Kevään juoksukauden alkua on varjostanut minulle varsin harvinaislaatuinen vamma. Päädyin nimittäin Egyptin talvilomalla maaliskuussa kokeilemaan ensimmäisen kerran snorklausta, joka osoittautui monella tavalla haasteelliseksi. Tavanomaisen suolaveden nielemisen ohella vasen jalkani teki lähempää tuttavuutta pohjasta löytyneen merisiilin kanssa. Ilmeisesti merisiili pelästyi tätä kohtaamista vielä enemmän kuin minä jättäessään melkoisen suuren osan piikeistään jalkani ison varpaan seudulle. Varsin tuskallinen joskin sinänsä vaaraton kokemus.
Näin jälkikäteen voi tietysti sanoa, että juuri tätä voi odottaa kun lähtee turistina kokeilemaan uusia juttuja. Vai oletteko muka kuulleet jostakusta aloittelevasta snorklaajasta/laitesukeltajasta, jolle ei olisi sattunut vastaavaa? Juoksijan kannattanee pysytellä kaukana sekä merenpohjasta että laskettelurinteistä jos arvostaa terveyttänsä.
Kun piikit tuli kirjaimellisesti poimittua lihasta, juoksuharjoittelu lähti jälleen käyntiin. Tukholman koitosta ajatellen harjoittelu hakee kuitenkin vielä latujaan. Jalkapallotermejä käyttäen kunto ei ole 90 minuutin tasolla (puhumattakaan noin 3 h 15 min -maratontasosta, jota yritän sitkeästi hakea), mutta kevät on tunnetusti toivoa täynnä. Toivottavasti viimeisistäkin lumista päästään eroon pääsiäisenä, niin treenit pääsevät vauhtiin sekä maantiellä että urheilukentän tartanilla.
- Tuomas Tikkanen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti