Maratonjuoksuunkin voi jäädä koukkuun. Niin kai pitää todeta, kun toukokuun lopun Tukholman maraton on järjestyksessään jo seitsemäs. Ensimmäinen kerta oli Helsinki City Marathonilla vuonna 2004, ja HCM-putki on pysynyt katkeamattomana siitä lähtien. Tukholmassa olen juossut kerran aiemmin vuonna 2007, jolloin lähtöalueen lämpömittari näytti varjossa 29 astetta. Tuo keikka oli ehdottomasti vaikein maraton minulle, eikä keskeyttäminen ole koskaan muulloin houkutellut niin paljoa. Selvisin kuitenkin maaliin asti, mutta bussimatka laivalle meni reporankana bussin lattialla maaten. Risteilyn iltariennotkaan eivät houkutelleet tuona iltana yhtä paljoa kuin lepo hytissä. :)
Tämän vuoden harjoittelu on ollut melko vähäistä, joten ennätysaikaa en Tukholmassa todennäköisesti tee. Paras tulokseni on muutaman vuoden takaa 3.29. ja kaikki muutkin ajat ovat kolmosella alkavia. Neljän tunnin alle pitäisi siis nytkin päästä, ja kaikki minuutit siitä pois ovat plussaa. Katsotaan jos sitten loppukesästä käytäisiin ennätysajan kimppuun vaikka Espoon rantamaratonilla.
Tuomo Pesonen
11.4.2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihan hyvä maraton se Tukholma oli. ;) Tähän asti joka kerta kun olen ollut mukana, Tukholmassa on ollut kova helle. Siispä, kun kerran jälleen olen sinne menossa, kannattaa varautua henkisesti siihen, että kuumaa on. ;)
VastaaPoistaOn muuten aika tiukka tavoite, jos aikoo rantamaralla ennätystä tavoitella. Reitti on sen verran hidas, että jossain muualla samaan aikaan juoksemalla loppuaika olisi paljon parempi. Ennätysten tavoitteluun esim. Vantaa olisi kai aika hyvä, sillä varauksella, ettei satu huonot kelit. On kuitenkin aika myöhään syksyllä.
- Esko A.
Kyllä muistan tuon 2007 Tukholman maratonin, sillä useampi tuttu oli sitä silloin juoksemassa ja seurasin sitä täältä Suomesta silloin. Kyllä jokainen siitä pätsistä selviytynyt on osoittanut kovakuntoisuutensa...
VastaaPoistaTosin moni on voinut joutua tekemään koviakin uhrauksia sen vuoksi. Esimerkiksi eräs ystävättäreni jälkeenpäin kertoi, että sai ensimmäiset suonikohjut elinikäisiksi muistoiksi siitä koettelemuksesta.
Käsittääkseni kaikille maratoonareille olisi eduksi, että lämpötila ei nousisi niin korkealle kuin tuolloin 2007.
Juoksun aikana pitää sitten vain muistaa hyödyntää kaikki läpijuostavat suihkut, veden valeluun tarkoitetut sienet ja tietysti nesteen nauttiminen sopivin määrin.
- Kirsi