Onkin tässä aikaa kulunut eikä ole hetkeen tullut kirjoiteltua, joten tässä hieman mitä viime päivinä treenirintamalla on tapahtunut.
Hieman reilu viikko sitten kävi koulussa pieni tapaturma ja taitoin portaissa nilkkani, oikeasta jalasta. Kummaa huolimattomuutta, mutta välillä näinkin. Sitten iltaa kohti kipu paheni mutta koiti olla liikaa rasittamatta. Seuraavana päivänä suunta oli hyvä ja muutaman päivän jälkeen uskaltauduin kokeilemaan kävely-hölkkälenkkiä. Hyvin meni eikä siis onneksi mitään pahempaa nilkassa ollut tapahtunut.
Nyt sitten oli vuorossa jo vähän intensiteetin kasvattamista, toki vain noin 45 min hölkkälenkin verran tällä kertaa.
Tästä sitten vaan tie nousujohteisesti ja pitää olla tarkkana ettei telo itseään enempää ettei harjoittelut häiriinny.
Matti Ojala
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joo, kannattaa olla tarkkana kaikin tavoin. Vain vähäisen kokemuksen perusteella olen sitä mieltä, että maraton juoksumatkana voi yllättävän rankka.
VastaaPoistaKokemattomammalle juoksijalle/hölkkääjälle runsaan 42 km taivaltaminen läpi, siis vain maaliin pääsy voi olla vähintään yhtä rankka - tai jopa huomattavasti rankempi - rasitus kuin äärimmäisen kovavauhtinen kisa kilpaurheilijalle, tai jotain vastaavaa.
Siis vaikka pienistäkin vammoista olisi toivuttu ajoissa, ne voivat alkaa vaivaamaan sitten maran aikana tai jälkeen.
Tsemppiä kaikille harjoitteluun!
- Kirsi
Joo ja nyt tosiaan sitten on välillä kuitenkin alkanut olla sitä pientä tunnetta mutta tosiaan kuten tämän päivän blogimerkinnässäni kerroin ei ole muodostunut liian suurta haittaa ja toivottavasti ei muodostukaan. Joten siksi vähän pitää koittaa ettei ota liian kovia harjoitteita.
VastaaPoistaNo, tuntemusten mukaan kun toimii ja kuuntelee huolella kehon ääntä niin lienee oikealla tiellä.
-Matti O