille.

Blogikirjoituksia lukiessani osui todella silmääni kun eräs 45-vuotias nainen puhui veteraaniudestaan. Tässä porukassa taidan olla voittaja kun tuohon lisätään vielä parisenkymmentä vuotta!

Minun urheiluhistoriani on lyhyesti: Koko aikuisikäni olen harrastanut ns. hyötyliikuntaa kulkemalla omin jaloin ja pyörällä Helsingin seudulla kaikkialle. Katsoin jo nuorena, että 10 km säteellä kulkiessa Helsingissä ja Espoossa on nopein kulkuneuvo polkupyörä. Mikään urheilijatyyppi en todellakaan kouluaikana ollut - aina napit vastakkain liikunnan opettajan kanssa. Jumpissa aloin käydä työväenopistossa 60-luvun lopulla. Hölkkää Laakson metsissä aloin harjoittaa noin 30-kymppisenä, mutta muutamassa vuodessa kyllästyin. Nyt vain voin todeta, että en juossut riittävästi endorfiinin ja riippuvuuden kehittymiseksi.

Eläkkeelle pääsy sai ajattelemaan, että mitähän nyt kun en voi lähteä pyörällä (n. 7 km) töihin kesät talvet. Liikuntapäällikkö yllytti Länsiväyläjuoksuun ja aloin harjoitella. Siitä pitäen olen juossut säännöllisesti. Mutta se ei kuitenkaan korvannut aamupyöräilyä. Ihaniin herätyskellottomiin aamuihin kehitin yksinkertaisen systeemin: Lähden aamulla aamiaisen valmistettuani, mutten tietenkään syötyäni, ainoastaan vesilasin nautittuani kävelylenkille! Se ei todellakaan ole pitkä, mutta aivan ehdoton päivän avaus - parikymmentä minuuttia milloin mihinkin suuntaan ja aina säästä ym. riippumatta! Näin on tapahtunut lähes vuoden jokaisena päivänä. Eli kävelykilometrejäkin vuodessa kertyy ihan itsestään.

Juoksu on ollut myöskin ympärivuotista. Syksy- ja keskitalvella pitkät lenkit ovat jääneet lyhyemmiksi. Kuitenkin olen pyrkinyt juoksemaan 3 kertaa viikossa tai joka toinen päivä. Ja niinhän siinä käy: jos olet juoksematta 2 päivää, tulee huomattavan levoton olo.

Hirmuisia aikoja en voi tietenkään itseltäni odottaa, mutta Helsinki City Maratonissa olen ollut 2004, 2005 ja 2006 - joka kerta aika on parantunut noin 20 minuuttia. Vuosi sitten liityin monien veteraaninaisten pyyntöjen jälkeen lopulta veteraaniurheiluliittoon, josta seurasi se, että olen vuoden 2008 aikana osallistunut virallisiin kilpailuihin aika kovien tyyppien kanssa, mutta henki on ollut hyvä pukuhuoneissa hauskaa, vaikka en pystykään mihinkään huippusuorituksiin. Joukkuekisoissa olen kuitenkin ollut avuksi!

HCM:ään lopetin osallitumiseni kun minulle ei löytynyt enää ikäni mukaista sarjaa. Tämä on tietenkin epäurheilijamaista. Ehdotin kyllä järjestäjille parikin kertaa, että naisille voisi sentään olla samat sarjat kuin miehille, mutta ei. Tukholmassa on sarja minulle.

Jatkan nykyhetken harjoittelusta kirjoittamista ensi kerralla - nyt on kiiruhdettava Otahallin jumppaan.

Ilona Sandman, Seniori

Peruslenkkini

Lenkkeilijöiden määrä teiden varsilla, kevyenliikenteen väylillä ja varmaan metsäpoluillakin on selvästi kevään etenemisen myötä lisääntynyt.

Innostuin itse eilen hölkkäämään peruslenkkini Länsiväylän varrella. Lauttasaaresta Karhusaareen ja siitä vielä hieman länteenpäin on aika lyhyt pätkä, mutta se kyllä kelpasi minulle hyvin. Ja siis monille muillekin. Oikeastaan oli ihan ruuhkaa. Toinen toistaan kovemmassa juoksukunnossa olevia lenkkeilijöitä ihan parveili. Mukaan mahtuivat tietysti kaikki kävelijät, pyöräilijät ja jopa muutama rullaluistelija.

Hölkkääminen sujui ihan huomaamattani, ja vauhti asettui itsestään sopivan leppoisalle tasolle. Oman etenemisen sijasta huomioni kiinnittyi olosuhteisiin. Leppeä tuuli oli sopivasti sivusta. Ilma oli sopivan viileää, ja auringon säteet heijastuivat lumisesta jääsulapeitteestä. Meressä näkyi kauniita joutsenia joko sulassa vedessä uiskentelemassa tai sitten jäällä torkkumassa.

Huomenna juoksen sitten asfaltin sijasta vaihteeksi hieman mäkisellä reitillä Talissa.

- Kirsi

Viimeistelykauteni alkaa

Viimeisen viikon aikana matkaa on kertynyt mittariin hiihtäen ja juosten mukavasti. Varsinkin pohjoisen hanget ja aurinkoiset kelit nostivat treeni-intoa uudelle tasolle. Perinteisen hiihto on hyvin juoksun kaltaista ja sopii mielestäni hyvin vaihtoehtoiseksi lajiksi. Siinä saa keskivartalonkin lihasryhmät tehokasta treeniä, mitkä ovat juoksun kannalta myös oleellisessa osassa.

Kun vilkaisee kalenteriin, niin tehokasta peliaikaa on jäljellä noin kuukauden päivät. Siihen minulla mahtuu yksi "kilpailu" rutistus ja tietenkin joukko pitkiä lenkkejä. Edellinen maratoni oli viime syksynä Espoon rantamaraton ja siitä parin viikon päästä olikin Pirkan hölkkä, joka saattoi olla hieman liian nopeasti palautumista ajatellen. Muistan vieläkin valmistautumisen ensimmäisen maratoniini. Tein kaksi viikkoa ennen h-hetkeä lähes täysimittaisen treenin, minkä vaikutukset sain sitten kokea maratonin viime kilometreillä. Tänä keväänä pisin harjoitus tulee olemaan noin 30km:n luokkaa ja tästä palautumiseen varaan noin kolme viikkoa ennen Tukholmaa. Toisin sanoen, viime treeniviikkojen aikana voi itsensä ajaa piippuun, loukkaantua tai saada rasitusvamman, mutta ei enää hirveästi nostaa kuntotasoa.

- Jani Heikkinen

Kohti Tukholmaa

Kevättalvella tarjoutui tilaisuus ilmoittautua Tukholman maratonille, joten ajattelin että mikä jottei. Maratonin juokseminen on jo vuosia ollut ajatuksissa, mutta syystä tai toisesta ei ole tullut lähdettyä. Muita matkoja olen hölkkätapahtumissa juossut, ja tähän asti pisin juoksulenkki on Pirkan hölkän 33 km. Joku sanoi, että Pirkan hölkkä vastaa vaativuudeltaan maratonia, reitillä kun on runsaasti mäkeä, mutta tiedä tuosta sitten. Tästä voin antaa oman arvioni Tukholman jälkeen.

Eilen ja toissapäivänä lenkkeilin nätissä kevätsäässä.Toissapäivänä piti tehdä lyhyt puolen tunnin kirmaisu, juoksinkin tunnin. Eilen piti lähteä ainakin tunnin lenkille, joka jäi 40 minuuttiin. Mutta eipä haitanne koska olen tällainen fiilispohjalta urheilija.

Talven reeniohjelmaan on kuulunut paljon hiihtoa, ja juoksu on jäänyt vähemmälle. Talvella tuli hiihdettyä sekä Finlandia- että Pirkan hiihdot. Finlandia meni aikas kevyesti ja fiilis oli hyvä koko matkan, Pirkassa kilometrit etenkin välillä 30-60 kilometriä taittuivat hyvin nihkeästi. Muuten Paloheinän ladut ovat tulleet hyvinkin tutuiksi.

Huomaa lenkillä käydessään, että kevät on tullut, niin paljon muitakin lenkkeilijöitä ulkona näkyy. Iltarastikausi on myös osaltani aloitettu, vaikka lähiömetsien ulkopuolelle ei ole vielä päästykään. Kaikista mieluiten juoksenkin kartta kädessä.

- Jenni Uusimaa

Kesän ensimmäinen nautinto

Aurinko paistoi todella kivasti, mikä auttoi tekemään päivän treenin loppuun asti, vaikka lämpöä ei ollutkaan kuin pari astetta. Ohjelmassa oli 2km + 10x(500m+500m) + 2km, ja reittinä tuttu kilometrin pituinen kotitie (jota olen tottunut pistämään rullalle, eikä tämä päivä ollut poikkeus).

Alkuun siis pari kilometriä lämmittelyä (4.45/km), minkä jälkeen aina 500m kovaa ja sitten 500m hölkkää. Vetoihin meni aikaa seuraavasti (tarkkasilmäinen saattaa huomata, että parilliset vedot olivat hiukan edellistään hitaampia johtuen maaston muodoista):

1.40 - 1.45 - 1.43 - 1.48 - 1.45 - 1.53 - 1.48 - 1.53 - 1.43 - 1.43
= 5km (ka 3.32/km)

Palautuksien vauhdit puolestaan pyörivät välillä 5.15-6.00/km.

Loppuun oli sitten paikallaan vielä vajaat 2km jäähdyttelyä (5.30/km).

Treeni oli onnistunut, vaikkakin totutun vaikea vielä tässä vaiheessa kevättä. Matkaa kertyi yhteensä: 13,5km (4.49/km)

-Kosti

Kengistä

Kevät on taas koittanut, mikä tarkoittaa, että on aika tilata pari paria kenkiä puntahinnoin Startfitnessiltä Englannista.

Nopea vilkaisu kenkäkaappiin kertoo, että uudet kengät tulevat tarpeeseen:

- Karhu M2 (50km)
- Nike Air Zoom Skylon (300km)
- Asics Nimbus 9 (1000km)
- Nike AirSpan+4 (1000km)

Kenkiä täytyy kuitenkin ensin käydä sovittamassa jossain lähikaupassa, jottei joudu elämään uskonsa varassa. Olen jo esikarsinut muutaman ehdokkaan, joita nyt sitten suuntaan loppuviikosta jonnekin sovittamaan:

- Adidas Adizero Adios
- Asics GEL DS Trainer
- Nike Air Zoom Skylon+11
- Nike AirSpan+6 (edellinen malli oli todella hyvä)
- Nike Lunaracer+

Kaikkia muita paitsi AirSpaniä voi pitää nopeana kenkänä. Vuosi sitten tilasin samasta paikasta Air Zoom Skylonit, jotka pelaavat paremmin kuin hyvin, joten toinenkin pari voisi olla hyvä valinta. Toisaalta samalla tilaamani Asics Nimbus 9:t olivatkin sitten ainakin omaan jalkaani huonoimmat kengät ikinä, koska ne hiertävät jalkaa sisäsyrjältä yhdestä pienestä kohdasta, eikä tähän ole niillä juostujen noin 1000km:n aikana löytynyt parannuskeinoa. Tämän takia hiukan vieroksun Asicsin kenkiä.

-Kosti

Kevyt lenkki

Pitkä off-season tässä ollut mutta tuli vähän kokeiltua pienen (tai olikohan edes niin pieni) tauon jälkeen juoksua. Päivällä oli kevyt puntti vuorossa mutta pitää koittaa nyt ottaa aika kevyesti tuo puntti ettei liikaa siitä nyt taas ala innostumaan ettei haittaa maratonvalmisteluja liikaa.

Kevyt reilun puolen tunnin lenkki oli tällä kertaa. Tuntuma oli kohtuullisen hyvä siihen nähden miten vähiin on kuntoilut jääneet tänä vuonna. Toki paljon on vielä tehtävää ennen h-hetkeä. Mutta loppua kohti harjoitellaan nousujohteisesti niin eiköhän se silleen mene.

Tosin viimeisestä maratonista on aikaa melkein 7 vuotta, se oli HCM -02, samoin siitä on myös aika monta kiloa. Mutta eiköhän se vanhasta muistista mene kun ottaa vaan kevyesti alun niin ei väsy liikaa.

Matti Ojala

Tiistai

Tänään vuorossa paluu arkeen; kuntosalia sekä matolla lyhyt 30min intervalli.

Teemu P

Juoksunumerot julkaistu

Kas niin! Viime vuonna Tukholmassa juosseiden numerot ovat toki olleet tiedossa jo viime kesäkuusta lähtien, mutta nyt myös muille on ne annettu. Numerot löytyvät toki kotisivuilta ja ne ovat sieltä kaikkien katsottavissa (ja on siellä vähän muutakin tietoa), mutta katsoin nyt oikeudekseni kopsailla nämä tärkeimmät bloginkin puolelle. Samasta lähtöryhmästä starttaavat voivat siten vaikka lähteä juoksemaan kimpassa.

Muutamilta henkilöiltä tiedot puuttuivat, oletettavasti esim. niiltä, jotka olivat jälki-ilmoittautuneet SMT:n kautta.

Numbat:

865 Jukka-Pekka Peltonen
2172 Esko Anttila
6152 Jani Heikkinen
6215 Antti Kivioja
6831 Teemu Pumpula
6894 Tuomas Hänninen
6932 Markku Heimbürger
7039 Mikko Nousiainen
10405 Ari Haapakoski
11936 Perttu Dietrich
15035 Paavo Keisanen
16272 Tuomas Tikkanen
17635 Pekka Kallionpää
17637 Pirkka Järvinen
17659 Pyry Takala
17660 Kosti Takala
17667 Lari Palenius
17669 Jason Nikkinen
18252 Matti Ojala

K551 Kirsi-Kaarina Pyykönen
K848 Maija Dietrich
K1231 Peggie Rothe
K2306 Saara Suurla
K3457 Jenni Uusimaa
K6001 Miia Haka
K6131 Päivi Loukusa

Ja numeroiden lisäksi lähtöryhmät. Lähtijäthän jakaantuvat pääosin aikaisempien tulosten perusteella ryhmiin A-F. Ryhmät jaetaan lähtöpaikalla omiin karsinoihinsa, jotka sitten yhdistetään luokkaa minuutti ennen starttia.

# Lähtöryhmä A: huippuryhmän juoksijat, joiden lähtönumerot ovat miehillä 1-100 ja naisilla K1-K100.
# Lähtöryhmä B: miehet, joiden lähtönumerot ovat 101–400 ja 15001–15500.
# Lähtöryhmä C: miehet, joiden lähtönumerot ovat 401–2500 sekä naiset, joiden lähtönumerot ovat K101-K250 ja K5001-K5500.
# Lähtöryhmä D: miehet, joiden lähtönumerot ovat 2501–5500 ja 17001- 18000 sekä naiset, joiden lähtönumerot ovat K251-K850 sekä K5501 – K6000.
# Lähtöryhmä E: miehet, joiden lähtönumerot ovat 5501–8600 sekä naiset, joiden lähtönumerot ovat K851-K2000 ja K6001 ja siitä ylöspäin.
# Lähtöryhmä F: miehet, joiden lähtönumero on 8601–15000 sekä naiset, joiden lähtönumero on K2001-K5000.


Pääsääntöisesti siis pienempi numero tarkoittaa parempaa lähtöryhmää, mutta kaikkein isoimmat (15000-> ja K5001->) ovat kuitenkin "lisänumeroita" keskiryhmissä. Näin Aaltolaisista parhaista asemista lähteekin Paavo Keisanen, jonka lähtöryhmä on B. Ja siinä lähtöryhmässä pääseekin starttaamaan jo aivan starttiviivan tuntumasta.

Joskus numerointi ei ole aina täysin loogista. Vrt. esim. Paavo mainitsi aikaisemmin blogissa juosseensa HCM:llä 3:40, ja nyt tavoitteena on 3:30. Toisaalta, jos viime vuonna olisi juossut helle-Tukholmassa, B-lähtöryhmään olisi päässyt ajalla 3:09. Seuraavan vuoden lähtönumero kun on tuolloin sama, kuin mikä oli sijoitus edellisellä kerralla (paitsi jos juoksee sadan parhaan joukkoon). B-ryhmästä starttaavat siis viime vuonna sijoille 101-400 yltäneet (ajat 2.52.32-3.09.45).

Jos lähtee aivan perältä, siis F-ryhmän peräpäästä, voi lähtöviivalle pääsy kestää luokkaa 8 minuuttia. Ajan puolesta sillä ei ole väliä, sillä Tukholman maratonin viralliseksi ajaksi on vuosi-pari(?) sitten vaihdettu nettoaika. Ts. aika lasketaan vasta siitä, kun juoksija ylittää lähtöviivan. Jos tavoitteena on kuitenkin vain läpäpääsy (ts. maaliin alle kuudessa tunnissa), kannattaa muistaa, että matkan varrella olevat eliminaatioajat ovat bruttoaikoja. Esimerkiksi puolivälissä pitää olla vähintään kolme tuntia alkupaukun jälkeen.

Näin. Ei sitten muuta kuin taktiikkaa hiomaan. Ja tsemppiä harjoitteluun! :)

- Esko Anttila

Sweat & Kicks

Being an active sneaker-collector with well over 50 pairs around my apartment (and at my parent's house) I decided to dedicate this post to running shoes of all kinds.

When I for some strange reason started running at my free-time I didn't know much about running shoes and certainly wasn't collecting them. I actually first used a pair of basketball shoes for over a year, before even thinking of switching to proper running shoes. The pair of Reebok Allen Iverson VII's got the job done really nicely, especially since I didn't really need much support or suspension of any kind as I weighed like 45kg back then.


My first "running" shoes

Now with almost twice the body mass (well not really) I seem to need twice the performance from the shoe as well. My current favorite pair of running shoes are Nike Katana Cage III's.



All the shoes in the Nike Katana collection are meant for neutral runners who are looking for lightweight shoes with not too much protection or support to slow you down.

At times I also use some other Katana shoes such as the Katana Rac3r II's for shorter distances



And the older Katana Cage II's



I can recommend the Nike Katana Cage series to runners who haven't had any serious injuries and have a neutral efficient way to run. They probably aren't the most comfortable shoes around, but they've always worked for me.

I'm also trying to get a pair of the new Nike LunaRacers that are said to be the fastest off-track running shoes ever produced. The Flywire technology used in them is the same that Nike has used in it's most premium football shoe prototypes like Mercurial SuperFly as worn by my two favourite football-players - how uniquely - Zlatan and Cristiano Ronaldo. This alone makes them a pair of shoes I have to purchase. Hopefully they are somehow eligible for an employee discount though.



I also have a pair of Asics Nimbus 9's that I use occasionally for longer runs. They are very comfortable and provide great support, but on the other hand they're not very fast on any surface. I could still recommend them for everyday training especially for runners a bit on the thick side.



I've also made the mistake wasting my time trying out Adidas running shoes back when they had the campaign where you can pick the shoes from the store and run with them for 30 days and then return them if you're not satisfied. And I definitely wasn't satisfied. The pair I had was from the top of their range, but it felt like running with two bread rolls laced to your feet. I've always hated Adidas anyway so perhaps I failed to be perfectly objective when testing them though.

And finally a few pictures of running shoes I find aesthetically pleasing - though my sneaker collection doesn't really have much room for running shoes as it's usually either chav or hillbillyish (quite a word.) to wear running shoes when you're not exercising.


The Original Nike Moiré Plus


Nike Air Max 95 2004 Greek Olympics edition

Oh and I haven't even decided what shoes to wear if I ever make it to the starting line of the Stockholm marathon.

And about training lately - just some random 9km sprints + other kinds more or less athletic activities.

Hiihtoa tunturissa

Minulle parasta maratonharjoittelua on hiihtolomaviikko Lapissa. Tunturien juurella ei harjoittelumotivaatiota tarvitse erikseen etsiä, kun auringonsäteistä kimaltelevat keväthanget suorastaan kutsuvat hiihtäjää luokseen.

Tunturin huipulle kipuamisessa on jotain samaa kuin maratonjuoksussa. Alhaalta käsin huippu vaikuttaa työläältä saavuttaa, mutta vähitellen matka etenee, kun vain jaksaa pitää itsensä liikkeessä. Kun vihdoin on saavuttanut huipun – tai maaliviivan – ainoa ajatus yleensä on: tänne asti minä pääsin.

Toisinaan tunturin huipulle pääseminen vastaa kuitenkin enemmän maratonin 30 km:n kohtaa. Vaikka suurin työ on jo takana, vielä ei voi huokaista helpotuksesta. Joskus alaspäin on lopulta vaikeampi kulkea kuin ylös. Vauhti voi kasvaa liian suureksi tai pettävä hanki pudottaa hiihtäjän pyllylleen. Mitä vaikeamman retken päivän aikana on tehnyt, sitä onnellisemmaksi kuitenkin voi itsensä tuntea illalla saunassa.

Hiihtäminen tunturissa tukee maratonin juoksemista paitsi kunnon kohottamisen vuoksi, mutta myös mielikuvien takia. Kun maratonilla alkaa väsymys painaa, voi palata mielessään suksien päällä vietettyihin hetkiin. Jos olen kerran jaksanut kavuta suksilla upottavassa hangessa Noitatunturin jyrkkää rinnettä, ei kai muutaman viimeisen kilometrin juokseminen maratonilla voi tuntua ylivoimaiselta, saanhan sentään maratonilla edetä tasaisella asvaltilla upottavan hangen sijaan.

-Marjukka

nro. 10

Tänään tuli lenkki numero kymmenen täyteen, reilut 20 kilometriä viileähkössä Helsingissä rantaviivoja hipoen!

Aktiivinen juokseminen Tukholmaa varten alkoi omalla kohdallani maaliskuun puolella ja harjoittelu on tällä hetkellä nousujohteista! Kilometrejä on kertynyt jo 130, joka taitaa olla enemmän, mitä viime vuonna kertyi kaiken kaikkiaan ennen Helsinki City Maratonia.

Talvea varjosti poikenneet nivelsiteet vasemmassa nilkassa ja tämän johdosta rakkaat Karhut pölyttyivät reilut kolme ja puoli kuukautta vaatekaapissa. Valoa on kuitenkin nähtävissä tunnelin päässä ja nilkkanivel alkaa olemaan jo juoksukunnossa, tosin pientä reistailua on havaittavissa, mutta aina sitä johonkin on kolottanut! :)

Tavoitteet Tukholmaan ovat edelleen korkeat, 3:30!! Todennäköisesti Helsinki City Run antaa jotain osviittaa nykykunnosta ja sen pohjalta voidaan sitten laatia uudet tavoitteet - alaspäin varmasti mennään hitusen. Toisaalta päiviä tässä vielä on vaikka muille jakaa, joten turhaan stressaamisen ei ole aihetta. Rakas harrastushan tämä vain on! :)

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

-Lari

Päivän liikuntakuviot

Kuntosali + rentoa käppäilyä frisbeegolfin merkeissä.

-Teemu P

Kauden avaus

Lauantaille oli merkitty kauden avaushölköttely, ja siksi olinkin iloinen, kun alkuviikosta luvattiin lämmintä säätä ja auringonpaistetta. Toisin kuitenkin kävi, ja juoksu suoritettiin keväisen karmivassa +2 asteessa (auringon paistaessa vain jossain pilvimassojen takana, kaukana silmistä).

20min ennen kilpailun alkua oli pienen verryttelyn vuoro. Tässä pieni tarkoittaa oikeasti vähäistä alle kilometrin hölköttelyä ja pikaisia venytyksiä. Olin jostain kumman syystä toiveikkaana laittanut puolipitkät trikoot jalkaan tuulipuvun alle, mutta sään pettäessä jätin verkkapuvun riisumatta ja juoksin kaksissa housuin. Olokin oli hieman heikko, vaikka perjantai oli ollut liki täydellinen lepopäivä (en käynyt edes ulkona). Taustalla saattoi tietysti painaa torstain 15km + 2h futistreenit, tai jopa tiistain 16,3km (4.25/km). Joka tapauksessa "kyyristyin" lähtöviivalle ja ampaisin matkaan pyssynkorvikkeen (=kovaäänisen) saattelemana.

Jo alkumatkasta olin sitä mieltä, että pitkät housut olisi sittenkin pitänyt jättää huoltajan haltuun, mutta pipo ja hanskat tuntuivat vielä olevan tarpeelliset. Ensimmäiset pari kilometria kone yski tosi pahoin - tosin taisin olla vielä hiukan liian kovassa porukassa mukana. Säikähdin, kun aloin jäädä ensiksi valitsemastani porukasta ja muutama uusi mies meni ohitseni. Liimauduin kuitenkin näiden selkään muutaman kilometrin ajaksi. Alamäessä joukko aina hiukan karkasi, mutta ylämäessä ja tasaisella sain selät taas kiinni (voi olla, ettei oma satasen ennätys 15,0 ole riittävä).

Tunsin olevani jo aivan puhki, kun ohitin 5km:n kyltin (ajassa ~19.50). Nyt myös selät, joissa olin roikkunut, pääsivät irti ja repäisivät n. 50m etumatkan, joka kuitenkin 6km:stä lähtien pysyi muuttumattomana. Tästä myös arvelin, ettei vauhtini ole voinut mahdottomasti tippua. 8km:n kohdalla jalkani alkoivat olla jo pienistäkin nousuista hapoilla, mutta tässä vaiheessa työnteko oli kuitenkin mielekkäämpää kuin muutamia kilometrejä aiemmin, jolloin oli iskenyt tuttu halu keskeyttää. 9km:n kohdalle oli kasaantunut yleisöä, josta sain kerättyä lisävoimia. Voimia antoi myös tieto siitä, että aikaa oli kulunut liki tasan 36min (tämä kilometri oli vienyt noin 4.10), mikä mahdollistaisi vielä erään rajapyykin rikkomisen. Yritin kiristää vauhtia, mutta en tiedä, auttoiko tämä yritys, koska aloin olla jo "hämärän rajamailla". Lopussa oli vielä ikävän hapokas nousu, jossa kuulin takanani hengityksen tihenevän. Olisiko koko matkan takanani pysytellyt tyyppi tulossa ohi, kun matkaa oli enää alle 200m jäljellä. Ylämäki loppui ja alkoi loiva lasku. Olin valmis antamaan periksi, mutta kun tämä Finlandia Maratoonareiden edustaja pääsi rinnalleni, sain jostain uusia voimia, ja molempien vauhti kiihtyi. Viimeiseen U-käännökseen tulimme rinta rinnan, mutta olin ollut koko ajan sisäkaarteen puolella, mikä auttoi huomattavasti käännöksessä. 30m:n pituisella loppusuoralla vilkaisin taakseni ja huomasin eron olevan noin 5m, minkä seurauksena saatoin huokaista helpotuksesta ja ylittää maaliviivan rauhassa. Lopulta eroa jäi yksi sekunti.

Koska kellossani ei ole minkäänlaista sekuntikello-ominaisuutta, jouduin vain arvoimaan lähtöajan perusteella loppuaikaa, mutta saatoin tyytyväisenä todeta ajan olevan hiukan alle 40min. Tulosliuskasta tarkaksi ajaksi selvisi 39.55, mikä oli hyvä aika tähän keliin ja tälle reitille (joka on ainakin kotisivujen mukaan tarkastusmitattu vuonna 2007). Tavoitekin täyttyi, kun edellinen ennätys 40.48 alittui. Paremmissa olosuhteissa voisi jopa kauden tavoite, 39min alitus, olla mahdollisuuksien rajoissa. :)

Kisan muuten voitti JKU:n Henri Manninen ajalla 31.17.

-Kosti

Taas mennään!

Maratonjuoksuunkin voi jäädä koukkuun. Niin kai pitää todeta, kun toukokuun lopun Tukholman maraton on järjestyksessään jo seitsemäs. Ensimmäinen kerta oli Helsinki City Marathonilla vuonna 2004, ja HCM-putki on pysynyt katkeamattomana siitä lähtien. Tukholmassa olen juossut kerran aiemmin vuonna 2007, jolloin lähtöalueen lämpömittari näytti varjossa 29 astetta. Tuo keikka oli ehdottomasti vaikein maraton minulle, eikä keskeyttäminen ole koskaan muulloin houkutellut niin paljoa. Selvisin kuitenkin maaliin asti, mutta bussimatka laivalle meni reporankana bussin lattialla maaten. Risteilyn iltariennotkaan eivät houkutelleet tuona iltana yhtä paljoa kuin lepo hytissä. :)

Tämän vuoden harjoittelu on ollut melko vähäistä, joten ennätysaikaa en Tukholmassa todennäköisesti tee. Paras tulokseni on muutaman vuoden takaa 3.29. ja kaikki muutkin ajat ovat kolmosella alkavia. Neljän tunnin alle pitäisi siis nytkin päästä, ja kaikki minuutit siitä pois ovat plussaa. Katsotaan jos sitten loppukesästä käytäisiin ennätysajan kimppuun vaikka Espoon rantamaratonilla.

Tuomo Pesonen

The First Impression on Nike + iPod

Like any 20 year old I like all kinds of tech toys and gadgets, but I've never felt like I needed any to motivate me to run more or faster. I still ended up trying out the Nike+ iPod running tracker system, which basically connects an iPod Nano or an iPod Touch to a pair of Nike+ enabled shoes (or in my case any pair of running shoes that you can tape the sensor to) and then tracks your running workout and tries to measure the distance, time and estimate the burned calories.



The most interesting feature atleast to me is that after running it shows a profile of your previous run on the computer screen where you can see your relative pace in different parts of the workout. It seems that the system didn't measure the distance as well as it could have, but maybe that's only because I haven't had the time to calibrate my Nike+iPod system on an athletics field yet. After that I might post some actual workout data.

Anyway I tried the system today and it really has it's pros and cons. The newest generation iPod nano is a pretty light mp3-player and therefore rather good for running, and at least the lenght of the workout is easy to measure with the system. The biggest problem so far is that in order to measure distances correctly the sensor has to be attached to the shoe very securely and that is rather difficult to do on shoes that are not Nike+ enabled.

I'll try to get some more Nike+ products to be tested actually there is a rather interesting Nike+ racing level running shoe released lately that I might add into my collection of running shoes. Also the Nike+ Sportsband digital watch that allows using a Nike+ sensor without carrying an iPod seems rather interesting, since I'm honestly far from being the biggest fan of the whole iPod phenomenon even though I'm an owner of one and have reluctantly installed iTunes on my computer as well.



Oh, and about today's run itself. Nothing to write home about. About 8,5km in a bit under 35 minutes.

- Jason

Parempi myöhään jos ei silloinkaan

Viime talvena hölkkääminen jäi minulta vähäiseksi. Sen vuoksi kevään koittaessa on nyt tuntunut liian myöhäiseltä jatkaa harjoittelua toukokuun lopussa juostavaa Tukholman maratonia varten. Eräs ystävättäreni yllytti minut viime syksynä maksamaan osallistumismaksun juuri tuohon koitokseen ja näin tekemään päätöksen kauden päätavoitteesta.

Aion vakaasti osallistua Tukholman maratonille, sillä mitään varsinaista estettä ei ole. Mikäli kuitenkin haluaisin tavoitella omaa henkilökohtaista ennätystä, niin silloin sopivampi tavoite olisi Veteraanien MM-maraton Lahdessa elokuussa tai sitten Tukholma 2010.

Terveyttä ja kuntoa voi kehittää tauonkin jälkeen. Ne voivat antaa mahdollisuuden kerätä voimia uuteen haasteeseen. Olennaista mielestäni on se, että jatkan harjoittelua ja saan ylläpidettyä terveellisiä elintapoja vuodesta toiseen. Tukholma on siis vain yksi etappi, välitavoite, koko eliniän kestävässä jatkumossa.

Tänään kävelin tuulisessa säässä Malminkartanoon. Juoksin siellä kolmesti jätemäen huipulle, mikä teki hyvää kun sykkeet nousivat sopivan korkealle. Olo oli aivan mahtava! Huomenna juoksen peruslenkin Munkkiniemessä.

- Kirsi Pyykönen

Tukholman maraton - here I come

Kesä antaa jo merkkejä tulostaan. Hieno fiilis. Takana enemmän ja vähemmän juostu/hiihdetty/salilla käyty/sulkapalloiltu talvi, mutta nyt olisi tarkoitus keskittyä juoksukenkien säännölliseen ulkoiluttamiseen.

Tuleva maraton on minulle toinen. Viime kesänä juoksin ensimmäisen maratonini Helsingissä elokuussa. Kokemuksena erittäin antoisa. Minulle tyypilliseen tapaan innostuin alussa juoksemaan jälkeen päin ajateltuna aivan liian kovaa - juoksu vaan tuntui niin käsittämättömän kevyeltä sinä sateisena elokuun lauantaina. Etukäteen monet ”karpaasit” olivat varoitelleet 30km etapista, sen jälkeen kuulemma maraton vasta alkaa.. Nyt tiedän, että silloin se vasta alkaa. Lehtisaaren jälkeen sain jo sääliviä katseita yleisoltä... Mutta sisulla sieltäkin tultiin. Pahaa se teki eikä stadion torni tuntunut lähenevän yhtään nopeammin vaikka kuinka yritti puristaa. Loppu aika oli 3:40 ja päätin hiljaa mielessäni, että taitaapi meikäläisen maratonura alkaa ja loppua Helsinki City Maratoniin 2008.

Mutta veri vetää. Olen harrastanut jos jonkinlaista kestävyysurheilua pienestä pitäen. Ja kun on hyvässä kunnossa, niin kaikki tuntuu sujuvan paremmin: ajatus on kirkkaampi, opiskelu sujuu ja mieli on kaikin puolin iloisempi. Helsinki City Maratonin jälkeen vietetyn reilun kuukauden mittaisen totaalisen ”off seasonin” jälkeen ilmoittauduin Tukholman maratonille – onhan sitä elämässä tavoitteita oltava.

Vajaa kahdeksan viikkoa aikaa reenailla. Välietappeina KY City Challenge ja Helsinki City Run. Tukholman maratonin tavoitteena 3:30 alitus – here I come.

-Paavo Keisanen

Vain tavoitteet luovat tuloksia

Aiemmin kerroin jotain satunnaisia paloja historiastani, joten seuraavaksi voisin avata hiukan sitä, mitä tälle vuodelle on suunnitelmissa.

Kausi alkaa Pentin Pinkaisulla (10km) Jyväskylän liepeillä ylihuomenna lauantaina (säätiedotuksissa on menty lupaamaan hyvää keliä, joten täydellisesti tällaiselle hitaalle miehelle sopivat Porsche-merkin lyhyet trikoot on jo varattu kassiin). Tähän ensimmäiseen kisaan lähden parantamaan syyskuista Lassen hölkän aikaa 40.48.

Toinen kalenteriin merkitty koitos on Helsinki City Run 9.5., jolloin pääsen varmasti tuntemaan itseni sämpyläksi 10499 muun juoksijan joukossa. Ruuhkasta huolimatta on tarkoitus alittaa 1h35min.

Kolmas koitos on sitten itse maraton Tukholmassa. Olen pettynyt, mikäli 3.30 ei alitu, vaikkakin kyseessä on ensimmäinen maratonini.

Muuta kesän ohjelmaan kuuluvaa ovat loput kaksi Keski-Suomen Juoksucupin osakilpailua Saarijärvellä 19.6. ja Tikkakoskella 5.9. (Pentin Pinkaisu on ensimmäinen kolmesta). Kesä ei myöskään ole kesä ilman perinteistä kotikyläni kesänhuipennusta, Joutsan Joutopäiviin kiinteästi kuuluvaa Joutohölkkää (n. 9,2km), joka järjestetään heinäkuun toisena lauantaina. Joutsassa on tarkoitus rikkoa viime kesän 39.14 reilusti ja alittaa 37min. Lopuksi täytyy vielä jättää syksyn ohjelma auki, sillä sinne saattaisi vielä mahtua esimerkiksi puolimaraton.

Joka syksyn ja talven ohjelmaan kuuluu tietysti seuraavan kesän tavoitteiden tarkka asettelu. Niinpä minullakin on jo syksystä asti ollut tarkka lista eri matkojen tavoitteista:

400m – 1.04
800m – 2.24
1000m – 3.05
1500m – 4.55
cooper – 3400m
5000m – 19.00
10km – 39min

Kuten otsikossakin mainittu, vain tavoitteet, ja eritoten kovat sellaiset, saavat aikaan todellista yritystä ja saavutuksia. Vaikka tietysti joku voisi todeta, että pessimisti ei pety. :)

-Kosti Takala

Juoksuturistiksi Tukholmaan – taustoja ja selityksiä

Mitä eroa on nykynuorella ja perunalla?
- Peruna on kasvatettu.

Hyviin tapoihin kuuluu esittäytyminen, joten mikäpä siis olisikaan parempi tapa kuin tehdä se heti ensimmäisessä viestissä? Kertoa vähän itsestäni sekä projektista.

Aalto-yliopiston maratonhanke on aika tuore projekti. Ideanikkarit kuten Markku, Antti ja Perttu polkaisivat sen käyntiin vasta maaliskuussa. Mukaan pyrittiin haalimaan kaikki Tukholmaan lähdössä olleet TKK:n, HSE:n ja Taikin sidosryhmäläiset. Tukholman maratonin osallistujakatto saavutettiin jo joulukuun alussa 2008, joten pääosa matkalaisista tiesi siis juoksevansa maratonin jo paljon aikaisemmin kuin tiesivät, että juoksevat sen nimenomaan Aalto-yliopiston edustajina.

Tukholman maratonin kotisivut:

http://www.stockholmmarathon.se/

Maratoonareilla oli pieni palaveri reilu viikko sitten. Ensimmäinen, johon kaikki lähtijät oli kutsuttu mukaan. Noin puolet porukasta oli paikalle myös päässyt. Suunnitelmien kehittelyn ohessa pidettiin myös pieni esittelykierros, ja tuntuikin yllättävältä tajuta, että olin paikallaolijoista toiseksi kokenein maratoonari. Ainakin, jos siis kokemusta mitataan juostujen maratonien määrällä. Itselläni niitä on takana seitsemän. Minäkö muka jonkinlainen konkari tässä lajissa?

Juoksu, saati maratonit - tai urheilu ylipäätään - ei ole aina ollut itsestäänselvyys. Mitään lapsuuden ja nuoruuden aktiiviurheilutaustaa ei ole. Nykyisen pyöräni ostin 1999, ja siitä voikin sanoa liikuntaharrastusteni alkaneen kehittyä. Koskaan en ollut oma-aloitteisesti juossut, mutta vuonna 2001 houkuttelin kaverin kanssani maratonille. Miksi niin tein ja miksi juuri maratonille, sitä en enää muista. Voi olla, että asia vanhoista viesteistä selviäisi. Ei tainnut olla kuitenkaan hullumpi päähänpisto, sillä sen jälkeen maratonille on palattu aina vuosittain. Vain 2005 kilpailu on jäänyt väliin. Aikaisemmista maratoneista kolme on juostu Tukholmassa.

Ympärivuotinen hyötypyöräily on itselläni liikuntaharrasteiden kulmakivi ja syömähammas, ja parhaina vuosina on kertynyt maastopyörän mittariin reilut 10000 km. Maratonille en ole kuitenkaan koskaan harjoitellut ns. kunnolla. Lienee siis parasta, että pyrinkin kertomaan mahdollisimman vähän treeneistäni, ettei kukaan vain vahingossakaan saisi huonoja vaikutteita. Mieluummin keskityn hauskuttamaan lukijoita. Jos ei muuten, niin edes tahattomasti sitten. Hupaisaa se on surkuhupaisakin.

Jotta surkuhupaisuuskriteerit varmasti täyttyisivät, loppukaneettina tarjoilen vielä pieniä selityksiä ja tekosyitä. Tarkoituksena nimittäin on kyllä ollut kokeilla, mihin pystyisi, jos panostaisi harjoitteluun kunnolla. Tällä kerralla on kuitenkin tarjottavaksi jopa jonkinlainen syy siihen, minkä vuoksi juoksumäärät ovat olleet vähäiset ja harvat lenkitkin kovin lyhyitä.

Tammikuussa osallistuin ensi kertaa kotirataultraan. Se on maailmanlaajuinen ultrajuoksutapahtuma, johon jokainen voi osallistua omalla kotiseudullaan. Tai missä vain haluaa. Osallistujat mittaavat itselleen 50 kilometrin reitin, ja juoksevat reittinsä samana päivänä ympäri maailman. Lopuksi tulokset kerätään yhteen. Kotirataultra on rento tapahtuma, jonka useimmat osallistujat ottavat lähinnä normaalia pidempänä pitkänä lenkkinä. Niin minäkin. Valitettavasti vain omalla kohdallani toinen polvi ei oikein pitänyt yhdistelmästä 50 km juoksua, kova alusta ja pitkä tauko juoksuharrastuksessa alla. Joten ensimmäinen tavoite Tukholmassa on päästä lähtöviivalle, ja toinen päästä maaliin (juosten). Vasta kolmanneksi voisi sitten miettiä mahdollisia aikoja tai sijoituksia.

Tsemppiä kaikille lenkkeilijöille, ja aurinkoisia juoksukelejä! Sekä mukavaa pääsiäistä.

- Esko Anttila

Marathon?! What!?

I'll start my postings here with a brief introduction. I'm a 20-year old first year HSE student and I've always loved all kinds of sports. In addition to running I play football, floorball and go to the gym more or less regularly. In the summertime I also like to reminisce over my old favourite hobby and go roll around with a skateboard. So for me running is just one sport amongst many.

I'm not sure why I even decided to take part in the KY-RUN marathon trip in the first place, but I just somehow ended up in the list. I'm also taking part in the infamous KY-TRIPPI excursion to Germany only 6 (or 4) days before the Stockholm Marathon. And the KY-Trippi events have traditionally involved heavy Russian Standard Vodka drinking and visits to the most dangerous nightclubs and other locations. So there's not too much time to recover between running away from German pub brawls and running the Stockholm Marathon.

My marathon preparation-camp!

Oh, and I've never ran a marathon. But I've been surprisingly close to the competitive level on shorter distances. I finished fifth in the last year's Teboil Half Marathon after a preparation that mostly consisted of eating like a horse and training at the gym in order to gain more and more muscle mass! I still was faster than most of the FAT GUYS and "I don't even run in a team"! The time could've been a bit better, but on the other hand the circuit was a cross-country skiing and running circuit and the weather was extremely hot! That's actually the only official running event I've ever taken part in - or actually I finished second on the Santahamina Military Cross Country Running competition a few years ago and got a few extra vacation-days for it! In the army I also managed to run 3460m in the Cooper running test, which is probably my biggest running achievement so far - it's not even my personal record though.

This year I've been a bit of a nightrunner in many ways. Like many first year students I like to enjoy the freedom of student life in most of it's forms and therefore I've honestly been drunk often enough to give the healthiest doctor a heart-attack. And after drinking usually comes a cracking hangover! And that beautiful state of mind and body doesn't really support heavy training. This has lead to less training than what I've been used to - and even now that I've been increasing the amount of training again I still rarely say no to a top notch night out with the lads. I've also been working as a substitute teacher and at a grocery store quite a lot so most of the training I've been doing has literally been done at night. But still I personally think that it's pretty cool to go out for a run in the middle of the night - and even if I was really tired at times it still felt that what I managed to do was better than not doing anything.

The way I do running is also pretty far from what they recommend in the Health Education -textbooks. I never use a heart-rate monitor and never will. In most training sessions I just run as fast as I can and try to enjoy it. I usually don't even carry a watch. I feel that I've made enough progress as a runner training like this so I'm not going to change that too much.

Even though I hate to have anything extra on me when running I still have to start using Nike+Ipod running data system pretty soon. If everything goes according to current plans and agreements I'm starting to work at Nike Finland's marketing department later this year and some of my work will involve the Nike+ system. Therefore - like all the other Nike Finland employees - I have to know how the system works and preferably be an experienced user. And of course they gave me the system for free so why not try it out! I might post some comments on the system itself and maybe even running data gathered by it later on.

Some readers might be wondering why I chose to write in English. As a native Finnish speaker I could write in Finnish just as well, but when writing to some other blogs I've noticed that I can express myself in at least a bit more entertaining way when I write in English. And at least in my postings the main idea will be trying to entertain the readers and maybe show a bit about a different way to prepare for a marathon on the side.

Greetings from the floorball field!

- Jason

Pikku hiljaa...

Ensimmäinen maratonini koittaa Tukholmassa 30.5.2009. Olen aina harrastanut jotain (pelannut jalkapalloa, heittänyt moukaria yms.), mutta juoksuharrastukseni alkoi keväällä 2007. Tuolloin tuli tarve alkaa treenata ihan vain heinäkuussa koittavan intin cooperin takia. Koska olin täysin rapakunnossa (2500m) ja kaikkialla oli puhetta varusmiesten kunnon romahtamisesta, päätin näyttää, että myös minä pystyisin mahdollisesti joskus rikkomaan mahdottomalta kuulostaneen, jopa maagisen kolmen tonnin rajan.

Aloin käydä kuuden, joskus jopa kahdeksan kilometrin lenkillä 2-3 kertaa viikossa. Vähitellen juoksu helpottui, ja fiilis oli aivan loistava, kun pystyin ensimmäistä kertaa hölkkäämään/matelemaan 10km yhteen menoon kesäkuun alussa. Tasainen lenkkeily jatkui, ja heinäkuun suuri hetki päättyi tulokseen 2800m, mikä oli enemmän kuin uskalsin odottaa.

Armeijan aikana treenaus jatkui säännöllisesti, ja ehdinkin vuoden aikana käydä koluamassa samaa varuskunnan 7,6km lenkkipolkua noin 60 kertaa. Tämän lisäksi olin vuoden 2008 helmikuussa ottanut tavoitteekseni saman vuoden Helsinki City Marathonin välitavoitteen ollessa ½-maraton Lappeenrannassa. Näiden voimasta aloin harjoitella entistä enemmän, ja kilometrejä kertyikin mukavasti aiempaan nähden maaliskuusta kesäkuuhun (143, 102, 224, 150). Toukokuun ½-maraton sattui kevään aurinkoisimmalle päivälle (+20 astetta), mikä innosti juoksemaan tuolloin käsittämättömältä vaikuttaneen 1.44. Kesäkuussa pääsin yrittämään uudelleen kuntoisuuslomaa, joka maagisesta 3k-rajasta varusmiehille myönnetään. Olin tässä välissä juossut omalla ajallani jo kaksi cooperia, edellisenä syksynä (2930m) sekä kuukautta aiemmin (3100m), mikä antoi tietynlaista varmuutta siihen, että loma olisi tulossa. Vielä kun juoksuun sattui juuri sopiva kirittäjä, tuo kesäkuinen cooper oli siihenastisen juoksu-urani kovin saavutus - pystyin juoksemaan kaksi mailia ja lähdin juhannuslomalle päivää aiottua aiemmin.

Tiesin asenteeni olevan kunnossa, kun vielä intin viimeisellä viikolla lähdin aamulla kello 07:45 takomaan mainitsemaani tuttua lenkuraa. Ajatuksena oli kasvattaa juoksukilometrit pysyvästi yli 200km/kk heinäkuusta (ja kotiutumisesta!) alkaen. Heinäkuun puolivälissä suunnitelmat kuitenkin alkoivat murentua, kun lonkkani ei enää kestänyt juoksua. Seurauksena oli HCM-osallistumisoikeuden myynti. Tämä kiusallinen vaiva piti mielen matalana seuraavat puoli vuotta, eikä itse asiassa ole vieläkään päästänyt otteestaan. Kuitenkin pidin kuukausikilometrit jonkin verran yli sadassa kipujenkin kanssa ja juoksin pari hölkkäkisaa, joista toisessa tuli vuoden paras suoritus: 10km/41min.

Kaikesta huolimatta otin riskin ja ilmoittauduin Tukholmaan. Talvella 2008-2009 vain yksi viikko jäi vaille juoksukilometrejä, vaikka vaikeuksia olikin milloin missäkin jalan osassa. Jouluna lenkillä tuli jopa hiihtäjiä vastaan. Talven mottona olikin: "Mitä huonompi keli, sitä kovempi mies." Ajatuksena oli, että kesällä kulkisi entistäkin kovemmin, kun on ensin treenattu talven lumessa ja loskassa märillä kengillä ja palelevin raajoin. Taktiikka näyttäisi toimineen, sillä kevään ensimmäiset juoksut paljaalla asfaltilla ovat olleet jalkavaivoja lukuunottamatta ruusuilla tanssimista, ja huhtikuu on lähtenyt täysillä käyntiin (100km jo täynnä). Vuoden ensimmäinen cooperikin tuli pyyhkäistyä kevään tavoitteen mukaisesti tulokseen 3240m.

Tästä varsin lyhyestä kahden vuoden juoksuhistoriastani kehkeytyi lyhennettynäkin melkoinen tarina, joten täytyy ottaa osaa niiden puolesta, jotka ovat näin pitkälle lukeneet.

-Kosti Takala