Kevät alkoi tänään: tulin ensimmäistä kertaa talven jälkeen töihin juosten. Työmatkajuokseminen ei ehkä ole niin suuri ajansäästö kuin kuvittelen; juoksuun valmistautuminen vaihtovaatteiden pakkaamisineen vie enemmän aikaa kuin normaali lenkille lähteminen. Silti työmatkajuoksulla on omat hyvät puolensa. Maailma näyttää aina aamuisin jotenkin erilaiselta. Kun reitiksi vielä valitsee Laajalahden rantaraitin Kehä ykkösen pyörätien sijasta, kevään tuntu voittaa helposti aamun väsymyksen. Liukas luminen tie tossujen alla muistuttaa toki talven läheisyydestä, mutta auringonpaisteessa hupenevien lumikasojen kohtalosta ei voi erehtyä. Kevät on täällä taas.
- Marjukka Ikonen
3.4.2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei,
VastaaPoistajoku toinenkin on ryhtynyt kulkemaan työ- tai koulumatkaa hölkäten, juosten, pyörällä... Enkä voi muuta kuin olla sitä mieltä, että näin todella hyötyliikunnan myötä voi ylläpitää ja kehittää kuntoa ja kestävyyttä ihan huomaamattaan. Sitten on vielä ympäristölliset vaikutuksetkin lisäksi. Ja kaikista tärkeintä on, että yleisellä tasolla ihmisten suvaitsevaisuus ja ymmärtäväisyys meitä liikunnallisia ihmisiä kohtaa lisääntyisi.
- Kirsi Pyykönen