Kaksi kuukautta h-hetkeen ja pitäisi lisätä kilometrejä, eli toisin sanoen lähteä lenkille!Ennen sitä haluan kuitenkin esitellä itseni ja puhua hieman omasta juoksutaustastani. Pelasin nuoruuteni jalkapalloa ja jääpalloakin tuli kokeiltua, mutta luistimet eivät oikein sopineet jalkaani. Korjattakoon sen verran, että luistimissa ei ollut mitään vikaa, vaan vika oli kaverissa, joka ne jalkaansa puki. Urani kohokohta jääpallossa taisi olla, kun luistelin yksin läpi päästyäni päin tolppaa ja pallo vieri ohi maalista. :) Nykyään kuitenkin käyn aktiivisesti lenkillä ja juoksusta on muotoutunut osa arkea. On sanottu, että yksinkertainen on kaunista. Tämä kuvastaa mielestäni hyvin juoksua harrastuksena. Ei tarvita ihmeempiä panostuksia, niin päästään jo alkuun. Juoksussa on oman kokemukseni valossa niin ylä- kuin alamäkiä. Nämä kaksi termiä ovat tulleet tutuiksi myös parisuhteessa ja opiskelussa, enkä usko olevani ainut, joka tämän on huomannut :)
Välillä on siis hetkiä jolloin askel rullaa, ajatukset laukkaavat, endorfiini virtaa ja fiilis on aivan uskomaton! Kilometrit vilisevät silmissä ja juoksualusta vaihtuu asfaltista hiekkaan. Toisena ääripäänä mainittakoon päivät, jolloin ei vain kulje. Juoksu on tökköistä, lihaksia jomottaa ja kotiin on ikävä heti sen jälkeen kuin kotioven takanaan sulki ja painoi sykemittarin päälle! Tälläisinä päivinä olisi parasta jäädä vain kotiin. Ei se unelma maratonista kaadu yhteen lenkkiin tai kolmeen kuukauteen! Jalat rullaavat eteenpäin niin kauan kuin tahtoa ja halua riittää! Tämän sain itse todistaa viime vuonna Helsinki City Maratonilla. On aika polkaista kevään koitos käyntiin ja lähteä lenkille!
- Lari Palenius
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti