Ensimmäinen maratonini on takana ja viikko meni että jalat toipuivat rääkistä.
Mutta mielettömän hieno kokemushan se oli! Aloitin todella rauhallisesti. Yllättäen jalkoja alkoi kuitenkin pakottaa kovasti jo puolimatkan tienoilla, ja mietin mitenkähän tässä käy. Sitten ihmettelin miksi ihmiset pitävät toisen kierroksen sillan ylitystä pahana, sillä itselläni ainakin juoksuasennon hienoinen muuttuminen tuntui vetreyttävän, ja jalkojen pahin kolotus katosi. Ohitin loppupätkällä melkoisen monta juoksijaa (ja vielä useampia kävelijöitä), ja stadionilla oli kyllä upeaa juosta viimeiset metrit. Loppuaika oli 4.37. Noh, siitä on ainakin hyvä parantaa..
Hyvä reissu hyvässä seurassa :)
Jenni
9.6.2009
42 kilometriä Tukholmaa kantapään kautta
Tulipahan taas todistettua itselle että sitä jaksaa raahautua yllättävänkin pitkiä matkoja melko ripeällä tahdilla. Vielä näin parinkin viikon jälkeen siniset varpaan kynnet ovat muistuttamassa aurinkoisesta päivästä Tukholman kaduilla. Kaksi vuotta sitten juoksemaani Helsinki city maratoniin verrattu Tukholma oli melkoinen koettelemus. Paahtava aurinko, mäet ja poukkoilevat jänikset toivat oman jännitysmomenttinsa.
Tukholman maratoni oli myös hyvä oppimiskokemus. Tässä tiivistettynä mitä Tukholman kova koulu opetti:
-5 kiloa lisäpainoa = 2 minuuttia kokonaisaikaan
-2 kuukauden harjoittelu ei ole välttämättä tarpeeksi
-ne nännit teipataan ENNEN juoksua
-4 vuotta vanhat lenkkarit eivät välttämättä ole enää parhaassa terässä
Näin virheistä oppineena ja pitkästä lenkistä palautuneena onkin sitten mukava taas lähteä jatkamaan lenkkeilyä vähän lyhyemmillä matkoilla.
-Tuomas H
Tukholman maratoni oli myös hyvä oppimiskokemus. Tässä tiivistettynä mitä Tukholman kova koulu opetti:
-5 kiloa lisäpainoa = 2 minuuttia kokonaisaikaan
-2 kuukauden harjoittelu ei ole välttämättä tarpeeksi
-ne nännit teipataan ENNEN juoksua
-4 vuotta vanhat lenkkarit eivät välttämättä ole enää parhaassa terässä
Näin virheistä oppineena ja pitkästä lenkistä palautuneena onkin sitten mukava taas lähteä jatkamaan lenkkeilyä vähän lyhyemmillä matkoilla.
-Tuomas H
5.6.2009
Tehtävä suoritettu!
Kaikki teamista onnistuivat Tukholmassa varmaan aika hyvin - niin minäkin! Palautuminen on sujunut myöskin hyvin. Olen koko viikon pyöräillyt, kävellyt ja tietysti venytellyt. Tiistai-aamuna jalkalihakset tuntuivat vielä vähän aristavilta liikkeelle lähdettäessä - sen jälkeen normaalilta. En kuitenkaan ajatellut alkaa juoksuharjoituksia ennen kuin reilun viikon verran on kulunut kisasta.
Kisatunnelma oli mahtava: Ekalla kierroksella ehdin nauttia maisemistakin ja tieysti upean ruotsalais- ja suomalaisyleisön hienosta kannustuksesta. Ei ole ollut samanlaista HCM:ssä Helsingissä. Olin päättänyt ottaa riittävän varovaisesti ensimmäisen kierroksen. Sitähän kaikki asiantuntijat etukäteen muistuttelivat. Siinä sai oikeasti pidätellä itseään. Jalat tuntuivat niin kevyiltä ja oli kova kiusaus lisätä vauhtia, mutta seurasin kellosta ja kilometreistä, että pysyn järkevällä tasolla. Toinen kierros olikin sitten oikeasti kovaa työtä ja pystyin lisäämään vauhtia lopussa 35 km:stä lähtien oikein kunnolla tai ainakin sille tuntui. Jo puolimaratonin jälkeen sain ohitella jatkuvasti ihmisiä. Johtui tietysti paljon siitä, että ihmiset rupesivat hyytymään otettuaan alkupuolen liian lujaa. Toisen kierroksen aikani ei kuitenkaan ollut kuin vajaan 2 minuuttia parempi kuin ekan. No, oikeastihan tämä oli ihanteellinen tasavauhtinen juoksu, mihin pitäisi pyrkiä. Minä tietysti kuvittelin, että parantaisin enemmänkin toisen kierroksen aikaa! "Asiantuntijat" sanovat, että yleensä niin ei kuitenkaan käy maratonilla.
Summa summarun - olen nyt, tutkisteltuani tulosliuskaani kaikkine väliaikatietoineen ja verrattuani sitä myöskin rataprofiiliin, hyvin tyytyväinen tulokseeni 4:43 joka jäi 10 minuuttia tavoitteestani, paljon tyytyväisempi kuin heti maaliin tultuani. Tosin fiilikset juuri Stadionin radalla maaliin tullessa oli mahtavat, tunsin itseni suureksi juoksijakuningattareksi täyden katsomon edessä ja ohittaessani lukuisia kanssakilpailijoita ulkokautta kun he kuhnasivat sisäradoilla.
Ilona, veteraani
Kisatunnelma oli mahtava: Ekalla kierroksella ehdin nauttia maisemistakin ja tieysti upean ruotsalais- ja suomalaisyleisön hienosta kannustuksesta. Ei ole ollut samanlaista HCM:ssä Helsingissä. Olin päättänyt ottaa riittävän varovaisesti ensimmäisen kierroksen. Sitähän kaikki asiantuntijat etukäteen muistuttelivat. Siinä sai oikeasti pidätellä itseään. Jalat tuntuivat niin kevyiltä ja oli kova kiusaus lisätä vauhtia, mutta seurasin kellosta ja kilometreistä, että pysyn järkevällä tasolla. Toinen kierros olikin sitten oikeasti kovaa työtä ja pystyin lisäämään vauhtia lopussa 35 km:stä lähtien oikein kunnolla tai ainakin sille tuntui. Jo puolimaratonin jälkeen sain ohitella jatkuvasti ihmisiä. Johtui tietysti paljon siitä, että ihmiset rupesivat hyytymään otettuaan alkupuolen liian lujaa. Toisen kierroksen aikani ei kuitenkaan ollut kuin vajaan 2 minuuttia parempi kuin ekan. No, oikeastihan tämä oli ihanteellinen tasavauhtinen juoksu, mihin pitäisi pyrkiä. Minä tietysti kuvittelin, että parantaisin enemmänkin toisen kierroksen aikaa! "Asiantuntijat" sanovat, että yleensä niin ei kuitenkaan käy maratonilla.
Summa summarun - olen nyt, tutkisteltuani tulosliuskaani kaikkine väliaikatietoineen ja verrattuani sitä myöskin rataprofiiliin, hyvin tyytyväinen tulokseeni 4:43 joka jäi 10 minuuttia tavoitteestani, paljon tyytyväisempi kuin heti maaliin tultuani. Tosin fiilikset juuri Stadionin radalla maaliin tullessa oli mahtavat, tunsin itseni suureksi juoksijakuningattareksi täyden katsomon edessä ja ohittaessani lukuisia kanssakilpailijoita ulkokautta kun he kuhnasivat sisäradoilla.
Ilona, veteraani
2.6.2009
Larin maraton
Jea!! Juoksut nyt takana ja tavoitteet jälleen edessä! Ilma oli loistava, ei tosin mikään optimi, ja reitti oli siisti! Ihmiset hurrasivat ja kannustivat koko matkan ja tuntui, että olisi ollut kyse jostain MM-kisoista! :) Omalta osalta juoksu sujui ihan hyvin, vaikka tavoitteesta jäätiin. Tarkoitus oli alittaa tuo maaginen 3:30, mutta jalat eivät oikeen jaksaneet enää viimeisillä kilometreillä ja aurinko/kuumuus tekivät myös tehtävänsä! Maaliin pääsin ja aika oli 3:38:55!
Nyt vaivaa pieni rasitusvamma oikean jalan päkiässä ja polvessa, kun näistä päästään yli alkaapi sitten harjoittelu Helsinki City Maratonia varten! :) Jos sitä siellä sitten alittaisi tuon 3:30! Tiedä häntä!
Täytyy vielä mainita, että vaikka en tavoitetta alittanut voitin kuitenkin 3:15 jäniksen, joka oli aivan hyytynyt! :DD
Onnittelut kaikille Aaltolaisille!
Nyt vaivaa pieni rasitusvamma oikean jalan päkiässä ja polvessa, kun näistä päästään yli alkaapi sitten harjoittelu Helsinki City Maratonia varten! :) Jos sitä siellä sitten alittaisi tuon 3:30! Tiedä häntä!
Täytyy vielä mainita, että vaikka en tavoitetta alittanut voitin kuitenkin 3:15 jäniksen, joka oli aivan hyytynyt! :DD
Onnittelut kaikille Aaltolaisille!
Kom igen, Aalto!
Voin vain olla hyvin tyytyväinen omaan juoksuuni.
Aalto-paita todella keräsi huomiota reitin varrella,
sain kannustusta suomeksi ja ruotsiksi, mikä tuntui
todella hyvältä.
Tsemppiä, Aalto! Taistele, Aalto! Hyvä, Aalto!
Lupasin tulla perille maaliin, joten täytin oman
tavoitteeni. Sitten myöhemmin on realistista asettaa
jotain muuta tavoitetta.
Onnittelut kaikille Aaltomaratonjuoksijoille!
- Kirsi
Aalto-paita todella keräsi huomiota reitin varrella,
sain kannustusta suomeksi ja ruotsiksi, mikä tuntui
todella hyvältä.
Tsemppiä, Aalto! Taistele, Aalto! Hyvä, Aalto!
Lupasin tulla perille maaliin, joten täytin oman
tavoitteeni. Sitten myöhemmin on realistista asettaa
jotain muuta tavoitetta.
Onnittelut kaikille Aaltomaratonjuoksijoille!
- Kirsi
Läpi meni, jaloissa tuntuu
Läpihän se meni vaikka harjoittelun osalta välillä tuntui että onko siinä niin järkeä lähteäkään matkaan. Sisulla siitä selvittiin kuitenkin ja aikaisemman kokemuksen perusteella osasi säästellä paukkujakin. Etukäteen ajattelin että 5 h raja on hieman liian kova tässä kunnossa ja näillä massoilla joten ajattelin että 5:30 nyt ainakin pitäisi mennä vaikka hellettäkin oli luvassa.
Maraton sujuikin aluksi ihan kivasti ja huomasin olevani alussa jopa 4:30 jänisten edellä joten päätin vähän hidastaa tahtia joten ekat 10 km menikin ihan järkevää vauhtia. Hieman ennen puolta väliä alkoi krampit iskeä, osasin toki arvata että niitä saattaa tulla. Puolessa välissä aikaa oli kulunut hieman reilu 2 ½ tuntia joten huomasin olevani aikataulussa.
Pian sen jälkeen alkoi kovasti reidet kramppaamaan ja oli pakko kävellä kun hölkkä ei kertakaikkiaan onnistunut. Se oli sitten vuorotellen kävelyä ja hölkkää ja tämä näkyi myös vauhdissa. Lopussa 38 km kohdalla se 6 viikkoa sitten taittunut nilkkakin muistutti olemassa olostaan, onneksi vaan pientä vihlomista eikä liikaa haitannut menoa. Tällä hetkellä se on vähän kipeä mutta sen kanssa pärjää. No onneksi ei tosin estänyt maaliin pääsyä.
Paukkuja jäi kun ei pystynyt jälkimmäisellä puoliskolla kramppian takia juoksemaan joten stadionilla saikin ottaa kunnon loppukirin ja fiilis olikin mahtava, selkiä tuli vastaan :D loppuaika, netto 5:24 ja osia ja olen ihan tyytyväinen kun huomioi kaikki olosuhteet jne. Jospa taas iskisi pieni harjoitteluinto päälle niin ehkä ensi vuonna uudestaan, ja mieluummin ihan toisenlainen aikakin tähtäimessä, kenties.
-Matti O
Maraton sujuikin aluksi ihan kivasti ja huomasin olevani alussa jopa 4:30 jänisten edellä joten päätin vähän hidastaa tahtia joten ekat 10 km menikin ihan järkevää vauhtia. Hieman ennen puolta väliä alkoi krampit iskeä, osasin toki arvata että niitä saattaa tulla. Puolessa välissä aikaa oli kulunut hieman reilu 2 ½ tuntia joten huomasin olevani aikataulussa.
Pian sen jälkeen alkoi kovasti reidet kramppaamaan ja oli pakko kävellä kun hölkkä ei kertakaikkiaan onnistunut. Se oli sitten vuorotellen kävelyä ja hölkkää ja tämä näkyi myös vauhdissa. Lopussa 38 km kohdalla se 6 viikkoa sitten taittunut nilkkakin muistutti olemassa olostaan, onneksi vaan pientä vihlomista eikä liikaa haitannut menoa. Tällä hetkellä se on vähän kipeä mutta sen kanssa pärjää. No onneksi ei tosin estänyt maaliin pääsyä.
Paukkuja jäi kun ei pystynyt jälkimmäisellä puoliskolla kramppian takia juoksemaan joten stadionilla saikin ottaa kunnon loppukirin ja fiilis olikin mahtava, selkiä tuli vastaan :D loppuaika, netto 5:24 ja osia ja olen ihan tyytyväinen kun huomioi kaikki olosuhteet jne. Jospa taas iskisi pieni harjoitteluinto päälle niin ehkä ensi vuonna uudestaan, ja mieluummin ihan toisenlainen aikakin tähtäimessä, kenties.
-Matti O
Kilpailijasta kannustusjoukkoihin
Tukholmasta on palattu jo toimistorottailun ihmeeelliseen maailmaan, mutta viikonlopun tunnelmat ovat vielä vahvasti mielissä.
Oma debyyttimaratonini vaihtui kannustuspuuhiin katsomon puolella. Juttelin vielä laivalla kahdenkin lääkärin kanssa ja päädyin jättämään juoksun väliin polviongelmien takia. Pettymys haihtui kuitenkin kohtuullisen pian.
Tukholman metroverkosto tuli tutummaksi, kun pyrin seuraamaan tiivisti etenkin 3.30-4.00 aikaa juoksevia 8km, 16km, 21km, 29km ja 37 km kohdalla. Tuohon väliin osuikin runsaasti aaltopaitaisia. Ensimmäisessä pisteessä oli hyvin vaikea erottaa massasta tuttuja kasvoja kovan ruuhkan takia. Yhtenäiset aaltopaidat helpottivat kuitenkin urakkaa valtavasti. Oli hienoa nähdä upeita venymisiä ja ensikertalaisten onnistumisia.
En ihmettele lainkaan sitä, kuinka paljon palautetta Aalto-asu on herättänyt. Katsomoon erottui Aalto-paitojen lisäksi lähinnä YIT:n valkoinen paita.
Paras palaute kannustuksesta tuli poikaystävältä:
Syke putosi heti kymmenellä, kun näin sinut.
-Päivi
Oma debyyttimaratonini vaihtui kannustuspuuhiin katsomon puolella. Juttelin vielä laivalla kahdenkin lääkärin kanssa ja päädyin jättämään juoksun väliin polviongelmien takia. Pettymys haihtui kuitenkin kohtuullisen pian.
Tukholman metroverkosto tuli tutummaksi, kun pyrin seuraamaan tiivisti etenkin 3.30-4.00 aikaa juoksevia 8km, 16km, 21km, 29km ja 37 km kohdalla. Tuohon väliin osuikin runsaasti aaltopaitaisia. Ensimmäisessä pisteessä oli hyvin vaikea erottaa massasta tuttuja kasvoja kovan ruuhkan takia. Yhtenäiset aaltopaidat helpottivat kuitenkin urakkaa valtavasti. Oli hienoa nähdä upeita venymisiä ja ensikertalaisten onnistumisia.
En ihmettele lainkaan sitä, kuinka paljon palautetta Aalto-asu on herättänyt. Katsomoon erottui Aalto-paitojen lisäksi lähinnä YIT:n valkoinen paita.
Paras palaute kannustuksesta tuli poikaystävältä:
Syke putosi heti kymmenellä, kun näin sinut.
-Päivi
1.6.2009
42 km takana
31. Tukholman matathonille päästiin starttaamaan lämpimässä kesäkelissä. Tunnelma oli katossa ja yleisöä seuraamassa suuret määrät.
Itse juoksusta pari riviä. Alku ehkä liiankin hidasta tahtia (takaraivossa edelleen viime vuoden mokaus), jonkin verran hankaluuksia tuotti päästä porukasta ohi ilman suurempia poukkoiluja. Noin 10 km kohdilla alkaa juoksu kulkea ja vauhti parantua sen myötä. Puutuminen alkaa 30 jälkeen, tässä kohtaa se kostautuu kun ei ole tarpeeksi treenikilometrejä takana. Juosten kuitenkin maaliin, ja loppuaika 3:47:20.
Jalat seuraavana päivänä melkoisen tukossa. Varsinkin jalkapohjia särkee ja esim. seisominen paikallaan tuottaa vaikeuksia. Mutta sillä se lähtee millä on tullutkin.
Kiitokset kaikille KY:läisille mahtavasta tunnelmasta ja matkaseurasta. Keksitään ihmeessä vastaavia tempauksia jatkossakin!
Teemu
Itse juoksusta pari riviä. Alku ehkä liiankin hidasta tahtia (takaraivossa edelleen viime vuoden mokaus), jonkin verran hankaluuksia tuotti päästä porukasta ohi ilman suurempia poukkoiluja. Noin 10 km kohdilla alkaa juoksu kulkea ja vauhti parantua sen myötä. Puutuminen alkaa 30 jälkeen, tässä kohtaa se kostautuu kun ei ole tarpeeksi treenikilometrejä takana. Juosten kuitenkin maaliin, ja loppuaika 3:47:20.
Jalat seuraavana päivänä melkoisen tukossa. Varsinkin jalkapohjia särkee ja esim. seisominen paikallaan tuottaa vaikeuksia. Mutta sillä se lähtee millä on tullutkin.
Kiitokset kaikille KY:läisille mahtavasta tunnelmasta ja matkaseurasta. Keksitään ihmeessä vastaavia tempauksia jatkossakin!
Teemu
Aallon harjalla, tosiaan
Jos vähän yksinkertaistetaan, niin sanoisin Aalto-joukkueella olleen kolme tavoitetta jo takana olleelle Tukholman maratonille.
Jokaisella meistä lähtijöillähän mielessä oli tietenkin oma suoritus: olipa tavoitteena sitten suorittaa maaginen 42,195:n matka ensimmäisen kerran tai huippuaikaan, maaliviivan ylittämiseen tähdättiin. Toiseksi halumme oli luoda yhteenkuuluvuutta meidän Aalto-yliopistoon linkittyvien henkilöiden kesken. Ja kolmanneksi promota Aalto-yliopistoa ja tuoda sille näkyvyyttä.
Pureudutaanpa viimeisimpään.
Mielestäni Aalto näkyi erinomaisesti! Asukokonaisuuttemme oli yksinkertaisesti täydellinen viestin välittämiseen: suomalaista silmää miellyttävä sini-valkoinen puku, jonka molemmilla puolilla luki selvästi ja näkyvästi Aalto University. Puku kokonaisuutena oli myös tavanomaisista poikkeava: kuviot ja leikkaukset toivat mielestäni hyvin esiin uutuutta, virtaa ja voimaa sekä dynaamisuutta - suomalaisuuden lisäksi. Jo koska meitä oli matkassa melkoisen monta (niin kokonaisuutena kuin myös samalla laivalla kulkeneita), näkyvyytemme parani entisestään.
Koska taustamme vaatii argumentointia väitteiden tueksi ja mitä tahansa ei tule uskoa, esitä omat kokemukseni ja mainospuheeni matkan varrelta:
- Erityisesti laivalla Aalto-paidan kääntivät katseita. Monet selvästi tunnistivat "Aalto Universityn" terminä.
- Maratonin lähtöön siirtyessä juttelin kahden aaltolaisen opiskelijan kanssa. He kyselivät joukkueen muodostamisesta ja kertoivat omista taustoistaan. Toivotimme toisillemme hyvää kisaa.
- Puolen välin paikkaille maratonille juttelin suomalaisen kanssa-juoksin kanssa Aalto-joukkueen osallistumisesta ja taustoista. Hyvää juttuseuraa!
- Katselijat kannustivat tietenkin kaikki juoksijoita reitin varrella. Mutta suomalaiset kannustajat olivat miellyttävän myötämielisiä suomalaisia kohtaan. Paitani perusteella minutj oli helppo tunnistaa suomalaiseksi ja näin sain osaksi suomalaisten äänet. Huomattavan monta kertaa huuto kuului "Hyvä Aalto!"
- Paluumatkalla hyttikäytävillä juttelin tuntemattoman kanssajuoksijan kanssa, joka kyseli "Mikä tuo Aalto oikein on? Teitä näkyy olevan paljon matkassa." Kerroin ja selitin.
Summa summarum: subjektiivinen näkemykseni on, että hyvin edustimme. Mutta mitä mieltä sinä olet, juoksijakollega? Heitä vastauksia ja kerro kokemuksistasi.
Uskon, että jatkossa aaltolaisten maratoonareiden joukko lasketaan sadoissa. Oletettavasti ennemmin kuin myöhemmin.
Tästä jatketaan ja seuraavaan koitokseen tähdätään,
- Mikko
ps. Tukholman maratonista on julkaistu tunnuskappale: Klikkaa tästä ja kuuntele.
Jokaisella meistä lähtijöillähän mielessä oli tietenkin oma suoritus: olipa tavoitteena sitten suorittaa maaginen 42,195:n matka ensimmäisen kerran tai huippuaikaan, maaliviivan ylittämiseen tähdättiin. Toiseksi halumme oli luoda yhteenkuuluvuutta meidän Aalto-yliopistoon linkittyvien henkilöiden kesken. Ja kolmanneksi promota Aalto-yliopistoa ja tuoda sille näkyvyyttä.
Pureudutaanpa viimeisimpään.
Mielestäni Aalto näkyi erinomaisesti! Asukokonaisuuttemme oli yksinkertaisesti täydellinen viestin välittämiseen: suomalaista silmää miellyttävä sini-valkoinen puku, jonka molemmilla puolilla luki selvästi ja näkyvästi Aalto University. Puku kokonaisuutena oli myös tavanomaisista poikkeava: kuviot ja leikkaukset toivat mielestäni hyvin esiin uutuutta, virtaa ja voimaa sekä dynaamisuutta - suomalaisuuden lisäksi. Jo koska meitä oli matkassa melkoisen monta (niin kokonaisuutena kuin myös samalla laivalla kulkeneita), näkyvyytemme parani entisestään.
Koska taustamme vaatii argumentointia väitteiden tueksi ja mitä tahansa ei tule uskoa, esitä omat kokemukseni ja mainospuheeni matkan varrelta:
- Erityisesti laivalla Aalto-paidan kääntivät katseita. Monet selvästi tunnistivat "Aalto Universityn" terminä.
- Maratonin lähtöön siirtyessä juttelin kahden aaltolaisen opiskelijan kanssa. He kyselivät joukkueen muodostamisesta ja kertoivat omista taustoistaan. Toivotimme toisillemme hyvää kisaa.
- Puolen välin paikkaille maratonille juttelin suomalaisen kanssa-juoksin kanssa Aalto-joukkueen osallistumisesta ja taustoista. Hyvää juttuseuraa!
- Katselijat kannustivat tietenkin kaikki juoksijoita reitin varrella. Mutta suomalaiset kannustajat olivat miellyttävän myötämielisiä suomalaisia kohtaan. Paitani perusteella minutj oli helppo tunnistaa suomalaiseksi ja näin sain osaksi suomalaisten äänet. Huomattavan monta kertaa huuto kuului "Hyvä Aalto!"
- Paluumatkalla hyttikäytävillä juttelin tuntemattoman kanssajuoksijan kanssa, joka kyseli "Mikä tuo Aalto oikein on? Teitä näkyy olevan paljon matkassa." Kerroin ja selitin.
Summa summarum: subjektiivinen näkemykseni on, että hyvin edustimme. Mutta mitä mieltä sinä olet, juoksijakollega? Heitä vastauksia ja kerro kokemuksistasi.
Uskon, että jatkossa aaltolaisten maratoonareiden joukko lasketaan sadoissa. Oletettavasti ennemmin kuin myöhemmin.
Tästä jatketaan ja seuraavaan koitokseen tähdätään,
- Mikko
ps. Tukholman maratonista on julkaistu tunnuskappale: Klikkaa tästä ja kuuntele.
Debyyttimaratoni
Koko viikko oli mennyt ainoastaan maratonia miettien ja pari perusvauhdikasta lenkkiä tehden. Tankkauskin vaikutti maratonaamuna laivan runsaan graavilohipainotteisen meriaamiaisen jälkeen onnistuneen, sillä tunsin itseni plussapalloksi.
Lähdimme yhdellä viimeisistä busseista kohti kisapaikkaa, koska kaikki saisivat tarpeeksi ulkoilmaa lähtölaukauksen kajahdettua. Perillä otettiin yhteinen Aalto-potretti, minkä jälkeen suuntasimme Larin ja Paavon kanssa tekemään viimeisiä voiteluita. Tämän jälkeen Paavo suuntasi B-karsinaansa, kun Larin kanssa asetuimme D:hen (varasimme kuitenkin itsellemme aivan eturivin paikat seisomalla auringossa jo yli 20min ennen starttia). Tunnelma nousi jatkuvasti.
Lähtölaukaus kajahti, ja meillä meni käytännössä tasan minuutti päästä lähtöviivalle. Lähtösuoran päässä meidät ohjattiin kulkemaan hieman pidempää reittiä, mikä toi lisää menoa askeleeseen. Larin kanssa juoksemisessa oli se hyvä puoli, ettei vauhti kiihtynyt liiaksi heti alussa. Juoksimme vahingossa ensimmäisen juomapisteen ohi (satuimme olemaan väärässä paikassa väärään aikaan), mutta tämän jälkeen olimme entistä valppaampia tankkauspisteiden kohdalla.
Olin jo lähdössä repinyt ranteestani 3:20-vauhtiin tähtäävän rannekkeen irti, ja ajattelimme Larin kanssa juosta ensimmäisen puolikkaan aikaan 1.45. Vauhti oli kuitenkin alusta alkaen jo kovempaa kuin 4.59/km, ja Lari päättikin jossain 10km:n vaiheilla jäädä kyydistä. Juoksu tuntui säälittävän helpolta (olisikin tehnyt mieli mennä kovempaa, mutta pidin pääni), ja saavuin puolimatkaan ajassa 1.41.52. Tässä vaiheessa heräsi uudelleen ajatus 3:20-vauhdista, ja löin hiukan lisää pökköä pesään. Pelkäsin kuitenkin 30-35km:n vaiheita, joten säästelin voimiani. Kuitenkaan missään vaiheessa matkaa ei tullut mitään ongelmia - mitä nyt reidet alkoivat huutaa armoa 36-38km:n haminoilla. Tässä vaiheessa tajusin jo homman onnistuneen, ja maagisen seinän kaatuneen. Voi olla, että taktiikkani juoda rauhassa vuoroin yksi mukillinen vettä, vuoroin mukillinen urheilujuomaa, ja syödä kaikkea, mitä tarjottiin, auttoi jaksamaan. Omia eväitähän minulla ei ollut lainkaan matkassa. Juoksin myös kaikkien suihkujen läpi, ja sientä käytin vasta 35km:n jälkeen, kun meinasi tulla hiukan kuuma. Porukkaa tuli toisen puolikkaan aikana selkä edellä vastaan todella paljon, ja sijoitukseni nousi kohisten.
Maalissa huomasin takoneeni hyvin tasaisia 5km:n pätkiä:
5km - 4.50/km
10km - 4.50/km
15km - 4.50/km
20km - 4.49/km
25km - 4.43/km
30km - 4.48/km
35km - 4.44/km
40km - 4.55/km
loput - 4.39/km
=> 3.23.03
Juoksun jälkeen reidet olivat täysin jumissa, mihin hieronta toi laivalla hiukan apua, mutta portaat olivat silti melkoinen haaste. Kiitos kanssajuoksijoille ja -matkaajille hyvästä reissusta.
Ryhmämme taidettiin todella huomata reitin varrella, sillä maalissa meiltä kyseltiin, mikä Aalto oikein on.
-Kosti
Lähdimme yhdellä viimeisistä busseista kohti kisapaikkaa, koska kaikki saisivat tarpeeksi ulkoilmaa lähtölaukauksen kajahdettua. Perillä otettiin yhteinen Aalto-potretti, minkä jälkeen suuntasimme Larin ja Paavon kanssa tekemään viimeisiä voiteluita. Tämän jälkeen Paavo suuntasi B-karsinaansa, kun Larin kanssa asetuimme D:hen (varasimme kuitenkin itsellemme aivan eturivin paikat seisomalla auringossa jo yli 20min ennen starttia). Tunnelma nousi jatkuvasti.
Lähtölaukaus kajahti, ja meillä meni käytännössä tasan minuutti päästä lähtöviivalle. Lähtösuoran päässä meidät ohjattiin kulkemaan hieman pidempää reittiä, mikä toi lisää menoa askeleeseen. Larin kanssa juoksemisessa oli se hyvä puoli, ettei vauhti kiihtynyt liiaksi heti alussa. Juoksimme vahingossa ensimmäisen juomapisteen ohi (satuimme olemaan väärässä paikassa väärään aikaan), mutta tämän jälkeen olimme entistä valppaampia tankkauspisteiden kohdalla.
Olin jo lähdössä repinyt ranteestani 3:20-vauhtiin tähtäävän rannekkeen irti, ja ajattelimme Larin kanssa juosta ensimmäisen puolikkaan aikaan 1.45. Vauhti oli kuitenkin alusta alkaen jo kovempaa kuin 4.59/km, ja Lari päättikin jossain 10km:n vaiheilla jäädä kyydistä. Juoksu tuntui säälittävän helpolta (olisikin tehnyt mieli mennä kovempaa, mutta pidin pääni), ja saavuin puolimatkaan ajassa 1.41.52. Tässä vaiheessa heräsi uudelleen ajatus 3:20-vauhdista, ja löin hiukan lisää pökköä pesään. Pelkäsin kuitenkin 30-35km:n vaiheita, joten säästelin voimiani. Kuitenkaan missään vaiheessa matkaa ei tullut mitään ongelmia - mitä nyt reidet alkoivat huutaa armoa 36-38km:n haminoilla. Tässä vaiheessa tajusin jo homman onnistuneen, ja maagisen seinän kaatuneen. Voi olla, että taktiikkani juoda rauhassa vuoroin yksi mukillinen vettä, vuoroin mukillinen urheilujuomaa, ja syödä kaikkea, mitä tarjottiin, auttoi jaksamaan. Omia eväitähän minulla ei ollut lainkaan matkassa. Juoksin myös kaikkien suihkujen läpi, ja sientä käytin vasta 35km:n jälkeen, kun meinasi tulla hiukan kuuma. Porukkaa tuli toisen puolikkaan aikana selkä edellä vastaan todella paljon, ja sijoitukseni nousi kohisten.
Maalissa huomasin takoneeni hyvin tasaisia 5km:n pätkiä:
5km - 4.50/km
10km - 4.50/km
15km - 4.50/km
20km - 4.49/km
25km - 4.43/km
30km - 4.48/km
35km - 4.44/km
40km - 4.55/km
loput - 4.39/km
=> 3.23.03
Juoksun jälkeen reidet olivat täysin jumissa, mihin hieronta toi laivalla hiukan apua, mutta portaat olivat silti melkoinen haaste. Kiitos kanssajuoksijoille ja -matkaajille hyvästä reissusta.
Ryhmämme taidettiin todella huomata reitin varrella, sillä maalissa meiltä kyseltiin, mikä Aalto oikein on.
-Kosti
Hienon hieno Tukholma
Ensimmäinen Tukholma mara onnistuneesti takana, jälkiAallot tuntuu ihanalta! Monet ovat Tukholmaa kehuneet ja pakko sanoa, että tunnelma oli toisella tasolla kuin Helsinki!Ilmoittauduimme Miian, Pertun ja Jaakon kanssa hyvissä ajoin loka-marraskuussa Miian ja Pertun tarjoaman illallisen jälkeen ja eipä voi kyllä katua!!! Sitten itse maratooniin; tässä meidän jengi (Maija, Jaakko, Perttu ja Miia) uhoaa ennen maraa.
Ilokseni kuume oli kokonaan jo takana ennen lähtöä ja flunssakin melkein. Lähdimme Jaakon kanssa samaa matkaa tarkkaillen sykettä, ettei heti alussa nouse liian korkeaksi. Liekö flunssa vai kuumuus vai yhdistelmä, tämä sykkeen kurissapito oli aivan mahdotonta. Eka kymppi piti mennä sykkeellä 145-150, mutta vaikea oli pitää alle 155, vaikka vauhti oli tosi hiljaista (6.13/km).
Jaakon kanssa sovíttiin etukäteen, ettei juosta yhdessä, mutta Jaakko jarrutti penikoiden takia ja minä sykkeen ja näin vauhti olikin ihan samaa ja yhdessä mentiin. Puolikkaaseen saakka jarruteltiin vaan vauhtia, aika 2.02 (brutto 2.04). Sitten Jaakon penikat aukesi ja minulla ei syke laskenut, mutta juoksu tuntui helpolta. Päätettiin lähteä kiristämään tahtia ja mielessäni päätin, että pakko tämä on vetää alle neljän.
Koko loppumatka ohiteltiin porukkaa ja juoksu oli helppoa, ohittaminen poukkoilua ja kuluttavaa. 35 km:n kohdalla Jaakon askel oli niin lennokas, että huusin 'anna mennä'. Seurailin kuitenkin miehen selkää vielä 39 km kohdalla. Loppuun pystyin vielä kiristämään hiukan ja tulimme maaliin minuutin välein, loppuaika 3:51 (brutto 3.53). Ka syke oli 167 (anaerobinen raja 167). Tämä (kolmas) oli helpoin maratonini, 30 km:n seinää ei tullut lainkaan vastaan. Tankkaus onnistui hyvin 7 geelin, suolan (puolikkaan ja 30 km:n kohdalla) sekä joka pisteellä juomisen ansiosta. Pari svedupoikaa nauroi lähdössä varustevyötäni, joka kieltämättä näytti joulukuuselta. Mutta minä hymyilin maalissa. Aikatavoite jäi saavuttamatta, mutta tyytyväinen olin siihen, että pääsin juoksemaan viime hetken sairastelusta huolimatta.
Aallon paidassa oli hieno juosta, saimme paljon kiinnostusta ja kannustusta matkalla!
-Maija
Alla Maija & Jaakko maran jälkeen
Ilokseni kuume oli kokonaan jo takana ennen lähtöä ja flunssakin melkein. Lähdimme Jaakon kanssa samaa matkaa tarkkaillen sykettä, ettei heti alussa nouse liian korkeaksi. Liekö flunssa vai kuumuus vai yhdistelmä, tämä sykkeen kurissapito oli aivan mahdotonta. Eka kymppi piti mennä sykkeellä 145-150, mutta vaikea oli pitää alle 155, vaikka vauhti oli tosi hiljaista (6.13/km).
Jaakon kanssa sovíttiin etukäteen, ettei juosta yhdessä, mutta Jaakko jarrutti penikoiden takia ja minä sykkeen ja näin vauhti olikin ihan samaa ja yhdessä mentiin. Puolikkaaseen saakka jarruteltiin vaan vauhtia, aika 2.02 (brutto 2.04). Sitten Jaakon penikat aukesi ja minulla ei syke laskenut, mutta juoksu tuntui helpolta. Päätettiin lähteä kiristämään tahtia ja mielessäni päätin, että pakko tämä on vetää alle neljän.
Koko loppumatka ohiteltiin porukkaa ja juoksu oli helppoa, ohittaminen poukkoilua ja kuluttavaa. 35 km:n kohdalla Jaakon askel oli niin lennokas, että huusin 'anna mennä'. Seurailin kuitenkin miehen selkää vielä 39 km kohdalla. Loppuun pystyin vielä kiristämään hiukan ja tulimme maaliin minuutin välein, loppuaika 3:51 (brutto 3.53). Ka syke oli 167 (anaerobinen raja 167). Tämä (kolmas) oli helpoin maratonini, 30 km:n seinää ei tullut lainkaan vastaan. Tankkaus onnistui hyvin 7 geelin, suolan (puolikkaan ja 30 km:n kohdalla) sekä joka pisteellä juomisen ansiosta. Pari svedupoikaa nauroi lähdössä varustevyötäni, joka kieltämättä näytti joulukuuselta. Mutta minä hymyilin maalissa. Aikatavoite jäi saavuttamatta, mutta tyytyväinen olin siihen, että pääsin juoksemaan viime hetken sairastelusta huolimatta.
Aallon paidassa oli hieno juosta, saimme paljon kiinnostusta ja kannustusta matkalla!
-Maija
Alla Maija & Jaakko maran jälkeen
31.5.2009
En erfarenhet rikare
Hemma på soffan, benen värker, har precis spräckt ett par vattenblåsor på fötterna (av vilka den ena ligger helt under en nagel som troligtvis kommer att lossna). Funderar på var och när nästa marathon kunde springas. Detta trots att Stockholm marathon inte gick som det skulle. Eller kanske just därför!
Förväntansfull stod jag vid startlinjen igår i ett soligt Stockholm. Försökte ta det lugnt i början, ökade lite på takten efter dryga 5km. Det kan ha varit för tidigt. För min del börja det köra ihop sej redan vid 17km då benen plötsligt kändes tunga. Orken tog slut helt enkelt. Kunde inte ens hålla tankarna samlade för att räkna ut kilometerfarten. Hoppet att nå 4h15min rann ganska fort ut i sanden, kämpade länge främst emot frestelsen att övergå från springsteg till gående. Med dessa omständigheter är jag nöjd över att ja sprang hela vägen, sluttiden 4h33min känns just nu som en bisak.
Denna erfarenhet har lärt mej att det inte alltid går som man tänkt sej, men också att det är inte hela världen, det kommer fler lopp! Vet inte exakt vad som gick fel, kanske jag inte tanka tillräckligt, kanske gelen inte räckte till då jag lämnade bort sportdrickan, kanske jag ökade takten för tidigt, kanske en blandning av dessa tre. Nu gäller det att analysera och inte göra samma misstag nästa gång. Och så är det bäst att träna mer före följande lopp.
Trots motgångarna hade jag ett jätte skoj veckoslut, tack åt alla inblandade! Nu ska vi alltså bara bestämma var vi springer nästa gång!
- Peggie
Förväntansfull stod jag vid startlinjen igår i ett soligt Stockholm. Försökte ta det lugnt i början, ökade lite på takten efter dryga 5km. Det kan ha varit för tidigt. För min del börja det köra ihop sej redan vid 17km då benen plötsligt kändes tunga. Orken tog slut helt enkelt. Kunde inte ens hålla tankarna samlade för att räkna ut kilometerfarten. Hoppet att nå 4h15min rann ganska fort ut i sanden, kämpade länge främst emot frestelsen att övergå från springsteg till gående. Med dessa omständigheter är jag nöjd över att ja sprang hela vägen, sluttiden 4h33min känns just nu som en bisak.
Denna erfarenhet har lärt mej att det inte alltid går som man tänkt sej, men också att det är inte hela världen, det kommer fler lopp! Vet inte exakt vad som gick fel, kanske jag inte tanka tillräckligt, kanske gelen inte räckte till då jag lämnade bort sportdrickan, kanske jag ökade takten för tidigt, kanske en blandning av dessa tre. Nu gäller det att analysera och inte göra samma misstag nästa gång. Och så är det bäst att träna mer före följande lopp.
Trots motgångarna hade jag ett jätte skoj veckoslut, tack åt alla inblandade! Nu ska vi alltså bara bestämma var vi springer nästa gång!
- Peggie
Heja Aalto!
Laiva saapuu satamaan, ja välppääminen alkaa. Mitkä housut, mitä voi vielä syödä, kannattaako venytellä? Pian bussikuljetus vie Tukholman stadionille. Hengaillaan vielä pari tuntia, ja lähtö on käsillä. Ihmismassa on valtava.
Ensimmäiset kilometrit lähtevät, ja väkeä tuntuu olevan tiellä vähän liikaakin. Vauhdin pitäminen tasaisena onnistuu kuitenkin kaverin kanssa juostessa yllättävän hyvin. Askel ei kulje mitenkään mahtavasti, mutta selittynee lämmöllä.
Tahti jatkuu halki kauniin Tukholman. Ei millään superfiiliksellä kunnon puolesta, mutta mahtava kannustus ja vähän väliä esinntyvät bändit saavat kyllä mielen korkealle. Puolimatka koettaa kivuttomasti - vauhti on ollut täysin tasaista koko ajan. Jalkoja alkaa kivistämään hiljalleen.
25km koettaa, ja tahdissa pysyminen alkaa tuntumaan täysin mahdottomalta. Hyytyminen iskee, ja tasainen vauhti hiljenee. Se kuuluisa "seinä" taitaa tulla hieman vastaan. Keskustelu itsensä kanssa tulee siihen tulokseen, että tavoiteaika lienee mahdoton, mutta loppuun asti mennään joka tapauksessa kaikkensa antaen.
Noin 32km ja iso silta tulevat vastaan. Reitin pahin ylämäki. Jalka alkaa kramppaamaan, mutta korjaantuu äkkiä suolalla ja alamäen koettaessa. Jalat ovat kuitenkin tulessa ja vauhti on hyytynyt pahasti. 35km kohdalla jalat viestivät jatkuvasti: "Lopeta, lopeta!". Juoksu muuttuu kävelyksi. Paha merkki.
Hetken kävely kertoo, että loppumatkaan menee tätä vauhtia tuntikausia - hyvä jos bussiin tulee ehtimään. Täytyy pakottaa itsensä juoksemaan. Sattuu. Sattuu se, mutta kyllä ne jalat kestää. Hölkkä alkaa hammasta purren. Kun tietää mitä sen aloittaminen vaati, ei sitä enää voi lopettaakaan - uudestaan samaa ei halua kokeilla. Vauhti ei päätä huimaa, mutta liikunta lienee kuitenkin juoksuksi tunnistettavissa. "Jaksaa vielä Aalto!" huudot pakottavat osaltaan eteenpäin.
Viimeiset kilometrit taittuvat tuskaisen hitaasti, mutta kuitenkin varmasti. Maaliin tullaan viimein, ja loppukiri saa jälleen uuden jalkakrampit aikaan. Reilun neljän tunnin aika on kaukana tavoitteesta, mutta ainakin homma on ohi.
Palautuminen alkaa kentällä ja jatkuu laivassa yömyöhään. Kävely laivalla näyttää varsin hassulta jalkojen aristaessa. Kehotuksena kaikille juoksijoille illalla on tietysti "Juokaa paljon". Aamulla jalat jatkavat yhä valittamistaan, ja liikkuminen on hidasta. Olo on kuitenkin melko hyvä - tavoitteesta jääneen maratonajan voisi hyvinkin käydä korjaamassa joskus toiste, oli se juokseminen ihan hauskaa kuitenkin loppujen lopuksi.
- Pyry
Ensimmäiset kilometrit lähtevät, ja väkeä tuntuu olevan tiellä vähän liikaakin. Vauhdin pitäminen tasaisena onnistuu kuitenkin kaverin kanssa juostessa yllättävän hyvin. Askel ei kulje mitenkään mahtavasti, mutta selittynee lämmöllä.
Tahti jatkuu halki kauniin Tukholman. Ei millään superfiiliksellä kunnon puolesta, mutta mahtava kannustus ja vähän väliä esinntyvät bändit saavat kyllä mielen korkealle. Puolimatka koettaa kivuttomasti - vauhti on ollut täysin tasaista koko ajan. Jalkoja alkaa kivistämään hiljalleen.
25km koettaa, ja tahdissa pysyminen alkaa tuntumaan täysin mahdottomalta. Hyytyminen iskee, ja tasainen vauhti hiljenee. Se kuuluisa "seinä" taitaa tulla hieman vastaan. Keskustelu itsensä kanssa tulee siihen tulokseen, että tavoiteaika lienee mahdoton, mutta loppuun asti mennään joka tapauksessa kaikkensa antaen.
Noin 32km ja iso silta tulevat vastaan. Reitin pahin ylämäki. Jalka alkaa kramppaamaan, mutta korjaantuu äkkiä suolalla ja alamäen koettaessa. Jalat ovat kuitenkin tulessa ja vauhti on hyytynyt pahasti. 35km kohdalla jalat viestivät jatkuvasti: "Lopeta, lopeta!". Juoksu muuttuu kävelyksi. Paha merkki.
Hetken kävely kertoo, että loppumatkaan menee tätä vauhtia tuntikausia - hyvä jos bussiin tulee ehtimään. Täytyy pakottaa itsensä juoksemaan. Sattuu. Sattuu se, mutta kyllä ne jalat kestää. Hölkkä alkaa hammasta purren. Kun tietää mitä sen aloittaminen vaati, ei sitä enää voi lopettaakaan - uudestaan samaa ei halua kokeilla. Vauhti ei päätä huimaa, mutta liikunta lienee kuitenkin juoksuksi tunnistettavissa. "Jaksaa vielä Aalto!" huudot pakottavat osaltaan eteenpäin.
Viimeiset kilometrit taittuvat tuskaisen hitaasti, mutta kuitenkin varmasti. Maaliin tullaan viimein, ja loppukiri saa jälleen uuden jalkakrampit aikaan. Reilun neljän tunnin aika on kaukana tavoitteesta, mutta ainakin homma on ohi.
Palautuminen alkaa kentällä ja jatkuu laivassa yömyöhään. Kävely laivalla näyttää varsin hassulta jalkojen aristaessa. Kehotuksena kaikille juoksijoille illalla on tietysti "Juokaa paljon". Aamulla jalat jatkavat yhä valittamistaan, ja liikkuminen on hidasta. Olo on kuitenkin melko hyvä - tavoitteesta jääneen maratonajan voisi hyvinkin käydä korjaamassa joskus toiste, oli se juokseminen ihan hauskaa kuitenkin loppujen lopuksi.
- Pyry
Seuraavat maratonit mielessä
Helteisen tukholman jälkeen olemme päässeet maratonin parhaimpaan osioon, palautumiseen. 24 astetta lämpöä ja auringonpaistetta verotti myös suolavarastoja. Itse olin tyytyväinen ennen juoksua syötyihin muutamaan merisuolarakeeseen. Sen sijaan urheilujuoman yliannostuksessa makeaa ei tehnyt mieli heti juoksuun jälkeen.
Päädyimme kuitenkin myöhemmin kolmistaan laivan buffettiin etsimään toisenlaisia rajoja. Kahden tunnin jälkeen ei enää uponnut lusikallistakaan jäätelöä tahi tilkkaa viiniä, puhumattakaan pääruoasta. Pian pitänee painua pehkuikin - tyytyväisenä, vaikkei tänään omia ennätyksiä rikottukaan.
Johannes Aalto
Matti ja Tuomo tankkaamassa energiavarastoja
Päädyimme kuitenkin myöhemmin kolmistaan laivan buffettiin etsimään toisenlaisia rajoja. Kahden tunnin jälkeen ei enää uponnut lusikallistakaan jäätelöä tahi tilkkaa viiniä, puhumattakaan pääruoasta. Pian pitänee painua pehkuikin - tyytyväisenä, vaikkei tänään omia ennätyksiä rikottukaan.
Johannes Aalto
Matti ja Tuomo tankkaamassa energiavarastoja
29.5.2009
Hei, me tankataan!
Tuntuu, etten ole paljoakaan tankannut, mutta toisaalta olo on ollut ylikylläinen viimepäivinä. Sekin, että olen juonut jopa yli kaksi litraa appelsiinimehua päivässä, tuntuu käsittämättömältä, kun normaalisti litrakin nestettä on paljon ja janottaa koko ajan (olen aika kuiva kaveri). Tähän päälle vielä 3-5 banaania/päivä ja kauhiasti ruisleipää (pastaahan en syö ikinä), niin soppa on valmis.
Toivotaan kunnon hellettä ja tappokeliä! Hyvää matkaa kaikille.
-Kosti
Toivotaan kunnon hellettä ja tappokeliä! Hyvää matkaa kaikille.
-Kosti
Pakkailua
Laiva irtoaa tänään klo 17:30 laiturista kohti Tukholmaa. Tankkauksen lomassa alan koko ajan innostua enemmän ajatuksesta juosta yli 40 km kilpailunomaisesti.
Pakkailu olisi varmaan hyvä aloittaa ajoissa, mutta normaaliin tyyliini alan ihmetellä vasta nyt, mitä tarvitsen. Mukaan lähtee ainakin särkylääkettä, Immodiumia, urheiluteippiä, talkkia, vaseliinia, kylmägeeliä, ideaaliside, polvituki, urheilujuomaa, palautusjuomaa, pari juomapulloa, lähtölupa, passi (uskokaa tai älkää se saattaa olla ihan tarpeellinen.... =) ) sekä tietysti Aalto-juoksuasu ja lensut. Sykemittarinkin GPS-mittarilla varustettuna onnistuin saamaan lainaan. Välineista homman ei siis pitäisi jäädä kiinni. ;)
Huomenna nähdään kuinka äijän käy oikeasti käy, tsemiä ja onnistumisia kaikille kohtalotovereillekin! :D
-Pekka-
Pakkailu olisi varmaan hyvä aloittaa ajoissa, mutta normaaliin tyyliini alan ihmetellä vasta nyt, mitä tarvitsen. Mukaan lähtee ainakin särkylääkettä, Immodiumia, urheiluteippiä, talkkia, vaseliinia, kylmägeeliä, ideaaliside, polvituki, urheilujuomaa, palautusjuomaa, pari juomapulloa, lähtölupa, passi (uskokaa tai älkää se saattaa olla ihan tarpeellinen.... =) ) sekä tietysti Aalto-juoksuasu ja lensut. Sykemittarinkin GPS-mittarilla varustettuna onnistuin saamaan lainaan. Välineista homman ei siis pitäisi jäädä kiinni. ;)
Huomenna nähdään kuinka äijän käy oikeasti käy, tsemiä ja onnistumisia kaikille kohtalotovereillekin! :D
-Pekka-
28.5.2009
The Perfect Preparation part 2
I decided to go out and test whether I could run at all. At first every step hurt even though I was running way below my target marathon pace. And when I tried to go faster it just hurt more. On the other hand I got used to it pretty quickly and managed to run a few km.
So I still don't know what to do - if I ignored the pain I probably could run, but I'm not sure for how long and how fast. And I know that if I run it'll do more or less damage to the foot making the actual recovery a surprisingly long process.
Luckily there's many hours left to decide!
- Jason
So I still don't know what to do - if I ignored the pain I probably could run, but I'm not sure for how long and how fast. And I know that if I run it'll do more or less damage to the foot making the actual recovery a surprisingly long process.
Luckily there's many hours left to decide!
- Jason
27.5.2009
the Perfect Preparation
I started my preparation for the Stockholm Marathon by going to Germany with a few mates from school for the second edition in the series of unofficial KY Trippi travel-club events and I think it actually could've been a decent way for me to prepare for the marathon. Moderate (yeah right) alcohol usage, plenty of nutritious food and a decent amount of walking - relaxed good times in general - wouldn't have done any harm especially with so many days left before the start. It's just that my right calf got extremely sore probably somewhere between running away from the credit card thieves and crackheads of Central Hamburg and climbing over walls in order to enter a private football fields at 2 am.
I first thought it was only the muscle being tired and needing rest or maybe a small first unnoticed injury picked up from the last football training. When the calf got more and more sore while walking more and more as well I started to get anxious about it's recovery.
Finally when returning back to Finland after three nights totaling less than 8 hours of sleep I decided to go to Orto-Lääkärit medical station straight away in order to find out why it all of a sudden hurts so much to even walk now.
They had been very professional when I had been there previously for different injuries, but now the treatment I got wasn't really worth the 140€/20min price tag. The doctor just said that there's something wrong with the calf muscle without any clear diagnosis and that full recovery will happen sooner or later. Then he injected the muscle with some liquid called Bicain which actually at least had some sort of an placebo effect for a few moments.
Even though I pretty much can't run at all at the moment I still haven't given up and I'm still packing my running equipment and planning on running. Not even making it to the finish line would be - first of all pretty difficult to explain to people who don't know about my previous running history - and also shameful for myself after promising results on previous running events this spring.
I'm now constantly eating ibuprofen and rubbing some voltaren-gel to the leg hoping for it to get better. There's still more then a full day before I have to finally decide whether to board the ship or not. Or actually I'll probably board the ship anyway, enter the starting line and run until DNF!
I first thought it was only the muscle being tired and needing rest or maybe a small first unnoticed injury picked up from the last football training. When the calf got more and more sore while walking more and more as well I started to get anxious about it's recovery.
Finally when returning back to Finland after three nights totaling less than 8 hours of sleep I decided to go to Orto-Lääkärit medical station straight away in order to find out why it all of a sudden hurts so much to even walk now.
They had been very professional when I had been there previously for different injuries, but now the treatment I got wasn't really worth the 140€/20min price tag. The doctor just said that there's something wrong with the calf muscle without any clear diagnosis and that full recovery will happen sooner or later. Then he injected the muscle with some liquid called Bicain which actually at least had some sort of an placebo effect for a few moments.
Even though I pretty much can't run at all at the moment I still haven't given up and I'm still packing my running equipment and planning on running. Not even making it to the finish line would be - first of all pretty difficult to explain to people who don't know about my previous running history - and also shameful for myself after promising results on previous running events this spring.
I'm now constantly eating ibuprofen and rubbing some voltaren-gel to the leg hoping for it to get better. There's still more then a full day before I have to finally decide whether to board the ship or not. Or actually I'll probably board the ship anyway, enter the starting line and run until DNF!
Kokemus tuo varmuutta
Muistikuva seitsemän vuoden takaa. Tukholmalaisen hotellin respa. Pari kaverusta napsimassa maltolitkua pullosta, banaaneja, ennen reissua keitettyä riisiä purkista. Ja näkemässä päiväunia ruisleivästä (ainakin se malton latkija - pussinloppu on muuten vieläkin jossain kaapissa). Mahassakin vähän kiersi. Edessä toinen maraton. Samaan aikaan porukassa mukana ollut vähän kokeneempi maratoonari marssi hotellin ravintolaan syömään pihviateriaa.
Lopputulos. Ravintolaan mennyt kaveri juoksi helteisessä Tukholmassa ennätyksensä, ensi kertaa alle 3:30. Ne pari muutakin kaveria kyllä paransivat jollakin minuutilla ennätystään, mutta ajat olivat melkein tunnilla hitaammat.
Muistikuva vuoden takaa. Pari kaverusta oli taas Tukholmassa, tällä kertaa vuosien varrella oli kertynyt muutama mara lisää. Laivalta talsittiin paikalliseen hotelliin syömään tuhti ja monipuolinen aamupala, kutakuinkin kaikkea mitä tarjolla oli. Lopputulos. Taaskin helteisessä Tukholmassa kaksi uutta ennätystä. Toinen kavereista juoksi ensi kertaa alle 3:30.
- Esko
P.S. Ruotsin TV 4 kuvaa maratonin suorana televisioon. Viimevuotinen maratonohjelma löytyy edelleen netistä ja on ihan mukavaa seurattavaa haastatteluineen ja taustoituksineen. Siitä vain tunnelmaa kohottamaan:
http://anytime.tv4.se/webtv/?progId=625574
(Jos joku onnistuu ohjelman tallettamaan kokonaisena ja alkuperäisellä laadulla, voisi vinkata minullekin.)
Lisäksi kannattaa tutuillekin lähettää lähettää Universal Sportsin nettiosoite. Universal Sports nimittäin lähettää maratonin suorana internetissä. Tämän nyt kaikki tietysti tiesivätkin kun se kerran maratonin kotisivuilla lukee, mutta ihan vaan jos joltakulta oli mennyt ohi silmien...
http://www.universalsports.com/marathon
Tsemppiä! Vi träffas på torget.
Lopputulos. Ravintolaan mennyt kaveri juoksi helteisessä Tukholmassa ennätyksensä, ensi kertaa alle 3:30. Ne pari muutakin kaveria kyllä paransivat jollakin minuutilla ennätystään, mutta ajat olivat melkein tunnilla hitaammat.
Muistikuva vuoden takaa. Pari kaverusta oli taas Tukholmassa, tällä kertaa vuosien varrella oli kertynyt muutama mara lisää. Laivalta talsittiin paikalliseen hotelliin syömään tuhti ja monipuolinen aamupala, kutakuinkin kaikkea mitä tarjolla oli. Lopputulos. Taaskin helteisessä Tukholmassa kaksi uutta ennätystä. Toinen kavereista juoksi ensi kertaa alle 3:30.
- Esko
P.S. Ruotsin TV 4 kuvaa maratonin suorana televisioon. Viimevuotinen maratonohjelma löytyy edelleen netistä ja on ihan mukavaa seurattavaa haastatteluineen ja taustoituksineen. Siitä vain tunnelmaa kohottamaan:
http://anytime.tv4.se/webtv/?progId=625574
(Jos joku onnistuu ohjelman tallettamaan kokonaisena ja alkuperäisellä laadulla, voisi vinkata minullekin.)
Lisäksi kannattaa tutuillekin lähettää lähettää Universal Sportsin nettiosoite. Universal Sports nimittäin lähettää maratonin suorana internetissä. Tämän nyt kaikki tietysti tiesivätkin kun se kerran maratonin kotisivuilla lukee, mutta ihan vaan jos joltakulta oli mennyt ohi silmien...
http://www.universalsports.com/marathon
Tsemppiä! Vi träffas på torget.
Kevään viimeiset päivät
Tänä vuonna käy niin hassusti, että kevät loppuu Tukholman maratoniin. Siksipä tässä on nyt yli kaksi viikkoa oltu täysin aloillaan - ohjelmassa on ollut päivittäin ainoastaan lenkki tai lepo :). Itse asiassa sama meininki jatkuu myös maratonin jälkeen, mutta tähtäin siirtyy kesäiseen juhannuskymppiin Saarijärvellä (jossa on tarkoitus tehdä kesän paras aika kyseisellä matkalla).
Valmistautuminen Tukholmaan on sujunut kaiken kaikkiaan suunnitelman mukaisesti:
-kilometrimäärät käytännössä tuplaantuivat joka kuukausi välillä tammi-huhtikuu (ja joka kuukauden määrät olivat reilusti isommat kuin viime vuonna)
-huhtikuun Pentin pinkaisun (11.4.) tavoite oli alittaa 40min => aika 39.55
-HCR:llä (9.5.) piti juosta välille 1.30-1.35 => aika 1.30.23
-maastokisoissa (14.5.) piti juosta 4,8km reilusti alle 20min => aika 18.07
=> neitsytmaratonin tavoitteeksi oli tarkoitus asettaa maksimissaan 3.30 tai 2xHCR+20min, mikä tarkoittaa tulosten valossa aikaa 3.21. Näistä on tehtävä jonkinlainen sotasuunnitelma - valmiina on jo juoksuranneke, joka sisältää tavoiteltavat kilometriajat 3.20-loppuaikaan.
Tankkausta aloin pohtia vasta eilen. Muutenkin olen maratonia varten mietiskellyt ainoastaan matkavauhtia - en mitään oheisasioita. Itse asiassa ainoa asia, joka jännittää, on paikkojen kestävyys, kun mennään itselleni maagisen 2h:n rajan toiselle puolelle (olen kerran elämässäni juossut yli 2h). En aio ottaa mukaan mitään ylimääräistä: shortsit, t-paidan, lippiksen ja lenkkarit (en vielä tiedä, otanko nopeat vai hitaat tossut). Luultavasti en teippaa itseäni liiemmin, koska minulle ei ole tänä vuonna yli 20km:n lenkeillä tullut minkäänlaisia hiertymiä (HCR:llä hakaneula lipsahti väärään kohtaan, mistä seurasi verta :P).
Hyviä viimeisiä harjoituksia kaikille! Ilonan tavoin olen vielä Keski-Suomessa viimeistelyleirillä, mutta siirryn torstai-iltana pääkaupunkiseudulle.
-Kosti
Valmistautuminen Tukholmaan on sujunut kaiken kaikkiaan suunnitelman mukaisesti:
-kilometrimäärät käytännössä tuplaantuivat joka kuukausi välillä tammi-huhtikuu (ja joka kuukauden määrät olivat reilusti isommat kuin viime vuonna)
-huhtikuun Pentin pinkaisun (11.4.) tavoite oli alittaa 40min => aika 39.55
-HCR:llä (9.5.) piti juosta välille 1.30-1.35 => aika 1.30.23
-maastokisoissa (14.5.) piti juosta 4,8km reilusti alle 20min => aika 18.07
=> neitsytmaratonin tavoitteeksi oli tarkoitus asettaa maksimissaan 3.30 tai 2xHCR+20min, mikä tarkoittaa tulosten valossa aikaa 3.21. Näistä on tehtävä jonkinlainen sotasuunnitelma - valmiina on jo juoksuranneke, joka sisältää tavoiteltavat kilometriajat 3.20-loppuaikaan.
Tankkausta aloin pohtia vasta eilen. Muutenkin olen maratonia varten mietiskellyt ainoastaan matkavauhtia - en mitään oheisasioita. Itse asiassa ainoa asia, joka jännittää, on paikkojen kestävyys, kun mennään itselleni maagisen 2h:n rajan toiselle puolelle (olen kerran elämässäni juossut yli 2h). En aio ottaa mukaan mitään ylimääräistä: shortsit, t-paidan, lippiksen ja lenkkarit (en vielä tiedä, otanko nopeat vai hitaat tossut). Luultavasti en teippaa itseäni liiemmin, koska minulle ei ole tänä vuonna yli 20km:n lenkeillä tullut minkäänlaisia hiertymiä (HCR:llä hakaneula lipsahti väärään kohtaan, mistä seurasi verta :P).
Hyviä viimeisiä harjoituksia kaikille! Ilonan tavoin olen vielä Keski-Suomessa viimeistelyleirillä, mutta siirryn torstai-iltana pääkaupunkiseudulle.
-Kosti
Viimeiset kuulumiset mökiltä
Leppoisa saunalenkki lauantaina n. 8 km. Ja tänä tiistaiaamuna 6,5 km edelleen leppoisa aamulenkki ennen aamiaista. On siis jäänyt muutaman kerran kokonaista 2 päivää lenkkien väliin. Sunnuntaina en sitten pyöräillyt Kuoreveden ympäri, mutta Kotiseutumuseolle (joka oli kirjautumispaikka), jonne oli matkaa jo melkein 22 km. Siis sinne ja takaisin hienossa ilmassa ja hyvin mäkisessä maastossa, niin kuin täällä Keski-Suomessa on. Ajoin todella hiljaa ja liikaa itseäni rasittamatta - muutaman mäen jopa talutin ylös. Mieheni lähti seurakseni sähköpyörällä! Eivät päässeet mäet rasittamaan senkään vertaa. Hieno retki. Matkaa kun kertyi yhteensä 43,5 km, pani se miettimään kuinkahan tuo olisi onnistunut jalan kaikkine mäkineen. Tukholman reitti lienee suht.koht. tasainen lukuunottamatta tuota kuuluisaa Västrebron siltaa?!
Jo tässä vähän jännittää. Huomenna kaupunkiin ja miettimään mitä mukaan?
Ja aivan kohta kylän urheiluhierojalle - ihanaa! Viimeksi on hierottu viime syksynä. Lupasi hoitaa homman niin, että pystyn vielä juoksemaan.--
Ilona
Jo tässä vähän jännittää. Huomenna kaupunkiin ja miettimään mitä mukaan?
Ja aivan kohta kylän urheiluhierojalle - ihanaa! Viimeksi on hierottu viime syksynä. Lupasi hoitaa homman niin, että pystyn vielä juoksemaan.--
Ilona
Täynnä energiaa
Hep, tankkaus käynnisty eilen illalla ja poitsu pursuaa energiaa. Kylläpä pastaa upposi kivasti kun oli pari vuorokautta ilman hiilareita. Parasta tietty on et saa syödä puuroo aamupalalla! :D Heh, tuntuu et vauhtipyörän vieteri alkaa kyl mennä jo niin tiukalle et jännitys suhisee korvissa. Pitäisköhän vetää jo eka immodium nappi heti naamariin...
-Samuli
-Samuli
26.5.2009
Vielä sääennustetta
Ehkä jossain omassa tsekkauslistassa
ne maratossut ovat aika kärjessä...
Tässä kuitenkin vielä viimeisen kerran
jotain sääennustetta. Vaikuttaa aika tuulisilta
päiviltä? Varsinainen värmebölja on sitten
vasta tulossa joidenkin päivien kuluttua kun
mara on onnellisesti juostu pois ja palattu
normaaliin päiväjärjestykseen.
Tuesday, May 26
Intermittent Clouds
Intervals of clouds and sunshine.
Winds from the S at 17 km/h.
Realfeel®: 21 °C
High: 20 °C
Tuesday Night, May 26
Showers
Rather cloudy with a couple of showers.
Winds from the SSW at 24 km/h.
Realfeel®: 11 °C
Low: 13 °C
Wednesday, May 27
Showers
Mostly cloudy with a couple of showers.
Winds from the WSW at 27 km/h.
Realfeel®: 17 °C
High: 18 °C
Wednesday Night, May 27
Partly Cloudy
Partly cloudy.
Winds from the SSE at 20 km/h.
Realfeel®: 5 °C
Low: 8 °C
Thursday, May 28
Rain
On-and-off rain and drizzle.
Winds from the NE at 14 km/h.
Realfeel®: 16 °C
High: 15 °C
Thursday Night, May 28
Intermittent Clouds
Turning out clear.
Winds from the NNE at 22 km/h.
Realfeel®: 2 °C
Low: 7 °C
Friday, May 29
Partly Sunny
Partly sunny.
Winds from the NNE at 20 km/h.
Realfeel®: 16 °C
High: 16 °C
Friday Night, May 29
Mostly Clear
Mainly clear.
Winds from the NNE at 14 km/h.
Realfeel®: 2 °C
Low: 5 °C
Saturday, May 30
Mostly Sunny
Sunny much of the time.
Winds from the NE at 20 km/h.
Realfeel®: 19 °C
High: 18 °C
Saturday Night, May 30
Clear
Clear.
Winds from the NE at 20 km/h.
Realfeel®: 4 °C
Low: 8 °C
- Kirsi
ne maratossut ovat aika kärjessä...
Tässä kuitenkin vielä viimeisen kerran
jotain sääennustetta. Vaikuttaa aika tuulisilta
päiviltä? Varsinainen värmebölja on sitten
vasta tulossa joidenkin päivien kuluttua kun
mara on onnellisesti juostu pois ja palattu
normaaliin päiväjärjestykseen.
Tuesday, May 26
Intermittent Clouds
Intervals of clouds and sunshine.
Winds from the S at 17 km/h.
Realfeel®: 21 °C
High: 20 °C
Tuesday Night, May 26
Showers
Rather cloudy with a couple of showers.
Winds from the SSW at 24 km/h.
Realfeel®: 11 °C
Low: 13 °C
Wednesday, May 27
Showers
Mostly cloudy with a couple of showers.
Winds from the WSW at 27 km/h.
Realfeel®: 17 °C
High: 18 °C
Wednesday Night, May 27
Partly Cloudy
Partly cloudy.
Winds from the SSE at 20 km/h.
Realfeel®: 5 °C
Low: 8 °C
Thursday, May 28
Rain
On-and-off rain and drizzle.
Winds from the NE at 14 km/h.
Realfeel®: 16 °C
High: 15 °C
Thursday Night, May 28
Intermittent Clouds
Turning out clear.
Winds from the NNE at 22 km/h.
Realfeel®: 2 °C
Low: 7 °C
Friday, May 29
Partly Sunny
Partly sunny.
Winds from the NNE at 20 km/h.
Realfeel®: 16 °C
High: 16 °C
Friday Night, May 29
Mostly Clear
Mainly clear.
Winds from the NNE at 14 km/h.
Realfeel®: 2 °C
Low: 5 °C
Saturday, May 30
Mostly Sunny
Sunny much of the time.
Winds from the NE at 20 km/h.
Realfeel®: 19 °C
High: 18 °C
Saturday Night, May 30
Clear
Clear.
Winds from the NE at 20 km/h.
Realfeel®: 4 °C
Low: 8 °C
- Kirsi
25.5.2009
H-hetki lähestyy!
Perhoset alkavat lentelemään vatsassa pikku hiljaa! Helsinki City Run:in jälkeen ei montaa kilometriä ole kertynyt, joten aika rennosti on tultu otettua. Toivottavasti ei kuitenkaan liian, mutta toisaalta ei millään viime hetken repimisillä mitään saavuteta. :) Viime aikoina olen vesi kielellä ajatellut maratonin jälkeistä buffettia laivalla! Noh, sitä ennen pitää selviytyä helteisestä Tukholmasta.
Ei kai tässä nyt auta muu kuin venytellä ja syödä pastaa! Nähdään laivalla perjantaina. Te jotka menette lentäen tai Turun kautta tapaamme sitten paikan päällä. Tsemppiä kaikille viime hetken valmisteluihin, ottakaas IISISTI!
-Lari
Ei kai tässä nyt auta muu kuin venytellä ja syödä pastaa! Nähdään laivalla perjantaina. Te jotka menette lentäen tai Turun kautta tapaamme sitten paikan päällä. Tsemppiä kaikille viime hetken valmisteluihin, ottakaas IISISTI!
-Lari
Ensikertalainen valmistautuu
Heh, ompa jännä olo ilman hiilareita. Kaikkee jännää täytyy päästä testaa niin tätä tyhjennysharjoitustakin.
Jepulis ja nyt listaamaan mitä pitäis muistaa:
1) kynsien leikkaus
2) karkeeta merisuolaa mukaan
3) upouudet aalto-vermeet mukaan
4) hattu mukaan
5) Immodium pilleri apteekista mukaan
6) rasvaa hankaavien kohtien voiteluun mukaan
7) teippiä nännien teippailuun mukaan
8) rahaa
Onko vielä lisää vinkkejä ensikertalaisille? Mites palautuminen...onks siihen vinkkejä? Kylmägeeliä?
Mitenkäs kannattaako teippailla varpaita jos ei ole ehtiny sitä aiemmin testaamaan pitkällä lenkillä. Puolikkaalla tulee jo rakko varpaaseen vaikka pistäs talkki tai rasvaa. Ei ehtiny enää teippamista testaamaan.
-Samuli
Jepulis ja nyt listaamaan mitä pitäis muistaa:
1) kynsien leikkaus
2) karkeeta merisuolaa mukaan
3) upouudet aalto-vermeet mukaan
4) hattu mukaan
5) Immodium pilleri apteekista mukaan
6) rasvaa hankaavien kohtien voiteluun mukaan
7) teippiä nännien teippailuun mukaan
8) rahaa
Onko vielä lisää vinkkejä ensikertalaisille? Mites palautuminen...onks siihen vinkkejä? Kylmägeeliä?
Mitenkäs kannattaako teippailla varpaita jos ei ole ehtiny sitä aiemmin testaamaan pitkällä lenkillä. Puolikkaalla tulee jo rakko varpaaseen vaikka pistäs talkki tai rasvaa. Ei ehtiny enää teippamista testaamaan.
-Samuli
24.5.2009
Viimeinen viikko!
Olen hieman sekavissa tunnelmissa aloittanut niukkahiilihydraattisen syömisen, jonka ajattelin kestävän tiistai alkuiltaan saakka. Tästä tyhjennyksestä on niin erilaisia mielipiteitä, että ajattelin rohkeasti kokeilla, ehkä ensi kerralla jää kokeilematta, katsotaan. Ajattelin nyt kuitenkin tällä kertaa kuunnella Jääskeläistä, koska hänen ohjeidensa mukaan yritän maratonin muutenkin juosta. Ensikertalaiselle tällaiset epäselvät tyhjennystankkaus-asiat ovat vaan kovin paljon päänvaivaa aiheuttavia...
Tänään aamulla söin vielä "normaalin" aamiaisen. Sitten juoksin 15km lenkin, josta viimeiset 5km maraton vauhtia. Lenkki ei ollut mikään järisyttävän kova, mutta tuntui sopivalta tähän kohtaan. Se jääköön viimeiseksi viimeisen viikon verryttelyjä lukuunottamatta.
Vielä kaipaisin vinkkejä tankkaukseen. Olisiko hyvä trankata ainoastaan nesteiden avulla vai puolet kiinteästä, puolet nesteistä vai miten olette kokeneet? Pitäisikö pyrkiä välttämään rasvaa??
Miia*
Tänään aamulla söin vielä "normaalin" aamiaisen. Sitten juoksin 15km lenkin, josta viimeiset 5km maraton vauhtia. Lenkki ei ollut mikään järisyttävän kova, mutta tuntui sopivalta tähän kohtaan. Se jääköön viimeiseksi viimeisen viikon verryttelyjä lukuunottamatta.
Vielä kaipaisin vinkkejä tankkaukseen. Olisiko hyvä trankata ainoastaan nesteiden avulla vai puolet kiinteästä, puolet nesteistä vai miten olette kokeneet? Pitäisikö pyrkiä välttämään rasvaa??
Miia*
Startti lähestyy - tankkausta
Niin se aika vaan rientää ja startti on lähestymässä. Tämä viikko jäi lenkittelyjen osalta aika vähiin. Nyt sitten on aloitettu tankkaaminen ja tämä puoli pitäisi olla meikäläisen vahvinta puolta, ainakin ruokahalun suhteen :D no se tietysti että pitää osata syödä oikeata ravintoa eikä vaan herkutella. No, hiilareita nyt vaan kovasti, pastaa, riisiä, mysliä jne.
Matti O
Matti O
Fiilikset viikkoa ennen
Monen kanssamaratoonarin tapaan minullakin on sellainen tunne, että harjoittelumäärät olisivat voineet olla suurempiakin. Tavoitteena olleessa 4 x viikko olen melkein pysynyt, mutta pitkien lenkkien osuus on jäänyt vähän turhan pieneksi. Yli kahden ja puolen tunnin lenkkejä taitaa olla takana ainoastaan yksi.
Viimeisellä viikolla ei tilannetta voi tietenkään enää korjata. Varsinaista tyhjennysharjoitusta en ajatellut tehdä ja tankkaaminenkin mennee vanhoilla rutiineilla: normaaliruokaa ja ehkä vähän enemmän pastaa. Lauantaille toivotaan mukavaa juoksusäätä ja tähdätään sinne kolmen puolen ja neljän tunnin välimaastoon.
- Tuomo
Viimeisellä viikolla ei tilannetta voi tietenkään enää korjata. Varsinaista tyhjennysharjoitusta en ajatellut tehdä ja tankkaaminenkin mennee vanhoilla rutiineilla: normaaliruokaa ja ehkä vähän enemmän pastaa. Lauantaille toivotaan mukavaa juoksusäätä ja tähdätään sinne kolmen puolen ja neljän tunnin välimaastoon.
- Tuomo
10 km kovaa
Tänään juoksin 10 km kovaa ja se oli viimeinen kova harjoitus ennen kisaa. Meno oli aika jäykkää nylkyttämistä. Jalat ovat olleet viime aikoina aika jumissa, mutta eiköhän ne siitä levolla tokene.
Ensi viikolla otan hyvin kevyesti. Pari verryttelylenkkiä voisi käydä heittämässä, ettei jalat pääse tyystin veltostumaan. Keskiviikkona ajattelin ruveta tankkaamaan hiilareita.
Matti Teittinen
Ensi viikolla otan hyvin kevyesti. Pari verryttelylenkkiä voisi käydä heittämässä, ettei jalat pääse tyystin veltostumaan. Keskiviikkona ajattelin ruveta tankkaamaan hiilareita.
Matti Teittinen
Viikko 21
Pieni keventely kohti maratonia alkakoon!
Viikon kärsimykset:
Ma: lepo
Ti: ap: 7,6km; ip: 2,3km + 1500m (3.18/km) + 3km
Ke: 16km (4.37/km) & osa futispelistä
To: 2,3km + 5x1000m (ka 3.40/km) + 2,3km & futistreenit
Pe: lepo
La: 11,5km (5.13/km)
Su: 7,6km (4.34/km) & futistreenit
Yht. 59,1km (4.52/km)
Kilometrilaskurit:
Toukokuu: 170km
2009: 815km
-Kosti
Viikon kärsimykset:
Ma: lepo
Ti: ap: 7,6km; ip: 2,3km + 1500m (3.18/km) + 3km
Ke: 16km (4.37/km) & osa futispelistä
To: 2,3km + 5x1000m (ka 3.40/km) + 2,3km & futistreenit
Pe: lepo
La: 11,5km (5.13/km)
Su: 7,6km (4.34/km) & futistreenit
Yht. 59,1km (4.52/km)
Kilometrilaskurit:
Toukokuu: 170km
2009: 815km
-Kosti
Elämän ensimmäinen paasto
Ennen olen maratonille valmistautunut ravinnon puolesta lähinnä syömällä tavallista enemmän pastaa ja perunaa viimeisinä päivinä ennen lähtöä. Nyt päätin kokeilla vähintäänkin lievää tyhjennystä. Kuten blogissakin (1,2) on keskusteltu, Ohjelmaan kuuluu eilisen lenkin lisäksi hiilihydrattien välttämistä joksikin aikaa. Kasvissyöjälle tämä tarkoittaa mm. extra-annosta tofua ja vaikkapa sopivia siemeniä/pähkinöitä naposteltavaksi pahimpaan nälkään. Fineli auttaa valinnoissa.
Oikeastaan mietin jäikö tunnin juoksentelu sittenkin liian kevyeksi harjoitukseksi vai enkö malttanut pysyä tarpeeksi erossa niistä hiilareista. Ainakaan sunnuntaiaamuun mennessä heikotusta ei ole eikä jaloissakaan kummemmin paina eiliset kilometrit. Ehkäpä illalla on eri tuntemuksia, jos koittaa vielä pitää vauhtia yllä päivän askareissa.
Ehkäpä viimeisinä päivinä koitan tällä kertaa myös jotain hiilihydraatti jauhetta. Sen sijaan sokereita ja yletöntä ruokavalion muuttamista koitan välttää kokemuksesta viisastuneena. Jos vaikka välttäisi myös ylimääräiset bahamaja käynnit matkan varrella.
-Johannes
Oikeastaan mietin jäikö tunnin juoksentelu sittenkin liian kevyeksi harjoitukseksi vai enkö malttanut pysyä tarpeeksi erossa niistä hiilareista. Ainakaan sunnuntaiaamuun mennessä heikotusta ei ole eikä jaloissakaan kummemmin paina eiliset kilometrit. Ehkäpä illalla on eri tuntemuksia, jos koittaa vielä pitää vauhtia yllä päivän askareissa.
Ehkäpä viimeisinä päivinä koitan tällä kertaa myös jotain hiilihydraatti jauhetta. Sen sijaan sokereita ja yletöntä ruokavalion muuttamista koitan välttää kokemuksesta viisastuneena. Jos vaikka välttäisi myös ylimääräiset bahamaja käynnit matkan varrella.
-Johannes
22.5.2009
Vihjeitä sovellettavaksi
Kerronpa muutamia neuvoja, jotka sain ennen ensimmäistä maratoniani urheilulääkäriltäni:
- Jos pelkäät mahasi reistaavan tai vaikkapa et, niin ota varmuuden vuoksi Immodium-ripulilääke - pienen pieni pilleri - juuri ennen starttia. (Itse olen ottanut vielä toisen pillerin puolimaratonin kohdalla.) Tätä lääkärini kertoi "oikeiden urheilijoidenkin" käyttävän. Lievästi piristävä, eikä kiellettyjen listalla.
- Jos aika ei ole sinulle se kaikkein tärkein asia, ala 10 km:n jälkeen esim. juomapaikalla juodessasi lyhyesti venytellä pohkeitasi ja/tai reisiäsi.
(Itse en pysty juomaan mukista juostessani ja olen keksinyt tavan venytellä pohkeita juodessani. Kunpa tarjottavat olisikin pulloissa, voisi juostessaankin niitä nautiskella.)
- Puolimaratonin jälkeen ota suolaa! Siis ei näitä ns. suolakurkkuja, jotka ainakin HCM:llä ovat olleet herkkukurkkuja, jotka ovat maustekurkkuja ja joissa on etikkaa! Ei todellakaan hyväksi. Siis pelkkää suolaa. Minulla on ollut esim. karkeasuolarakeita, joita voi sitten imeskellä kielen alla kun tuntuu väsymystä. Viimeksi oli mukani minigrip-pussissa ruususuolaa.
- Käytä päähinettä (aurinko todennäköisesti paistaa).
Eräältä tutulta sain myöskin sellaisen vinkin, että juoksurytmiä kannattaa välillä muutella - potkiskella ja ravistella jalkoja "hieman holtittomasti" sinne tänne. Eivät sitten jumiudu.
Ilona
- Jos pelkäät mahasi reistaavan tai vaikkapa et, niin ota varmuuden vuoksi Immodium-ripulilääke - pienen pieni pilleri - juuri ennen starttia. (Itse olen ottanut vielä toisen pillerin puolimaratonin kohdalla.) Tätä lääkärini kertoi "oikeiden urheilijoidenkin" käyttävän. Lievästi piristävä, eikä kiellettyjen listalla.
- Jos aika ei ole sinulle se kaikkein tärkein asia, ala 10 km:n jälkeen esim. juomapaikalla juodessasi lyhyesti venytellä pohkeitasi ja/tai reisiäsi.
(Itse en pysty juomaan mukista juostessani ja olen keksinyt tavan venytellä pohkeita juodessani. Kunpa tarjottavat olisikin pulloissa, voisi juostessaankin niitä nautiskella.)
- Puolimaratonin jälkeen ota suolaa! Siis ei näitä ns. suolakurkkuja, jotka ainakin HCM:llä ovat olleet herkkukurkkuja, jotka ovat maustekurkkuja ja joissa on etikkaa! Ei todellakaan hyväksi. Siis pelkkää suolaa. Minulla on ollut esim. karkeasuolarakeita, joita voi sitten imeskellä kielen alla kun tuntuu väsymystä. Viimeksi oli mukani minigrip-pussissa ruususuolaa.
- Käytä päähinettä (aurinko todennäköisesti paistaa).
Eräältä tutulta sain myöskin sellaisen vinkin, että juoksurytmiä kannattaa välillä muutella - potkiskella ja ravistella jalkoja "hieman holtittomasti" sinne tänne. Eivät sitten jumiudu.
Ilona
Mökkeilyä edelleen
Työt myyrien ja mäkärien kanssa ovat jatkuneet. Muutamia kunnon lihapaloja on joutunut antamaan itsestään. Puremakohtiin syntyy melkoista turvotusta (myös naamassa) ja hirvittäviä kutinakohtauksia. Tämä siitepölyallergioiden lisäksi. Mutta ilmat ovat kesäisen hienot. Ukkostakin on ollut. Kahteen päivään en ole juossut! On se vaikeata kun joutuu kieltäytymään tuosta "huvista". Huomenna lauantaina ennen saunaa annan luvan itselleni käydä lenkillä ja samalla tutkimassa luontoa, mm. majavanpesää. Korvasieniä on löytynyt kokonaista 5 kappaletta. Viime vuonna samaan aikaan niitä oli korikaupalla!
Juoksua sumun keskellä
Täytyy sanoa, että jos saisi toivoa juoksusäätä maratonille, olisi eilisen sää melko ideaali. Viileä sumuinen keli tuntui aivan mahtavalta juosta, ja eilinen lenkki kulki todella hienosti. Töölönlahtea kiertäessä näkyi keskellä oleva suihkulähdekään hädin tuskin, ja ilmassa oli jopa hieman salaperäisen oloista tunnelmaa. Hengittäminen on kuitenkin todella helppoa, ja hiki ei tule helposti. Saa nähdä miltä Stokiksessa tulee aikanaan näyttämään!
”Juokse pois, se kannattaa...” - Soittolista kaipaa täytettä
Ota kiri, ota kiri, loppukiri, harakiri kiri kiri kiri kiri
näin huutaa jalkani turvonneet, asfaltissa kahlanneet.
Kuka vie, kuka vie ja mitä mä saan?
Mull on levottomat jalat, levottomat jalat…
Tapahtui muutama viikko sitten lenkillä. Kuuntelin radiota, jossa selostettiin Suomen MM-kiekko-ottelua. Vähän ennen lenkin puoliväliä, erätauolla, soitettiin Antero Mertaranta -kappale Ihanaa Leijonat. Loppuosa lenkistä tulikin sitten juostua arviolta reilut puoli minuuttia per kilometri nopeampaan tahtiin.
Koe hyvä, koe paha tuli, koe koe rinnassasi tuli
Seinään pää ja uudelleen, sitä rytmissä päivittäin mä teen.
Kuka vie, kuka vie ja mitä mä saan?
Mull on levottomat jalat, levottomat jalat...
Viime vuonna juoksin ensi kertaa Tukholmassa mp3-soittimen kanssa. Kappaleita ei tullut mietittyä, kunhan pari päivää ennen reissua heitin ”riittävän määrän” jotain reippaalta tuntuvaa soittimeen. Paljon mitään en kappaleista muistakaan (musiikki soi vain hiljaa taustalla, ei niin että olisin häivyttänyt sillä ympäröivän äänimaailman). Lähinnä vain sen, että kun helteisen Tukholman loppukilometreillä Pelle Miljoona alkoi laulaa Moottoritie on kuuma, se kuulosti kovin huvittavalta.
Ei asu sisälläni rauha eikä maistu mulle vesi jään veden alle
On kiire jo löytää paikkaa uus ja joka hetkessä lepää ikuisuus.
Kuka vie, kuka vie ja mitä mä saan?
Mull on levottomat jalat, levottomat jalat...
Nyt olisi tarkoitus koota vähän paremmin mietitty lista. Menee samalla maratunnelmoinnin piikkiin. Fiilistelyä koko rahalla! Ehdota siis parhaita juoksukappaleitasi. Erityisesti sellaisia, joissa on selkeä ja nopea rytmi, joilla voisi olla samaa vaikutusta kuin mainitulla leijonakappaleella. Sellaisia pitäisi kerätä painottuen jonnekin kolmen tunnin+ tienoille... Musiikkimaku ja valikoima on aika laaja. Ja kappaleet saavat ollakin mahdollisimman erilaisia. Tarkoitus on taas pitää äänenvoimakkuus vain taustamusiikkitasolla, joten kovin samanlaisista biiseistä korvat turtuisivat aika nopeasti. Vielä ehtisi testata joitakin kappaleita lenkilläkin...
Jottei tulisi turhaa itsekritiikkiä muka huonon tai nolon lempigenren vuoksi, ohessa muutama laidasta laitaan oleva esimerkkikappale, jotka luultavasti päätyvät mukaan.
Paramore - Misery business (heviosastoa)
Vanessa Mae - Red Hot (instrumentaalia, viululla)
Kaj Nyqvist - Väärä vitonen (lavamusaa/polkkaa)
Pandora - Trust me (diskopopitusta)
Popeda - Lämmää päähän (suomirokkia)
Jean-Michel Jarre - Oxygene part 4 (ambientia)
Rauha, rauha, rauha, rauha, rantarauha
Näin huutaa pääni hädissään mutta jalat vie ja taas mennään.
Kuka vie, kuka vie ja mitä mä saan?
Mull on levottomat jalat, levottomat jalat...
- Esko
P.S. Mikäli joku ei tunnistanut, lainattu kappale oli Hassisen koneen Levottomat jalat. Otsikon ”Juokse pois” taas on levylle laulanut kaksikko Ringa Ropo & Tuija Helander vuonna 1990.
näin huutaa jalkani turvonneet, asfaltissa kahlanneet.
Kuka vie, kuka vie ja mitä mä saan?
Mull on levottomat jalat, levottomat jalat…
Tapahtui muutama viikko sitten lenkillä. Kuuntelin radiota, jossa selostettiin Suomen MM-kiekko-ottelua. Vähän ennen lenkin puoliväliä, erätauolla, soitettiin Antero Mertaranta -kappale Ihanaa Leijonat. Loppuosa lenkistä tulikin sitten juostua arviolta reilut puoli minuuttia per kilometri nopeampaan tahtiin.
Koe hyvä, koe paha tuli, koe koe rinnassasi tuli
Seinään pää ja uudelleen, sitä rytmissä päivittäin mä teen.
Kuka vie, kuka vie ja mitä mä saan?
Mull on levottomat jalat, levottomat jalat...
Viime vuonna juoksin ensi kertaa Tukholmassa mp3-soittimen kanssa. Kappaleita ei tullut mietittyä, kunhan pari päivää ennen reissua heitin ”riittävän määrän” jotain reippaalta tuntuvaa soittimeen. Paljon mitään en kappaleista muistakaan (musiikki soi vain hiljaa taustalla, ei niin että olisin häivyttänyt sillä ympäröivän äänimaailman). Lähinnä vain sen, että kun helteisen Tukholman loppukilometreillä Pelle Miljoona alkoi laulaa Moottoritie on kuuma, se kuulosti kovin huvittavalta.
Ei asu sisälläni rauha eikä maistu mulle vesi jään veden alle
On kiire jo löytää paikkaa uus ja joka hetkessä lepää ikuisuus.
Kuka vie, kuka vie ja mitä mä saan?
Mull on levottomat jalat, levottomat jalat...
Nyt olisi tarkoitus koota vähän paremmin mietitty lista. Menee samalla maratunnelmoinnin piikkiin. Fiilistelyä koko rahalla! Ehdota siis parhaita juoksukappaleitasi. Erityisesti sellaisia, joissa on selkeä ja nopea rytmi, joilla voisi olla samaa vaikutusta kuin mainitulla leijonakappaleella. Sellaisia pitäisi kerätä painottuen jonnekin kolmen tunnin+ tienoille... Musiikkimaku ja valikoima on aika laaja. Ja kappaleet saavat ollakin mahdollisimman erilaisia. Tarkoitus on taas pitää äänenvoimakkuus vain taustamusiikkitasolla, joten kovin samanlaisista biiseistä korvat turtuisivat aika nopeasti. Vielä ehtisi testata joitakin kappaleita lenkilläkin...
Jottei tulisi turhaa itsekritiikkiä muka huonon tai nolon lempigenren vuoksi, ohessa muutama laidasta laitaan oleva esimerkkikappale, jotka luultavasti päätyvät mukaan.
Paramore - Misery business (heviosastoa)
Vanessa Mae - Red Hot (instrumentaalia, viululla)
Kaj Nyqvist - Väärä vitonen (lavamusaa/polkkaa)
Pandora - Trust me (diskopopitusta)
Popeda - Lämmää päähän (suomirokkia)
Jean-Michel Jarre - Oxygene part 4 (ambientia)
Rauha, rauha, rauha, rauha, rantarauha
Näin huutaa pääni hädissään mutta jalat vie ja taas mennään.
Kuka vie, kuka vie ja mitä mä saan?
Mull on levottomat jalat, levottomat jalat...
- Esko
P.S. Mikäli joku ei tunnistanut, lainattu kappale oli Hassisen koneen Levottomat jalat. Otsikon ”Juokse pois” taas on levylle laulanut kaksikko Ringa Ropo & Tuija Helander vuonna 1990.
a Top Notch Cooper-test with the Lads
Yesterday I finally managed to try the cooper running test for the first time in like a year or so. The preparation had been far from the optimum as I had been training pretty hard at the gym 2 times in the previous 3 days and played in a football match on the same week as well.
Still I was rather confident before starting to warm up. The tartan soft type of surface suddenly felt like a pathway of quicksand and I didn't really feel like running at all. Still after a quick warm-up round I managed to join two of my mates at the starting line and started running.
After the torturing first lap the next 5 minutes or so went surprisingly smoothly despite the fact that the track was pretty crowded with all kinds of tourists like little kids warming up for their hockey practice and other groups of random joggers more or less willing to make space on the inner lane of the track.
The last 6 minutes were the most painful I've experienced with running for years. My head was aching for some reason, but it probably didn't slow me down that much.
In the end I just managed to reach the 300m line of the 9th lap in 12 minutes with the final result being me laying sideways on the track at 3500m exact. 20m improvement on the previous personal record wasn't really that much, but I presume that with better preparation and the right mood for fast running I might be able to reach 3600m or at least 3550m this summer. Or maybe even reach my actual goal for the season which would be benchpressing 100kg and running 3500m on the cooper test on the same day. 100kg is not much, but it still requires enough weight training to make it difficult to run enough in the same period.
And after the test it was time for a bit over an hour of relaxed football training followed by an impulsive "top notch night out with the lads". So the recovery was and will probably be even worse than the preparation - the 16 chicken mcnuggets I ate at 4am must've provided the necessary proteins though!
And I noticed that even the size XL running shirt provided is a bit tight on the back and also a way too short for me. I don't really know what to do to it as it doesn't seem to stretch that much, at least not permanently.
- Jason
Still I was rather confident before starting to warm up. The tartan soft type of surface suddenly felt like a pathway of quicksand and I didn't really feel like running at all. Still after a quick warm-up round I managed to join two of my mates at the starting line and started running.
After the torturing first lap the next 5 minutes or so went surprisingly smoothly despite the fact that the track was pretty crowded with all kinds of tourists like little kids warming up for their hockey practice and other groups of random joggers more or less willing to make space on the inner lane of the track.
The last 6 minutes were the most painful I've experienced with running for years. My head was aching for some reason, but it probably didn't slow me down that much.
In the end I just managed to reach the 300m line of the 9th lap in 12 minutes with the final result being me laying sideways on the track at 3500m exact. 20m improvement on the previous personal record wasn't really that much, but I presume that with better preparation and the right mood for fast running I might be able to reach 3600m or at least 3550m this summer. Or maybe even reach my actual goal for the season which would be benchpressing 100kg and running 3500m on the cooper test on the same day. 100kg is not much, but it still requires enough weight training to make it difficult to run enough in the same period.
And after the test it was time for a bit over an hour of relaxed football training followed by an impulsive "top notch night out with the lads". So the recovery was and will probably be even worse than the preparation - the 16 chicken mcnuggets I ate at 4am must've provided the necessary proteins though!
And I noticed that even the size XL running shirt provided is a bit tight on the back and also a way too short for me. I don't really know what to do to it as it doesn't seem to stretch that much, at least not permanently.
- Jason
21.5.2009
Viimeisen viikon fiiliksiä ja valmistautumisvinkkejä ;)
Mahtava lukea porukan upeita suorituksia ja harjoitusfiiliksiä täältä blogista. Etenkin Kosti näyttää olevan harjoitustulosten perusteella kovassa kunnossa, hyvä hyvä!
Omat juoksukilometrit jäivät harmittavan vähäisiksi. Tänään pääsin kuitenkin nautiskelemaan tuosta harvinaisesta herkusta eli juoksulenkistä, kun vapaapäivän kunniaksi lähdettiin tyttökaverini kanssa kevyelle lenkille.
Tuossa lenkillä laskeskelin, että Tukholmaan ei tosiaan oo enää kovin montaa päivää. Näin se aika rientää. Reenikilometrejä on enää tässä vaiheessa turha kerätä vaan kortit on siinä mielessä jaettu. Vähäiset harjoituskilometrit meinaan kuitenkin korvata huolellisella valmistautumisella ja edellisiltä marathoneilta poimituilla pikku nikseillä :) Tässä niistä muutamia:
Nimittäin tuo NoNamen erittäin tasokas juoksupaita on meikäläiselle aika piukka kainaloiden kohdalta, vaikka valitsinkin XL koon paidan. Tämä voi koitua kohtaloksi pitkällä marathonilla, joten normaalien toimenpiteiden kuten nännien teippaamisen lisäksi meinaan rasvata eli sivellä vaseliinillä myös kainalon pielet, jolloin riski hankaamisesta vähentyy. Tällä laskin voittavani ainakin muutaman minuutin, sillä kainalokipu voi viedä paljonkin energiaa eikä siinä auta, että on tehnyt muutaman juoksulenkin enemmän :)
Lisäksi meinaan laittaa vaseliniä myös nivusiin sekä joihinkin muihin tässä yhteydessä mainitsemattomiin kehonosiini.
Toki, vaseliinin kanssa täytyy olla tarkkana. Mieleeni tulee etenkin tuo viime Tukholman marathon risteilyllä kerrottu tapaus, Erkki Tuomioja. Niin, tuo entinen ministeri oli rasvannut kainalonsa saamallaan tuotepaketilla, jota luuli vaseliiniksi ja jossain vaiheessa mrathonia ihmetellyt, miksi häntä nyt noin kovin ihmetellään. Huomasi sitten itsekin kainaloistaan ja nivusistaan tulevan suurehkon vaahtomäärän, johon yleisö kiinnitti huomionsa. Myös tuotepaketin sisältö selvisi hytissä eikä se ollut vaseliiniä vaan uutta shampoota.
Toinen varteenotettava kikka, johon meinaan panostaa, on tankkaus. Sillä laskeskelin voittavani monien ja taas monien harjoituskilometrien vaikutukset.
Viime vuonna ystävämme Teemu (kirjoittaa myös tällä blogilla) tankkasi hädissään viimeisenä päivänä ennen marathonia 7 hampurilaista, sillä muuta ei ollut siihen hätään saatavilla. Sitten laivalla kuulimme myös tarinan kaverista nimeltä HilloPena, joka ei ollut oikein perillä hiilareista ja protskuista ja muista sivistyssanoista, ja tankkasi kilolla hilloa, koska tiesi siinä olevan paljon niitä tärkeitä hiilareita. Noh, meikkis meinaa välttää ton Teemun ähkyn sekä HilloPenan ripulin ja tankata oikein ja hyvin, jotta kaikki menee nappiin.
Näillä eväillä siis kohti Tukholmaa nautiskelemaan taas lämpimästä auringosta ja katumusikanttien hyvästä meiningistä!
Terv. Jukkis
Omat juoksukilometrit jäivät harmittavan vähäisiksi. Tänään pääsin kuitenkin nautiskelemaan tuosta harvinaisesta herkusta eli juoksulenkistä, kun vapaapäivän kunniaksi lähdettiin tyttökaverini kanssa kevyelle lenkille.
Tuossa lenkillä laskeskelin, että Tukholmaan ei tosiaan oo enää kovin montaa päivää. Näin se aika rientää. Reenikilometrejä on enää tässä vaiheessa turha kerätä vaan kortit on siinä mielessä jaettu. Vähäiset harjoituskilometrit meinaan kuitenkin korvata huolellisella valmistautumisella ja edellisiltä marathoneilta poimituilla pikku nikseillä :) Tässä niistä muutamia:
Nimittäin tuo NoNamen erittäin tasokas juoksupaita on meikäläiselle aika piukka kainaloiden kohdalta, vaikka valitsinkin XL koon paidan. Tämä voi koitua kohtaloksi pitkällä marathonilla, joten normaalien toimenpiteiden kuten nännien teippaamisen lisäksi meinaan rasvata eli sivellä vaseliinillä myös kainalon pielet, jolloin riski hankaamisesta vähentyy. Tällä laskin voittavani ainakin muutaman minuutin, sillä kainalokipu voi viedä paljonkin energiaa eikä siinä auta, että on tehnyt muutaman juoksulenkin enemmän :)
Lisäksi meinaan laittaa vaseliniä myös nivusiin sekä joihinkin muihin tässä yhteydessä mainitsemattomiin kehonosiini.
Toki, vaseliinin kanssa täytyy olla tarkkana. Mieleeni tulee etenkin tuo viime Tukholman marathon risteilyllä kerrottu tapaus, Erkki Tuomioja. Niin, tuo entinen ministeri oli rasvannut kainalonsa saamallaan tuotepaketilla, jota luuli vaseliiniksi ja jossain vaiheessa mrathonia ihmetellyt, miksi häntä nyt noin kovin ihmetellään. Huomasi sitten itsekin kainaloistaan ja nivusistaan tulevan suurehkon vaahtomäärän, johon yleisö kiinnitti huomionsa. Myös tuotepaketin sisältö selvisi hytissä eikä se ollut vaseliiniä vaan uutta shampoota.
Toinen varteenotettava kikka, johon meinaan panostaa, on tankkaus. Sillä laskeskelin voittavani monien ja taas monien harjoituskilometrien vaikutukset.
Viime vuonna ystävämme Teemu (kirjoittaa myös tällä blogilla) tankkasi hädissään viimeisenä päivänä ennen marathonia 7 hampurilaista, sillä muuta ei ollut siihen hätään saatavilla. Sitten laivalla kuulimme myös tarinan kaverista nimeltä HilloPena, joka ei ollut oikein perillä hiilareista ja protskuista ja muista sivistyssanoista, ja tankkasi kilolla hilloa, koska tiesi siinä olevan paljon niitä tärkeitä hiilareita. Noh, meikkis meinaa välttää ton Teemun ähkyn sekä HilloPenan ripulin ja tankata oikein ja hyvin, jotta kaikki menee nappiin.
Näillä eväillä siis kohti Tukholmaa nautiskelemaan taas lämpimästä auringosta ja katumusikanttien hyvästä meiningistä!
Terv. Jukkis
Pyöräilypäivä
Pyöräilin tänään pääkaupunkiseudulla.
Kotoa Espoosta suuntasin Helsinkiin torimessuun tällä kertaa.
Poljettua matkaa en enää jaksa laskea.
Tärkeämpää minulle sen sijaan on arvioida tarvittava aika siirtymisiin paikasta toiseen. Varmuuden vuoksi on varattava aikaa myös puhjenneen sisäkumin paikkaamiseen.
Aina silloin tällöin tapanani on siis säiden salliessa harrastaa hyötyliikuntaa. Se kattaa tuota peruskuntosykealuetta hyvin. Tarvittaessa pyörällä voi sitten päästellä putkelta turvallisella reittiosuudella vaikka intervalleja jos haluaa. Luonnosta voi myös nauttia, jos valitsee reittinsä oikein. Merenrannalla kulkevat osuudet ovat todella mukavia tähän aikaan vuodesta.
- Kirsi
Kotoa Espoosta suuntasin Helsinkiin torimessuun tällä kertaa.
Poljettua matkaa en enää jaksa laskea.
Tärkeämpää minulle sen sijaan on arvioida tarvittava aika siirtymisiin paikasta toiseen. Varmuuden vuoksi on varattava aikaa myös puhjenneen sisäkumin paikkaamiseen.
Aina silloin tällöin tapanani on siis säiden salliessa harrastaa hyötyliikuntaa. Se kattaa tuota peruskuntosykealuetta hyvin. Tarvittaessa pyörällä voi sitten päästellä putkelta turvallisella reittiosuudella vaikka intervalleja jos haluaa. Luonnosta voi myös nauttia, jos valitsee reittinsä oikein. Merenrannalla kulkevat osuudet ovat todella mukavia tähän aikaan vuodesta.
- Kirsi
Nimipäivä
Nimipäivän kunniaksi tuli tehtyä eilen mainostamani 5x1000m. Palautus oli 200m/2min kävellen. Tonnit: 3.57 - 3.50 - 3.40 - 3.31 - 3.21. Alussa meinasi jo ensimmäinen mennä alle 3.50, mutta sitten löysäsin vikalla satasella reilusti. Viimeinen taas ei mennyt puristamallakaan enää alle 3.20, mikä kertoo päivän vireestä (jo ennen treeniä tuntui melko tönköltä).
Noh, illalla futistreenit, ja sitten huomenna lepoa vaihteeksi. :)
Treeni: 2,3km + 5x1000m + 2,3km
-Kosti
Noh, illalla futistreenit, ja sitten huomenna lepoa vaihteeksi. :)
Treeni: 2,3km + 5x1000m + 2,3km
-Kosti
20.5.2009
Välipäivä
Vuorossa oli "välipäivän" treeni, perinteinen 16km tasavauhtista, helppoa menoa. Keskipäivän aurinko porotti jo ihanan kesäisesti ja hiki virtasi. Huomenna on sitten vuorossa houkuttelevan kuuloinen 5x1000m (4.00 - 3.50 - 3.40 - 3.30 - 3.20, 200m:n hölkkäpalautuksella). ;)
Päivän treeni: 16km (4.36/km).
-Kosti
Päivän treeni: 16km (4.36/km).
-Kosti
Mökkeilyä
Sunnuntaina 17.5 tulimme mökille eilisen veteraanien SM:n maastojen jälkeen. Juoksin saman radan kuin Jukka Keskisalo seuraavana päivänä aikaan n. 11 ja risat. Oma aikana 21:29! Viides sija sarjassani ja Sporttiveteraanien joukkuekultaa!
Eilen juoksin mökkihiekkatietä niin hiljaa kuin pystyin n. 8,5 km kuntotestin ohjeen mukaan. On kyllä vaikeeta, mutta varmaan tarpeen. Kuntotestin tulos oli huippu 5-5-5. Noihin tankkauksiin suhtaudun kyllä aika epäilevästi, mutta teen sitä edes jonkin verran. Huomenna aion juosta vielä toistakymmentä kilometriä. Sitten vain lyhehköjä kevyitä. Nyt on jumpatkin poissa, mutta multatyötä myyrien kanssa riittää! Aion etsiä myöskin korvasieniä ja pyöräillä. Paikallislehdessä kehotettiin osallistumaan sunnuntaina Kuoreveden 140 vuotis ympäripyöräilyyn n. 50 km. Uskaltaisinkohan osallistua, jos vaikka ajaisin hyvin hiljaa?
Ilona, veteraani"
Eilen juoksin mökkihiekkatietä niin hiljaa kuin pystyin n. 8,5 km kuntotestin ohjeen mukaan. On kyllä vaikeeta, mutta varmaan tarpeen. Kuntotestin tulos oli huippu 5-5-5. Noihin tankkauksiin suhtaudun kyllä aika epäilevästi, mutta teen sitä edes jonkin verran. Huomenna aion juosta vielä toistakymmentä kilometriä. Sitten vain lyhehköjä kevyitä. Nyt on jumpatkin poissa, mutta multatyötä myyrien kanssa riittää! Aion etsiä myöskin korvasieniä ja pyöräillä. Paikallislehdessä kehotettiin osallistumaan sunnuntaina Kuoreveden 140 vuotis ympäripyöräilyyn n. 50 km. Uskaltaisinkohan osallistua, jos vaikka ajaisin hyvin hiljaa?
Ilona, veteraani"
19.5.2009
Helppoa, helppoa!
Täytyypä ottaa tavaksi tehdä päivittäin tuo sama kotiteitä pitkin kulkeva aamulenkki (7,6km) - aina mukavan tuskaisaa ennen aamiaista. :)
Päivällä tuli myös sitten lämmittelyn ja jäähdyttelyn lisäksi juostua 1500m täysillä (4.57), vaikkakin voimia olisi ollut vielä jatkaa... Myös 800m:n väliaika (2.32) oli kyseisellä matkalla uusi ennätys - toiveita on siis kauden tavoitteeseen (2.24).
Päivän treenit:
ap: 7,6km (5.00/km)
ip: 2,3km + 1500m (3.18/km) + 3,0km = 6,8km (5.18/km)
Huomenna taas jatketaan takomista...
-Kosti
Päivällä tuli myös sitten lämmittelyn ja jäähdyttelyn lisäksi juostua 1500m täysillä (4.57), vaikkakin voimia olisi ollut vielä jatkaa... Myös 800m:n väliaika (2.32) oli kyseisellä matkalla uusi ennätys - toiveita on siis kauden tavoitteeseen (2.24).
Päivän treenit:
ap: 7,6km (5.00/km)
ip: 2,3km + 1500m (3.18/km) + 3,0km = 6,8km (5.18/km)
Huomenna taas jatketaan takomista...
-Kosti
Sääennusteita
No nyt alkavat ennusteet viittaamaan
siihen tyypilliseen pätsiin,
jossa erityisesti hellemaratoonarit viihtyvät.
Mutta ennusteet ovt ennusteita, ja siis
muuttunevat edelleen varmaan päivittäin.
www.accuweather.com:
Thursday, May 28
More Details
Intermittent Clouds
Times of clouds and sun
Low: 4 °C
High: 14 °C
Friday, May 29
More Details
Partly Sunny
Partly sunny
Low: 9 °C
High: 17 °C
Saturday, May 30
More Details
Mostly Sunny
Mostly sunny
Low: 11 °C
High: 22 °C
Sunday, May 31
More Details
Mostly Sunny
Mostly sunny
Low: 12 °C
High: 19 °C
- Kirsi
siihen tyypilliseen pätsiin,
jossa erityisesti hellemaratoonarit viihtyvät.
Mutta ennusteet ovt ennusteita, ja siis
muuttunevat edelleen varmaan päivittäin.
www.accuweather.com:
Thursday, May 28
More Details
Intermittent Clouds
Times of clouds and sun
Low: 4 °C
High: 14 °C
Friday, May 29
More Details
Partly Sunny
Partly sunny
Low: 9 °C
High: 17 °C
Saturday, May 30
More Details
Mostly Sunny
Mostly sunny
Low: 11 °C
High: 22 °C
Sunday, May 31
More Details
Mostly Sunny
Mostly sunny
Low: 12 °C
High: 19 °C
- Kirsi
18.5.2009
Loppuveto
Lähtölupa saapui postissa ja Kaleva Travelsiltakin tuli joku kirje, joka kylläkin jo hävisi. Vielä kun selviää sinne paatille niin hyvin menee. Muuten viime viikot on menneet remonttitouhuissa mutta tuleehan se hiki siinäkin (ainakin tuskahiki jos ei muuta).
Uudet vermeet tuli myös testattua perjantaina (paitsi paidat, kun ei ole kerinny hakeen), ei ainakaan sillä matkalla pahemmin kalvaneet. Tosin mikäli keli Tukholmassa on yhtä kuuma kuin viime vuonna, caprit jää kyllä hyttiin.
-teemu
Uudet vermeet tuli myös testattua perjantaina (paitsi paidat, kun ei ole kerinny hakeen), ei ainakaan sillä matkalla pahemmin kalvaneet. Tosin mikäli keli Tukholmassa on yhtä kuuma kuin viime vuonna, caprit jää kyllä hyttiin.
-teemu
"Viimeistelyleiri"
Nyt on juoksureenit meikäläisen osalta tehty. Lauantaina juoksin pk lenkin (vajaa 2h). Sunnuntaina 5x1000m vetoja + verkat ja tänään vähän nopeutta ja loikkareeniä.
Huomenna alkaa sitten varsinainen koitos ennen maratonia eli viimeistelyleiri valtion tarjoamana: kertausharjoitukset, jotka loppuu to 28.5. Perjantaina 29.5 lähdetäänkin sitten jo laivalla till Stockholm. Et silleen..
-Paavo
Huomenna alkaa sitten varsinainen koitos ennen maratonia eli viimeistelyleiri valtion tarjoamana: kertausharjoitukset, jotka loppuu to 28.5. Perjantaina 29.5 lähdetäänkin sitten jo laivalla till Stockholm. Et silleen..
-Paavo
Yyterin auringossa
Viimeinen pitkä lenkki tuli tehtyä numerolappu rinnassa puolimaratonin muodossa Yyyterin metsäissä maisemissa. Tarkeni tämäkin vilukissa juosta ekaa kertaa ulkona t-paita päällä. Nippa nappa tarkeni. Ei aikaan 2:05:22 ehtiny kyllä vielä hiki tulla. :D Kevyesti oli tarkoituskin ottaa. Silleen tyyliin aerobisen kynnyksen paikkeille. Viime viikko oli rankka kun sattui pari max syke treeni samalle viikolle. Keskisyke oli 132.
Porista kotiin palattua sunnuntaina olikin Teskun testitulokset odottamassa postilaatikossa. Kävin testissä matti myöhäisenä vasta viime keskiviikkona. Heh, aerobisen kynnyksen raja juurikin toi 132. ;) Kevät todistuksen arvosanat 5-5-5. Maraton sykesuositukset 140-155. Näillä eväillä sitten Tukholmaan ja juoksuaika katsotaan sitten maaliviivan jälkeen.
Sen verran täytyy tähän loppuun kommentoida Jääskeläisestä, että kaveri on vetäny itte 51v-61v. 99 kpl maratoneja ja pitämänsä maratonkoulun juoksijoiden maraton suoritus prosentti on 100, niin ei kai kaverin opeilla voi ihan metsään mennä maratonin suhteen.
-Samuli
Porista kotiin palattua sunnuntaina olikin Teskun testitulokset odottamassa postilaatikossa. Kävin testissä matti myöhäisenä vasta viime keskiviikkona. Heh, aerobisen kynnyksen raja juurikin toi 132. ;) Kevät todistuksen arvosanat 5-5-5. Maraton sykesuositukset 140-155. Näillä eväillä sitten Tukholmaan ja juoksuaika katsotaan sitten maaliviivan jälkeen.
Sen verran täytyy tähän loppuun kommentoida Jääskeläisestä, että kaveri on vetäny itte 51v-61v. 99 kpl maratoneja ja pitämänsä maratonkoulun juoksijoiden maraton suoritus prosentti on 100, niin ei kai kaverin opeilla voi ihan metsään mennä maratonin suhteen.
-Samuli
17.5.2009
Ne viime hetken vaivat...
Liekö täysin psykosomaattista, mutta kesän alun kunniaksi myös pieniä flunssan merkkejä oli havaittavissa kropassa. Otin tämän vuoksi viikonlopun harjoittelun hyvin rauhallisesti (yksi hidastempoinen 7 km lenkki).
Muuten kunto tuntuu kuitenkin hyvältä (ajankohtaan nähden, uskallan luvata vielä parempaa loppukesän HCM:lle), joten eiköhän tässä maraton-laivassa nähdä.
Mukavaa alkuviikkoa kaikille.
- Tuomas
Muuten kunto tuntuu kuitenkin hyvältä (ajankohtaan nähden, uskallan luvata vielä parempaa loppukesän HCM:lle), joten eiköhän tässä maraton-laivassa nähdä.
Mukavaa alkuviikkoa kaikille.
- Tuomas
Viimeinen pitkä
Tänään juoksin viimeisen pitkän lenkin ennen Tukholmaa. Tarkoitus oli juosta kilpailuvauhtia hitaammin, mutta kuitenkin reippaasti, vähän kuin kisavirettä hakien. Viimeisellä 5km:lla sitten kiihdytin vauhtia. En tosin enää siinä vaiheessa kovin kummoiseen kiihdytykseen kyennyt. Matkaa kertyi noin 30km ja aikaa meni hiukan alle kaksi tuntia.
Join ennen lenkkiä Tukholmassa tarjottavaa energiajuomaa. Se ei pistänyt mahaa sekaisin, joten kai sitä tulee juotua myös itse kisassa.
Nyt onkin oikeastaan kovat harjoitukset kisaa varten jo tehty. Jatkossa vaan pitäisi harjoitella sen verran, ettei kunto pääse ainakaan pahasti laskemaan. Pientä viilausta askellukseen voisi myös tehdä nopeusharjoittelun muodossa.
Matti Teittinen
Join ennen lenkkiä Tukholmassa tarjottavaa energiajuomaa. Se ei pistänyt mahaa sekaisin, joten kai sitä tulee juotua myös itse kisassa.
Nyt onkin oikeastaan kovat harjoitukset kisaa varten jo tehty. Jatkossa vaan pitäisi harjoitella sen verran, ettei kunto pääse ainakaan pahasti laskemaan. Pientä viilausta askellukseen voisi myös tehdä nopeusharjoittelun muodossa.
Matti Teittinen
Pitkältä pyöräilylenkiltä kestävyyttä
Tänään oli kaunis ilma ja aurinko on täällä pohjoisessakin paistanut koko päivän. Kävin polkemassa pyörällä melkein kahden tunnin lenkin. Pyöräilyssä syke ei nouse niin korkealle kuin juoksussa, joten se on hyvä tapa kehittää aerobista kestävyyttä. Pyöräilylenkit ovat myös juoksijalle sopivia palauttavia lenkkejä.
Sunnuntai 17.5. ja kivat vedot
Eilen pitkiksellä "törmäsin" kaveriin, joka ehdotti tälle päivälle vanhoja tuttuja 100m:n vetoja. Niinpä tänään kokoonnuimme ennen puoltapäivää Joutsan urheilupyhätössä auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta.
Alkuun hölköttelimme pururadalla 2,5km, minkä jälkeen takaisin radalle päästyämme tarkoitus oli tehdä rennosti vähintään 15x100m aikaan 20-21s. Homma tuntui niin kivalta, että loppujen lopuksi teimme 20x100m (nopein ~18,4s ja hitain vajaat 22s) palautuksen ollessa 100m/40s hölkkäämällä. Tämän jälkeen ehdotin vielä yhtä 200m:n vetoa samalla vauhdilla, eikä kaverini tietenkään voinut tarjouksesta kieltäytyä - näin saatiin kokeiltua myös hiukan pidempään samaa menoa. Loppuun heitimme uudelleen 2,5km:ä purulla.
Treeni oli hyvin onnistunut ja avasi hiukan kireät paikat :). Loppua kohti vetojen nopeus kasvoi ja tasaantui hiukan alle 20s:iin. Oli myös näppärä ratkaisu juosta suorat ja hölkötellä kaarteet.
Päivä yhteensä: 2,5km + 20x100m/100m + 200m/200m + 2,5km = 9,4km (5.16/km)
-Kosti
Alkuun hölköttelimme pururadalla 2,5km, minkä jälkeen takaisin radalle päästyämme tarkoitus oli tehdä rennosti vähintään 15x100m aikaan 20-21s. Homma tuntui niin kivalta, että loppujen lopuksi teimme 20x100m (nopein ~18,4s ja hitain vajaat 22s) palautuksen ollessa 100m/40s hölkkäämällä. Tämän jälkeen ehdotin vielä yhtä 200m:n vetoa samalla vauhdilla, eikä kaverini tietenkään voinut tarjouksesta kieltäytyä - näin saatiin kokeiltua myös hiukan pidempään samaa menoa. Loppuun heitimme uudelleen 2,5km:ä purulla.
Treeni oli hyvin onnistunut ja avasi hiukan kireät paikat :). Loppua kohti vetojen nopeus kasvoi ja tasaantui hiukan alle 20s:iin. Oli myös näppärä ratkaisu juosta suorat ja hölkötellä kaarteet.
Päivä yhteensä: 2,5km + 20x100m/100m + 200m/200m + 2,5km = 9,4km (5.16/km)
-Kosti
16.5.2009
Lisää lenkkejä
Tällä viikolla tosin muutama n. tunnin lenkki tullut tehtyä. Ja tosiaan nyt on paikat ollut paremmin auki ja tuntuma parempi kun silloin oliko se maanantaina oli sellaista avaavaa lenkkiä ja lihashuoltoa jne. On se sittenkin niin että on se vähän alkanut tuntua se nilkkassa kun silloin muutama viikko sitten sen muljautin ja luulin että eipä tässä mitään, mutta eipä siinä silloin olekaan jos ei lenkkeile niin ei huomaa sitä mutta kun juoksee niin voi huomatakin. No ainakaan toistaiseksi se ei ole muodostunut ylivoimaiseksi esteeksi ja näin ollen harjoittelu jatkukoon mutta mitään suurempaa revitystä pitää koittaa välttää ja tyytyä vain rauhalliseen ja ei niin kovin pitkiin lenkkeihin. No eiköhän se tästä etene.
Matti O
Matti O
Ehkäpä viimeinen pitkis ennen maratonia
Tänään olikin sitten aika otsikon mukaisesti tehdä luultavasti viimeinen yli 1,5h:n lenkki ennen isoa starttia. Aamiaisen jälkeen tunti lepäilyä, shortsit ja t-paita päälle ja ovesta auringonpaisteeseen - lämmin oli ja tuli! Koitin testin innoittamana tai painostamana juosta koko matkan keskisykkeellä 140 (joka juuri mahtuu aerobiselle alueelle), ja syke olikin tasaisella 140, alamäessä 130-135 ja ylämäessä 145-160 (yksi todella iso nousu, jolloin sykekin tuppaa väkisin lähtemään käsistä). Testin tuloksissa väitettiin, että tällä sykkeellä vauhti olisi noin 6:30/km, mutta "maalissa" kelloa tutkittuani huomasin vauhdin olleen noin 5:15-5:20/km. Hitaampaa en olisi oikeastaan enää päässyt, mutta eipähän se tietysti haittaa. :)
Päivän rentoilu: 21km (+/-0,5km) / 1.51
Jäi muuten harmittamaan, kun Larin mainitsema todistus jäi hiukan vajaaksi (4-5-5), joten täytyy näköjään panostaa peruskuntoon!
-Kosti
Päivän rentoilu: 21km (+/-0,5km) / 1.51
Jäi muuten harmittamaan, kun Larin mainitsema todistus jäi hiukan vajaaksi (4-5-5), joten täytyy näköjään panostaa peruskuntoon!
-Kosti
Hiilarityhjennyksetön tankkaus
Edellisen postauksen innoittamana perehdyin suoritusta edeltävään tankkaukseen. Kilpailun lähestyessä montaa varmasti mietityttää, kuinka ennen suoritusta ja suorituksen aikana pitäisi tankata. Tohtori David Costhill osoitti, että lähes yhtä hyvään lopputulokseen päädytään ilman hiilarityhjennystä.
Neste- ja hiilihydraattitasapaino ovat kestävyysurheilussa elintärkeitä. Yleisin syy voimien loppumiseen ja uupumiseen suorituksen aikana onkin juuri hiilihydraattien liiallinen väheneminen tai nestetasapainon ja lämmönsäätelyn häiriöistä. Omasta kokemuksesta voin todeta, että elimistön väärä nestetasapaino ja häiriintynyt lämmönsäätely voivat pahimmillaan johtaa jopa tajuttomuuteen. Tukholmassa on kahtena edellisenä vuotena ollut erittäin kuuma, jolloin nesteytyksen tärkeys korostuu entisestään.
Energiatankkauksen voi aloittaa vaikkapa kuusi päivää ennen kilpailua. Tankkauksen avulla hiilihydraattivarastoja voidaan kasvattaa jopa 1,5-2 kertaiseksi elimistön normaalitilaan verrattuna. Täydennyksen onnistuessa juoksija voi jaksaa hyvävoimaisena tunnin tai jopa kaksi kauemmin. Alla on tohtori David Costhillin oppien mukaisesti laadittu viimeisen viikon energiatankkaus.
6 päivää kilpailuun
Harjoittelu: 80 % normaalista
Hiilihydraattien määrä: Tavallinen ruokailu
5 päivää kilpailuun
Harjoittelu: 60 % normaalista
Hiilihydraattien määrä: Tavallinen ruokailu
4 päivää kilpailuun
Harjoittelu: 60 % normaalista
Hiilihydraattien määrä: Tavallinen ruokailu
3 päivää kilpailuun
Harjoittelu: 40 % normaalisti
Hiilihydraattien määrä: 100 g hiilihydr. normaalin ruokailun lisäksi
2 päivää kilpailuun
Harjoittelu: 40 % normaalista
Hiilihydraattien: määrä 200 g hiilihydr. normaalin ruokailun lisäksi
1 päivä kilpailuun
Harjoittelu: 0-20 % normaalista
Hiilihydraattien määrä: 200 g hiilihydr. normaalin ruokailun lisäksi
Itse ostin maltodekstriiniä viimeisten päivien ajaksi, niin ei tarvitse ahtaa itseään pastaa täyteen... Jauheena ”ylimääräiset” hiilihydraatit on helpompi nauttia minkä tahansa juoman mukana 3-4 annoksena päivän aikana. Tankkauspäivien aikana on muistettava juoda vettä runsaasti, koska yksi hiilihydraattigramma sitoo 2,7 grammaa nestettä.
Kilpailupäivänä suositellaan juotavaksi 2 dl vettä tai urheilujuomaa joka 10-15 minuutin välein. Vielä puoli tuntia ennen lähtöä voi ottaa tupla-annoksen, mutta sen jälkeen ei enää mitään. Suorituksen aikana pitäisi nauttia 2-2,5 dl hypotonista urheilujuomaa 15 minuutin välein. Näin hikoillessa menetetty neste saadaan korvattua ja energiatasapaino ylläpidettyä riittävän korkeana.
Siinä pääpiirteissään tankkauksen kulku, toivottavasti näistä karuista ohjeista on joillekin apua omia toimintatapoja miettiessään. Itse aion juosta tänään viimeisen pitkän lenkin ennen kilpailua ja harjoitella kisapäivän tankkausta. =)
-Pekka-
Neste- ja hiilihydraattitasapaino ovat kestävyysurheilussa elintärkeitä. Yleisin syy voimien loppumiseen ja uupumiseen suorituksen aikana onkin juuri hiilihydraattien liiallinen väheneminen tai nestetasapainon ja lämmönsäätelyn häiriöistä. Omasta kokemuksesta voin todeta, että elimistön väärä nestetasapaino ja häiriintynyt lämmönsäätely voivat pahimmillaan johtaa jopa tajuttomuuteen. Tukholmassa on kahtena edellisenä vuotena ollut erittäin kuuma, jolloin nesteytyksen tärkeys korostuu entisestään.
Energiatankkauksen voi aloittaa vaikkapa kuusi päivää ennen kilpailua. Tankkauksen avulla hiilihydraattivarastoja voidaan kasvattaa jopa 1,5-2 kertaiseksi elimistön normaalitilaan verrattuna. Täydennyksen onnistuessa juoksija voi jaksaa hyvävoimaisena tunnin tai jopa kaksi kauemmin. Alla on tohtori David Costhillin oppien mukaisesti laadittu viimeisen viikon energiatankkaus.
6 päivää kilpailuun
Harjoittelu: 80 % normaalista
Hiilihydraattien määrä: Tavallinen ruokailu
5 päivää kilpailuun
Harjoittelu: 60 % normaalista
Hiilihydraattien määrä: Tavallinen ruokailu
4 päivää kilpailuun
Harjoittelu: 60 % normaalista
Hiilihydraattien määrä: Tavallinen ruokailu
3 päivää kilpailuun
Harjoittelu: 40 % normaalisti
Hiilihydraattien määrä: 100 g hiilihydr. normaalin ruokailun lisäksi
2 päivää kilpailuun
Harjoittelu: 40 % normaalista
Hiilihydraattien: määrä 200 g hiilihydr. normaalin ruokailun lisäksi
1 päivä kilpailuun
Harjoittelu: 0-20 % normaalista
Hiilihydraattien määrä: 200 g hiilihydr. normaalin ruokailun lisäksi
Itse ostin maltodekstriiniä viimeisten päivien ajaksi, niin ei tarvitse ahtaa itseään pastaa täyteen... Jauheena ”ylimääräiset” hiilihydraatit on helpompi nauttia minkä tahansa juoman mukana 3-4 annoksena päivän aikana. Tankkauspäivien aikana on muistettava juoda vettä runsaasti, koska yksi hiilihydraattigramma sitoo 2,7 grammaa nestettä.
Kilpailupäivänä suositellaan juotavaksi 2 dl vettä tai urheilujuomaa joka 10-15 minuutin välein. Vielä puoli tuntia ennen lähtöä voi ottaa tupla-annoksen, mutta sen jälkeen ei enää mitään. Suorituksen aikana pitäisi nauttia 2-2,5 dl hypotonista urheilujuomaa 15 minuutin välein. Näin hikoillessa menetetty neste saadaan korvattua ja energiatasapaino ylläpidettyä riittävän korkeana.
Siinä pääpiirteissään tankkauksen kulku, toivottavasti näistä karuista ohjeista on joillekin apua omia toimintatapoja miettiessään. Itse aion juosta tänään viimeisen pitkän lenkin ennen kilpailua ja harjoitella kisapäivän tankkausta. =)
-Pekka-
Viimeisiä viedään....
Keskiviikon "kevätjuhlassa" todistuksen numerot (2-5-5) karmaisivat sen verran, että tällä viikolla on panostettu tuohon peruskestävyyteen. Olen vahvasti sitä mieltä, etten syntynyt juoksemaan tuollaista 7-8 min per kilometri. Se on suorastaan surkuhupaisaa, tylsää, puuduttavaa, eikä tule edes hiki! :D Noh, nämä tämän viikon neljä lenkkiä hyvin alhaisilla sykkeillä saavatkin sitten taas riittää vähäksi aikaa.
Tottakai peruskestävyys on kaiken pohja ja sen päälle aletaan rakentamaan sitten sitä huippukuntoa. Olen kuitenkin hieman skeptinen kuntotestin tulosten suhteen, palapelin palat eivät vain tuolloin loksahtaneet kohdalleen. Onneksi oma sisäinen kello alkaa hälyttää siinä vaiheessa, kun vauhti on liian kova, sen verran kuitenkin juostu, että omat rajat ovat tiedossa ja niiden tuntumassa on hyvä mennä Tukholmassa!
Tänään reilu kahden tunnin lenkillä mietin jo laivamatkaa. Mielestäni olisi kiva, jos kaikki pukisivat hienot aalto harjoitusasut päälle ja otettaisiin hieno perhepotretti ennen laivaan astumista! :)
Ensi viikolla vuorossa kaksi jalkapallo ottelua ja ehkä niiden jälkeen kevyt palauttava lenkki. Sitten vain venyttelyä ja rentoutumista!
Ottakaahan rennosti viimeiset viikot! Tukholmassa saatte juosta sydämennä kyllyydestä, itse ainakin aion!
-Lari
Tottakai peruskestävyys on kaiken pohja ja sen päälle aletaan rakentamaan sitten sitä huippukuntoa. Olen kuitenkin hieman skeptinen kuntotestin tulosten suhteen, palapelin palat eivät vain tuolloin loksahtaneet kohdalleen. Onneksi oma sisäinen kello alkaa hälyttää siinä vaiheessa, kun vauhti on liian kova, sen verran kuitenkin juostu, että omat rajat ovat tiedossa ja niiden tuntumassa on hyvä mennä Tukholmassa!
Tänään reilu kahden tunnin lenkillä mietin jo laivamatkaa. Mielestäni olisi kiva, jos kaikki pukisivat hienot aalto harjoitusasut päälle ja otettaisiin hieno perhepotretti ennen laivaan astumista! :)
Ensi viikolla vuorossa kaksi jalkapallo ottelua ja ehkä niiden jälkeen kevyt palauttava lenkki. Sitten vain venyttelyä ja rentoutumista!
Ottakaahan rennosti viimeiset viikot! Tukholmassa saatte juosta sydämennä kyllyydestä, itse ainakin aion!
-Lari
Hiilareiden tyhjennys - kokemuksia?
Jääskeläinen oli ehdottomasti hiilarivaraston tyhjennyksen kannalla 6-10 vrk ennen kisaa:
Pitkä lenkki + loppulenkistä 5-8 km maratonvauhtia. Tämän jälkeen 1-3 päivää hiilariton dietti.
Ja taas kultainen tiedonlähde, Juoksijalehti, väittää toista. Että ei se hiilariton dietti ole välttämätöntä.
Itse en ole tehnyt tyhjennystä muutoin kuin pitkän vikan treenin muodossa, en ruokavalion kautta. Mietityttää tuo ruuan kanssa pelaaminen, jos ei syö hiilareita esim kolmeen päivään ja energiat menee alas. Onko siinä nyt järkeä? Tekisi mieli kokeilla tosin...
Kertokaa te kokeneemmat kokemuksianne tästä ja antakaa hieman vinkkiä..
Kiitos, Maija
Pitkä lenkki + loppulenkistä 5-8 km maratonvauhtia. Tämän jälkeen 1-3 päivää hiilariton dietti.
Ja taas kultainen tiedonlähde, Juoksijalehti, väittää toista. Että ei se hiilariton dietti ole välttämätöntä.
Itse en ole tehnyt tyhjennystä muutoin kuin pitkän vikan treenin muodossa, en ruokavalion kautta. Mietityttää tuo ruuan kanssa pelaaminen, jos ei syö hiilareita esim kolmeen päivään ja energiat menee alas. Onko siinä nyt järkeä? Tekisi mieli kokeilla tosin...
Kertokaa te kokeneemmat kokemuksianne tästä ja antakaa hieman vinkkiä..
Kiitos, Maija
15.5.2009
Suolaa ja salataskuja
Ajatukset on jo Tukholmassa ja varsinkin siinä, mitä kaikkea ihmeellistä siellä maratonilla voi tarvita...Aluksi en ollut ajatellut ottaa mitään, mutta nyt olen saanut niin montaa vinkkiä immodiumista, buranasta (ei kuulemma dopingia :P), laastareista, suolasta, geeleistä jne., että alkaa vaikuttamaan siltä, että vaatteisiin pitää neuloa mitä ihmeellisimpiä salataskuja, jotta kaiken tämän saa mukaan...Onko kellään vinkkejä siihen, mitä kannatta/ei kannata ottaa mukaan ja mten näitä sitten kannattaisi itseensä teippailla!? Pienen juomapullon ajattelin ottaa alkumatkalle käteen, jos vaikka ensimmäisillä juomapisteillä ei viitsi pysähtyä. Lippiskin pitäisi varmaan ostaa, siis ihan kunnollinen laadukas juoksulippis. Alkaa jo jännittää, että muistaako sitä kaikki asiat mukaan...
Testin tuloksia
Täytyy vielä fiilistellä keskiviikkoa, kuntotestin tulosluentoa. Aiemmin ei ole vastaavaa testiä tullut tehtyä, ja oli kieltämättä hienoa kuulla omasta kunnosta enemmän varsin spesifiä tietoa. Tulokset vaikuttivat yllättävänkin positiivisilta - tavoiteaika 3,5h näyttäisi ainakin maitohappojen sietämisen perusteella olevan suositeltava.
Myös omien pitkien lenkkien vähäisyys näkyi hyvin tuloksissa - peruskuntoa tulisi vielä kehittää, jotta tasapainoinen kokonaisuus säilyisi. Jopa mahdollinen koulusta aiheutuva työkuorma näkyi normaalissa maitohappopitoisuudessa.
Täytyy sanoa, että itse vakuutuin mittausmenetelmästä. Ei välttämättä olisi lainkaan huono ajatus ottaa tavaksi mittausten tekemistä vaikkapa kerran vuodessa - oman kunnon pitkäaikaisseuranta voisi olla varsin mielenkiintoista :)
Tänään rauhalliselle ja pitkälle peruskuntolenkille!
Pyry
Myös omien pitkien lenkkien vähäisyys näkyi hyvin tuloksissa - peruskuntoa tulisi vielä kehittää, jotta tasapainoinen kokonaisuus säilyisi. Jopa mahdollinen koulusta aiheutuva työkuorma näkyi normaalissa maitohappopitoisuudessa.
Täytyy sanoa, että itse vakuutuin mittausmenetelmästä. Ei välttämättä olisi lainkaan huono ajatus ottaa tavaksi mittausten tekemistä vaikkapa kerran vuodessa - oman kunnon pitkäaikaisseuranta voisi olla varsin mielenkiintoista :)
Tänään rauhalliselle ja pitkälle peruskuntolenkille!
Pyry
Sääennusteita
Osoitteessa www.accuweather.com
löytyy 15 vuorokauden sääennusteita myös Tukholmasta.
Voihan niitä tutkailla, ja ehtinevät moneen kertaan muuttua.
Stockholm, Sweden:
Wednesday, May 27
More Details
Cloudy
Considerable cloudiness
Low: 13 °C
High: 19 °C
Thursday, May 28
More Details
Cloudy
Considerable clouds
Low: 9 °C
High: 20 °C
Friday, May 29
More Details
Intermittent Clouds
Times of sun and clouds
Low: 7 °C
High: 18 °C
- Kirsi
löytyy 15 vuorokauden sääennusteita myös Tukholmasta.
Voihan niitä tutkailla, ja ehtinevät moneen kertaan muuttua.
Stockholm, Sweden:
Wednesday, May 27
More Details
Cloudy
Considerable cloudiness
Low: 13 °C
High: 19 °C
Thursday, May 28
More Details
Cloudy
Considerable clouds
Low: 9 °C
High: 20 °C
Friday, May 29
More Details
Intermittent Clouds
Times of sun and clouds
Low: 7 °C
High: 18 °C
- Kirsi
Lenkkiä, lenkkiä...
Puolipilvisessä säässä juoksin muutaman kierroksen lyhyehköä lenkkiä.
Reitti oli metsäistä, hieman mäkistä maantietä,
osittain jonkinlaista pururataakin.
Loppua kohden yritin hieman kiristää vauhtia,
enkä siinä ihan onnistunut. Silti olen ihan tyytyväinen,
sillä nämä olosuhteet ovat ihan sopivat.
Sitten Tukholmassa onkin varmaan tiedossa aivan jotain muuta...
- Kirsi
Reitti oli metsäistä, hieman mäkistä maantietä,
osittain jonkinlaista pururataakin.
Loppua kohden yritin hieman kiristää vauhtia,
enkä siinä ihan onnistunut. Silti olen ihan tyytyväinen,
sillä nämä olosuhteet ovat ihan sopivat.
Sitten Tukholmassa onkin varmaan tiedossa aivan jotain muuta...
- Kirsi
14.5.2009
Maastokisat
Tänään olivat vuorossa jokakeväiset seuran maastomestaruuskisat, ja matkana noin 4,8km. Miesten sarjaan oli ilmoittautunut yhteensä mahtavat kaksi juoksijaa, joten taistelu mitaleista kävi koko ajan kuumana. Tosin aloin jäädä heti 0,5km:n jälkeen, joten kohtaloni oli jo sinetöity. Yllättäen ero pysyi kuitenkin kohtuullisena ja maalissa sitä oli vajaat 30s.
Oma loppuaika 18.07, johon olin kyllä todella tyytyväinen (tavoite oli alittaa 20min "reilusti"). Pariin mäkeen meinasin kyllä sipata, eikä tuuli antanut armoa, mutta hyvä fiilis jäi - tästä sitä vauhtia aletaan rakentaa! :)
-Kosti
Oma loppuaika 18.07, johon olin kyllä todella tyytyväinen (tavoite oli alittaa 20min "reilusti"). Pariin mäkeen meinasin kyllä sipata, eikä tuuli antanut armoa, mutta hyvä fiilis jäi - tästä sitä vauhtia aletaan rakentaa! :)
-Kosti
13.5.2009
Viiimeisestä pitkästä lenkistä ennen h-hetkeä.
Viime viikonloppuna tein kaverin kanssa pitkän 30 km lenkin. Tavoitteena oli
tunnustella omaa kunnon tilaa ja antaa viimeinen henkinen varmuus tulevasta.
No tavoite onnistui muutamia kaverin kramppeja luuukottamatta, jotka tulivat n. 25 km
jälkeen. Itsellä pahin kohta n. 27-28 km kohdalla.
Valmisteluna ihan rentoutuminen aamusta ja mukaan yksi pullo urheilujuomaa ja sen jälkeen vyöpullot 4 kpl ja pari geelipussia. Juoksun jälkeen pari banaania.
Aluksi tavoitteena oli vain matka 30 km juosten, mutta ajastakin tuli aika tasainen 6 min / km, joka oli molemmille hyvä saavutus. Juoksua edelsi vesisade, ja keli oli sitä myöten hapekkain ja pientä kylmää tuulta lukuunottamatta aika optimaalinen.
Nyt vain ottaa alkava viikkoa rauhasssa ja tulevat viikot jotain kevyttä ja herkistelevää harjoitetta.
Toistakin olen kuullut, että jotkut vetävät pitkiäkin treenejä vielä viikkoa ennen varsinaista juoksua. Tiedä sitten, mikä on parasta?
-Antti-
tunnustella omaa kunnon tilaa ja antaa viimeinen henkinen varmuus tulevasta.
No tavoite onnistui muutamia kaverin kramppeja luuukottamatta, jotka tulivat n. 25 km
jälkeen. Itsellä pahin kohta n. 27-28 km kohdalla.
Valmisteluna ihan rentoutuminen aamusta ja mukaan yksi pullo urheilujuomaa ja sen jälkeen vyöpullot 4 kpl ja pari geelipussia. Juoksun jälkeen pari banaania.
Aluksi tavoitteena oli vain matka 30 km juosten, mutta ajastakin tuli aika tasainen 6 min / km, joka oli molemmille hyvä saavutus. Juoksua edelsi vesisade, ja keli oli sitä myöten hapekkain ja pientä kylmää tuulta lukuunottamatta aika optimaalinen.
Nyt vain ottaa alkava viikkoa rauhasssa ja tulevat viikot jotain kevyttä ja herkistelevää harjoitetta.
Toistakin olen kuullut, että jotkut vetävät pitkiäkin treenejä vielä viikkoa ennen varsinaista juoksua. Tiedä sitten, mikä on parasta?
-Antti-
Tunnelmia HCR:ltä vielä kuvamuodossa
Täytyyhän tähän nyt laittaa hiukan fiiliksia HCR:ltä vielä, kun eräs ahkera kuvaaja oli niitä linnoittautunut räpsimään:
Oma ilme alkaa tuossa vaiheessa (~15km) jo vääntyä irvistykseen. Ei kyllä mikään ihme, että nuo reidet sippas lopussa!
Paavon ilme taas erottuu kuvasta raastomielessä edukseen :D.
Matilla on - ei niin yllättäen - edelleen kevyt askel.
Marjukka pistää vielä paremmaksi, ja suorastaan nauraa matkalle.
Lari yritti vältellä kameraa, mutta mahtui osittain kuvaan silti.
-Kosti
Oma ilme alkaa tuossa vaiheessa (~15km) jo vääntyä irvistykseen. Ei kyllä mikään ihme, että nuo reidet sippas lopussa!
Paavon ilme taas erottuu kuvasta raastomielessä edukseen :D.
Matilla on - ei niin yllättäen - edelleen kevyt askel.
Marjukka pistää vielä paremmaksi, ja suorastaan nauraa matkalle.
Lari yritti vältellä kameraa, mutta mahtui osittain kuvaan silti.
-Kosti
Motivaatio
Ennen ensimmäistä maratonia ajattelin, että viitisen kilometriä on sopiva pituus juoksulenkille. Se piristää koulupäivän jälkeen ja muutaman kerran viikossa nautittuna pitää riittävästi kunossa. Kympille onkin jo vaikeampi löytää aikaa. Sitä paitsi, pidemmät matkat vain maistuvat puulta niin helposti.
Toukokuussa sain sähköpostia opiskelija alennuksesta Helsinki City Maratonille ja heräsi pieni ajatus yhdestä pidemmästä matkasta. Kesäkuussa ilmoittauduin maratonille, kunhan olin todennut pystyväni ainakin kahteenkymppiin.
Ensimmäisen kaksikymppisen jälkeen jalat sitten olivatkin yli viikon kipeitä - eivät sentään aivan yhtä pahasti kuin lopulta onnistuneen maratonin jälkeen. Tulipa juostua se yksi pitkä matka ainakin.
Tai no, ensimmäisellä maratonilla - ja aina sen jälkeen - noin puolen välin kohdilla alan vakuutella itselleni, että seuraavalle maratonille lähden paremmassa kunnossa. Toistaiseksi, juuri noista puolimatkan tuskista onkin löytynyt riittävästi innostusta aina uuteen osanottoon ja paranevaan aikaan.
Toki tuo viisi kilsaa koulupäivän jälkeen yhä piristäisi mukavasti, mutta on silti jäänyt verryttelylenkin asemaan, ainakin kesäkuukausina. Toisaalta, kymppi sentään kulkee aikaisemmaa nopeammin, mutta silti juoksuun tuppaa kulumaan alati enemmän tunteja.
Taidan olla koukussa.
Johannes
Toukokuussa sain sähköpostia opiskelija alennuksesta Helsinki City Maratonille ja heräsi pieni ajatus yhdestä pidemmästä matkasta. Kesäkuussa ilmoittauduin maratonille, kunhan olin todennut pystyväni ainakin kahteenkymppiin.
Ensimmäisen kaksikymppisen jälkeen jalat sitten olivatkin yli viikon kipeitä - eivät sentään aivan yhtä pahasti kuin lopulta onnistuneen maratonin jälkeen. Tulipa juostua se yksi pitkä matka ainakin.
Tai no, ensimmäisellä maratonilla - ja aina sen jälkeen - noin puolen välin kohdilla alan vakuutella itselleni, että seuraavalle maratonille lähden paremmassa kunnossa. Toistaiseksi, juuri noista puolimatkan tuskista onkin löytynyt riittävästi innostusta aina uuteen osanottoon ja paranevaan aikaan.
Toki tuo viisi kilsaa koulupäivän jälkeen yhä piristäisi mukavasti, mutta on silti jäänyt verryttelylenkin asemaan, ainakin kesäkuukausina. Toisaalta, kymppi sentään kulkee aikaisemmaa nopeammin, mutta silti juoksuun tuppaa kulumaan alati enemmän tunteja.
Taidan olla koukussa.
Johannes
Viimeinen pitkä lenkki
Viime lauantaina juoksin viimeisen pitkän lenkin (30km). Alku sujui sateen raikastaman ilman saattelemana rennosti, mutta tavallisen kaavan mukaan ensimmäinen kramppi iski vähän alle 20km kohdalla. Pahemmaksi meno muuttui 25km kohdalla, missä joutui pistämään hetkeksi kävelyksi.
Tukholmassa suolakurkkua on tarjolla juuri vähän ennen puolimatkaa, mikä onkin avannut paikkoja, mutta ehkä liian myöhään. Tukholman startin jälkeinen lievä alamäki on toisella kierroksella monesti jäänyt mieleen tästä syystä.
Tästä huolimatta lenkki antoi luottavaisen kuvan kunnosta ja siitä, mihin tällä kertaa rahkeet riittävät. Tätä vielä tarkentaa tänään saatava kuntotestitulos.
Mitä magnesiumiin ja sen saatavuuteen tulee, niin täytyisi tarkemmin syventyä syihin, miksi sitä ei ruuasta saisi vai onko syy kuitenkin omassa elimistössämme, joka ei pysty käyttämään sitä tarpeeksi tehokkaasti.
- Jani
Tukholmassa suolakurkkua on tarjolla juuri vähän ennen puolimatkaa, mikä onkin avannut paikkoja, mutta ehkä liian myöhään. Tukholman startin jälkeinen lievä alamäki on toisella kierroksella monesti jäänyt mieleen tästä syystä.
Tästä huolimatta lenkki antoi luottavaisen kuvan kunnosta ja siitä, mihin tällä kertaa rahkeet riittävät. Tätä vielä tarkentaa tänään saatava kuntotestitulos.
Mitä magnesiumiin ja sen saatavuuteen tulee, niin täytyisi tarkemmin syventyä syihin, miksi sitä ei ruuasta saisi vai onko syy kuitenkin omassa elimistössämme, joka ei pysty käyttämään sitä tarpeeksi tehokkaasti.
- Jani
Kovat harjoitukset loppu
Tänään teen viimeisen kovan harjoituksen - 2 km:n vetoja, ehkä 5-6 kertaa ja muutaman minuutin lepo väliin! En ole ennen tehnyt tällaista juttua. Lauantaina tein mäkiharjoituksen, jossa juoksin melko lyhyen ja jyrkän mäen 10 kertaa. Välissä hölkkäsin aina sykkeen takaisin normaaliksi muutamassa minuutissa. Eilen maanantaina hölkkäilin rauhallisesti ukkosen uhassa ja sain mm. raekuuron niskaani. Välillä pelastauduin Sellon kirjastoon.
Lauantaina 16.5. menen veteraanien SM-maastoihin Savonlinnaan. Siellä on niin kovia naisia sarjassani, että mitään mahdollisuuksia henkilökohtaiseen mitaliin ei ole, mutta saatan olla joukkueessa apuna!
Laskeskelin maaliskuun ja huhtikuun liikuntasaldoa. Maaliskuussa juoksua 155 km, pyöräilyä 76 km, ja kävelyä 90 km, jumppia/kuntosalia 8 krt. Huhtikuussa juoksua 160 km, pyöräilyä 160 km ja kävelyä 76 km, jumppia/kuntosalia 11 krt!
Ilona, veteraani
Lauantaina 16.5. menen veteraanien SM-maastoihin Savonlinnaan. Siellä on niin kovia naisia sarjassani, että mitään mahdollisuuksia henkilökohtaiseen mitaliin ei ole, mutta saatan olla joukkueessa apuna!
Laskeskelin maaliskuun ja huhtikuun liikuntasaldoa. Maaliskuussa juoksua 155 km, pyöräilyä 76 km, ja kävelyä 90 km, jumppia/kuntosalia 8 krt. Huhtikuussa juoksua 160 km, pyöräilyä 160 km ja kävelyä 76 km, jumppia/kuntosalia 11 krt!
Ilona, veteraani
Magnesiumista
Joku kyseli kokemuksia magnesiumista. Olen käyttänyt magnesium-valmistetta jo hyvin kauan - jo ennen "juoksu-uraa". Juttuhan on niin, että Suomen maaperästä on magnesium vähentynyt syistä, joita en tarkkaan tiedä, mutta tehomaataloudella ja "Kemiralla" on siinä merkittävä osansa. Siis ruoasta emme saa sitä riittävästi. Olen vuosien mittaan tehnyt monta kokeilua ja eri yhdistelmillä. Minulla toimii Miral-niminen apteekkivalmiste. Siinä on magnesiumia 250 mg ja kaliumia 500 mg/tabletti. Hinta on kova noin 30 euron korvilla/100 kpl! Otan niitä 2 kpl/päivä viisi kertaa viikossa. Magnesium ja kalium toimivat parina. Ilman en voi olla - noin 2-3 viikossa alkavat lievät rytmihäiriöt ja suonenvedot pohkeissa. Taukoa pidän, mutta lyhyesti - joka viikonloppu. Samoin otan kaikki vitamiinit ym. lisäravinteet 5 kertaa viikossa.
Ilona, veteraani
Ilona, veteraani
Random Running
The Stockholm Marathon is steadily approaching and lately I've been too busy with school and other things to really even notice it.
I'm still thinking of making a 30km+ run next week even though it might leave too little time to fully recover for the marathon. And I'm also thinking of running the Cooper Test as soon as possible. I know it's old fashioned compared to fancy tests with heart rate monitors and blood samples, but for me it's probably the only way I can really check how fast I can run and if I've made any progress in the past year or so.
This week is going to be all about football training and the only proper run this week was and will be ~13km mainly in a cross-country circuit.
And to finish this of here's some images of the Teboil Half Marathon by MET of juoksufoorumi (not like that was a website where I'd check back for updates too often) and the final results.
I'm naturally on my own lap on the second one. And not really looking like myself on neither of these.
I'm still thinking of making a 30km+ run next week even though it might leave too little time to fully recover for the marathon. And I'm also thinking of running the Cooper Test as soon as possible. I know it's old fashioned compared to fancy tests with heart rate monitors and blood samples, but for me it's probably the only way I can really check how fast I can run and if I've made any progress in the past year or so.
This week is going to be all about football training and the only proper run this week was and will be ~13km mainly in a cross-country circuit.
And to finish this of here's some images of the Teboil Half Marathon by MET of juoksufoorumi (not like that was a website where I'd check back for updates too often) and the final results.
I'm naturally on my own lap on the second one. And not really looking like myself on neither of these.
12.5.2009
Tiistailenkki Talissa
Tänään askel tuntui kevyeltä ja meno kohtuullisen mukavalta. Ensimmäinen lenkki tukkoisen nenän ja kevätflunssan jälkeen Talin maisemissa toi hyvän mielen. Polvikaan ei vihoitellut suuremmalti.
Uutta juoksuasua oli ilo testata treeniolosuhteessa. Nonamen tekstiilit ovat ylittäneet odotukseni. Takki oli juuri sellainen kuin juoksutakin kuuluu ollakin- kevyt, hengittävä ja joustava. Trikootkin tuntuivat hyviltä, vaikka Niken Dryfitin jälkeen trikoo tuntuukin erilaiselta. Merkkifriikille tekee hyvää saada vaihtelua ja todeta, että myös muut merkit toimivat. Liian helposti valitsen aina samoja merkkejä kuin aina ennenkin: Asicsin lenkkarit, Niken juoksutrikoot, yms.
Lenkin jälkeen rentouduin katsoen TV:n kenties laadukkainta urheiluohjelmaa, Sportmagasinetia. Urheilujournalismin helmi tarjoili tänään mm. hienon henkilökuvan taustavaikuttajasta, hiihdon maajoukkueen huoltomiehestä Reino Holckista. Televisioon tarvittaisiin lisää näitä positiivisia ja syvällisiä urheiluohjelmia, jotka kannustaisivat ihmisiä liikkumaan ja toisivat urheilijoiden arkea lähemmäksi meitä kuntoilijoita. Ohjelmia, jotka rohkaisisivat ihmiset lenkille tiistai-iltanakin töiden ja opiskelupaineiden keskeltä.
-Päivi-
Uutta juoksuasua oli ilo testata treeniolosuhteessa. Nonamen tekstiilit ovat ylittäneet odotukseni. Takki oli juuri sellainen kuin juoksutakin kuuluu ollakin- kevyt, hengittävä ja joustava. Trikootkin tuntuivat hyviltä, vaikka Niken Dryfitin jälkeen trikoo tuntuukin erilaiselta. Merkkifriikille tekee hyvää saada vaihtelua ja todeta, että myös muut merkit toimivat. Liian helposti valitsen aina samoja merkkejä kuin aina ennenkin: Asicsin lenkkarit, Niken juoksutrikoot, yms.
Lenkin jälkeen rentouduin katsoen TV:n kenties laadukkainta urheiluohjelmaa, Sportmagasinetia. Urheilujournalismin helmi tarjoili tänään mm. hienon henkilökuvan taustavaikuttajasta, hiihdon maajoukkueen huoltomiehestä Reino Holckista. Televisioon tarvittaisiin lisää näitä positiivisia ja syvällisiä urheiluohjelmia, jotka kannustaisivat ihmisiä liikkumaan ja toisivat urheilijoiden arkea lähemmäksi meitä kuntoilijoita. Ohjelmia, jotka rohkaisisivat ihmiset lenkille tiistai-iltanakin töiden ja opiskelupaineiden keskeltä.
-Päivi-
Paniikin lietsontaa
Kas niin. Kaksi ja puoli viikkoa aikaa. Jos ei vielä ole hermostuttanut, niin nyt voisi olla pian jo aika vetää pienet paniikit. Mitähän kaikkea sitä voikaan mennä pieleen?
Ehkä en ole harjoitellut tarpeeksi? Pitäisiköhän vielä vetää parin viikon tehomääräkausi, varmuuden vuoksi?
Ehkä hukkaan lenkkarit? Tai unohdan ne? Koira syö ne? Milläs sitten juostaan?
Ehkä hukkaan chipin? Entä jos se irtoaa kengästä? ”Ei chippiä, ei aikaa!”
Entä jos Tukholmassa sataa? Tai tuulee? Tai jos siellä paistaakin aurinko täydeltä terältä?
Entä jos Tukholmassa sataa, tuulee ja paistaa aurinko täydeltä terältä yhtä aikaa?
Entä jos myöhästyn laivasta? Tai jos en myöhästy laivasta, ehkä startista? Nukun pommiin? Eksyn reitiltä?
Entä jos sairastun? Saan Mahataudin? Flunssan? Korvatulehduksen? Päänsäryn? Riiskan vasemman pikkusormen kynteen? Leposykekin on tainnut olla lähiaikoina koholla, ihan varmasti luulen niin!
Eikä mitä. Hyvin se menee. Kunto on jo rakennettu. Tästä eteenpäin kunnon suhteen ei ole enää paljoakaan saavutettavaa, mutta liialla tekemisellä voi kyllä tuhota kaiken. Ja jos kunnon rakentelu jäi puolitiehen, sitten se vaan jäi ja mennään niillä eväillä kun on. Viimeinen varsinainen pitkä on jo juostu (tai se juostaan ensi viikonloppuna). On aika alkaa keventää treeniä ja viimeistellä kuntoa. Ja sellaisista asioista joille ei mitään voi (kuten sää) on turha kantaa huolta. Eivät ne huolehtimalla miksikään kuitenkaan muuttuisi.
Tsemppiä maratonkunnon viimeistelyyn.
Seitsemän eri vuosina juostun maratonin ja nollan keskeytyksen kokemuksella,
- Esko
Ehkä en ole harjoitellut tarpeeksi? Pitäisiköhän vielä vetää parin viikon tehomääräkausi, varmuuden vuoksi?
Ehkä hukkaan lenkkarit? Tai unohdan ne? Koira syö ne? Milläs sitten juostaan?
Ehkä hukkaan chipin? Entä jos se irtoaa kengästä? ”Ei chippiä, ei aikaa!”
Entä jos Tukholmassa sataa? Tai tuulee? Tai jos siellä paistaakin aurinko täydeltä terältä?
Entä jos Tukholmassa sataa, tuulee ja paistaa aurinko täydeltä terältä yhtä aikaa?
Entä jos myöhästyn laivasta? Tai jos en myöhästy laivasta, ehkä startista? Nukun pommiin? Eksyn reitiltä?
Entä jos sairastun? Saan Mahataudin? Flunssan? Korvatulehduksen? Päänsäryn? Riiskan vasemman pikkusormen kynteen? Leposykekin on tainnut olla lähiaikoina koholla, ihan varmasti luulen niin!
Eikä mitä. Hyvin se menee. Kunto on jo rakennettu. Tästä eteenpäin kunnon suhteen ei ole enää paljoakaan saavutettavaa, mutta liialla tekemisellä voi kyllä tuhota kaiken. Ja jos kunnon rakentelu jäi puolitiehen, sitten se vaan jäi ja mennään niillä eväillä kun on. Viimeinen varsinainen pitkä on jo juostu (tai se juostaan ensi viikonloppuna). On aika alkaa keventää treeniä ja viimeistellä kuntoa. Ja sellaisista asioista joille ei mitään voi (kuten sää) on turha kantaa huolta. Eivät ne huolehtimalla miksikään kuitenkaan muuttuisi.
Tsemppiä maratonkunnon viimeistelyyn.
Seitsemän eri vuosina juostun maratonin ja nollan keskeytyksen kokemuksella,
- Esko
11.5.2009
Lenkittelyä taas vaihteeksi
Tulipa tänään tehtyä lenkki, eipä ole hetkeen tullut tehtyä. Harmi vaan, kun maraton lähestyy ja rapakunto senkun vaan esittää edelleen niitä parhaita puoliaan lenkkipoluilla. Kohtahan sitä pitää alkaa hiilaritankkauksetkin. Se puoli taitaa ollakin se meikäläisen vahvuus tässä maratoniin valmistautumisessa. Ei ainakaan siitä ole suoritus kiinni :D
No siihen lenkkiin. Vajaa tunti tuli hölköteltyä, välillä pariin otteeseen otin vähä kävelyä ja jalkojen ravistelua kun oli vähän tukkoinen olo jaloissa. Kai tämä jonkinlaisena paikkojen avaajana toimii kun aika hiljaista vauhtiakin tuli pidettyä yllä, vaikka enhän toki kovaa pääsekään, heh, tai ainakaan pitkään jaksa :D
No pitää nyt vähän vielä tsempata ja ottaa niitä juoksuaskelia vielä, niin pääsee sitten siihen vahvaan osa-alueeseen eli tankkausvaiheeseen.
Matti
No siihen lenkkiin. Vajaa tunti tuli hölköteltyä, välillä pariin otteeseen otin vähä kävelyä ja jalkojen ravistelua kun oli vähän tukkoinen olo jaloissa. Kai tämä jonkinlaisena paikkojen avaajana toimii kun aika hiljaista vauhtiakin tuli pidettyä yllä, vaikka enhän toki kovaa pääsekään, heh, tai ainakaan pitkään jaksa :D
No pitää nyt vähän vielä tsempata ja ottaa niitä juoksuaskelia vielä, niin pääsee sitten siihen vahvaan osa-alueeseen eli tankkausvaiheeseen.
Matti
Taistelu voitto flunssaa vastaan
Pari viikkoa sitten tuli lääkäriltä lupa alkaa (kevyesti) treenaamaan. Ensimmäisenä aamuna maltoin kevyesti hölkötellä mutta jo seuraavana aamuna löysin itseni wappu 1/2-maratonilta. Tämähän yllytti liman eritystä hengityskoneistossa vaikka oli Duact-kuuri päällä. Kaikki keinot on testattava sodassa flunssaa vastaan ja marssin apteekkiin josta hommasin nokkakannun. Sillä kaadetaan suolavettä toisesta sieraimesta sisään joka sit valuu toisesta ulos. Aika veikeä tunne... Voi sitä liman määrää joka kilvan veden kanssa pyrki ulos! Viikon vettä lorotellu ja ilma kulkee iloisesti nenän kautta ilman tukkoisuutta. Taistelu voitto 1-0 Samuli vs. flunssa pöpöt kevät-09.
Ihan varmistukseksi eilen tuli tehtyä vetoja hiekkakentällä hinausköysi vyötäröllä 16 kg:n kuulaa perässä kiskoen. Kävi syke 183:ssa (186 max.)...eli alkaa olla ukko kunnossa kun vielä henki pihisee ton rääkin jäljiltä. ;D
-Samuli
Ihan varmistukseksi eilen tuli tehtyä vetoja hiekkakentällä hinausköysi vyötäröllä 16 kg:n kuulaa perässä kiskoen. Kävi syke 183:ssa (186 max.)...eli alkaa olla ukko kunnossa kun vielä henki pihisee ton rääkin jäljiltä. ;D
-Samuli
10.5.2009
Peggies HCR
Så är HCR avklarad för fjärde gången och just nu känns det riktigt okej! Målet var att ta det relativt lugnt och testa både maratonfarten inför Stockholm (målet är 4h 15min) och större mängder energigel för första gången. Har tidigare haft lite problem med sportdrickan, så detta år tänker jag under själva loppet låta bli allt som har med sportdricka att göra och istället dricka enbart vatten och gel. Får se hur det ska gå...
Men tillbaka till HCR. Loppet gick alltså rätt bra, lyckades för en gångs skull ta det lugnt i början så att inte pulsen åkte upp i taket genast i början. Denna gång hölls pulsen för en gångs skull på okej nivå genom hela loppet, 162 i snitt. Tidigare år har min puls varit minst 175-179 i snitt, så jämfört med det var detta verkligen rekord.
Sluttiden 2:03 utan blod, smärta och tårar (nog lite svett :) bådar alltså relativt gott inför Stockholm. Att magen heller inte protesterade emot 4 gel på 2 timmar tröstar också. Men jag ska inte ropa hej ännu, det ännu en bit kvar till andra sidan bäcken.
-Peggie
Men tillbaka till HCR. Loppet gick alltså rätt bra, lyckades för en gångs skull ta det lugnt i början så att inte pulsen åkte upp i taket genast i början. Denna gång hölls pulsen för en gångs skull på okej nivå genom hela loppet, 162 i snitt. Tidigare år har min puls varit minst 175-179 i snitt, så jämfört med det var detta verkligen rekord.
Sluttiden 2:03 utan blod, smärta och tårar (nog lite svett :) bådar alltså relativt gott inför Stockholm. Att magen heller inte protesterade emot 4 gel på 2 timmar tröstar också. Men jag ska inte ropa hej ännu, det ännu en bit kvar till andra sidan bäcken.
-Peggie
Onnea kaikille HCR:n suorittaneille
Itse en turnaukseen en lähtenyt mutta seurasin muutaman ystäväni valmistautumista ja ajatuksia sään puolesta. Säätutka näytti kuitenkin siltä, ettei kaatosade loputtomiin kestä. Osalla porukasta näyttää vauhti maistuneen vaikka tuntemukset ovat olleet henkilökohtaisia.
Tämä viikko on muutenkin mennyt juoksun suhteen laiskotellessa. Kevään viimeiset tentit on suorituksessa. Jospa huomenna sitoisi lenkkitossut jalkaan.
Terv, Ari
Tämä viikko on muutenkin mennyt juoksun suhteen laiskotellessa. Kevään viimeiset tentit on suorituksessa. Jospa huomenna sitoisi lenkkitossut jalkaan.
Terv, Ari
Paavon HCR
Helsinki City Runista kolma viikkoa Tukholmaan. Siis loistava mahdollisuus kovalle reenille ja kisakunnon testaamiselle. Tavoitteenani oli 1:35 alitus, jota lähdimme Kostin ja Larin kanssa porukalla raastamaan. 2km kohdalla aikaa oli kelloni mukaan kulunut 8min ja risat, joten päätin antaa Kostin mennä omaa "reipasta" tahtiaan. Larin kanssa vedettiin samaa matkaa tästä eteenpäin. 10km kohdalla aikaa oli kulunut 45min - Larin selkä oli jo karannut... Loppumatkasta jäin hieman kilometrivauhtitavoitteestani ja maalissa kello pysähtyi aikaan 1:37:17. Tulos oli pieni pettymys, mutta maratontavoitteelleni (3:30 alitus) HCR lupaili joka tapauksessa ihan hyvää.
Tänään kävin juoksemassa 30min palauttavan lenkin ja päälle kunnon venyttelyt. Nyt on todella hyvä fiilis :)
Onnittelut kaikille HCR:än selättäneille ja tsemppiä harjoitteluun!
-Paavo
Tänään kävin juoksemassa 30min palauttavan lenkin ja päälle kunnon venyttelyt. Nyt on todella hyvä fiilis :)
Onnittelut kaikille HCR:än selättäneille ja tsemppiä harjoitteluun!
-Paavo
Matin HCR
Eilinen HCR oli miellyttävä kokemus. Lähdin tällä kertaa sopivalla vauhdilla, sillä jalat eivät menneet jumiin. Ehkä sitä osaa paremmin arvioida omaa vauhtiaan, kun on jo yksi (reisille mennyt) kisa takana. Tai sitten Länsiväyläraasto avasi vähän lihaksia. Alkuverryttelyllä voi myös olla vaikutusta. Siihen panostin selvästi enemmän kuin Länsiväylässä.
Joka tapauksessa juoksu kulki hyvin. Alkuvaiheessa juoksin yhden ryhmän kiinni, siinä kun olisi ollut tosi hyvä tuulen suoja. Päästin sen kuitenkin suosiolla karkuun, kun vauhti osoittautui mulle liian kovaksi. Myöhemmin siitä ryhmästä jäi yksi, joka sitten tuli mun peesiin. Kahdestaan sitten painettiin menemään Keskuspuistossa. Se oli aika mukava osuus, kun tuulestakaan ei ollut haittaa.
Huopalahdessa saimme lisää seuraa, mutta ohi eivät menneet. 16 km:n kohdilla eräs kisoista tuttu kaveri ohitti ja sehän sai vauhtia meikäläiseenkin. Muutama kilsa olikin sitten kaksinkamppailua. Siinä sivussa ohitimme yhden juoksijan, joka oli aika heikossa hapessa.
Kun saavuttiin puistosta asfaltille, matkaa oli enää niin vähän, että päätin kiristää vauhtia. Kilpakumppani jäi kyydistä ja sain juosta viimeiset pari kilsaa yksin. Viimeinen ylämäki hoitui vaivatta ja siinähän se sitten olikin. Ennätys parani vajaalla minuutilla. Hyvä tunne jäi kisasta.
Matti Teittinen
Joka tapauksessa juoksu kulki hyvin. Alkuvaiheessa juoksin yhden ryhmän kiinni, siinä kun olisi ollut tosi hyvä tuulen suoja. Päästin sen kuitenkin suosiolla karkuun, kun vauhti osoittautui mulle liian kovaksi. Myöhemmin siitä ryhmästä jäi yksi, joka sitten tuli mun peesiin. Kahdestaan sitten painettiin menemään Keskuspuistossa. Se oli aika mukava osuus, kun tuulestakaan ei ollut haittaa.
Huopalahdessa saimme lisää seuraa, mutta ohi eivät menneet. 16 km:n kohdilla eräs kisoista tuttu kaveri ohitti ja sehän sai vauhtia meikäläiseenkin. Muutama kilsa olikin sitten kaksinkamppailua. Siinä sivussa ohitimme yhden juoksijan, joka oli aika heikossa hapessa.
Kun saavuttiin puistosta asfaltille, matkaa oli enää niin vähän, että päätin kiristää vauhtia. Kilpakumppani jäi kyydistä ja sain juosta viimeiset pari kilsaa yksin. Viimeinen ylämäki hoitui vaivatta ja siinähän se sitten olikin. Ennätys parani vajaalla minuutilla. Hyvä tunne jäi kisasta.
Matti Teittinen
Jennin HCR
Ensimmäinen haaste HCR:lla oli se, mitä pukea päälle. Päädyin lopulta trikoisiin ja pitkähihaiseen ohueen tekniseen paitaan, minkä päälle vedin vielä Aalto-paidan. Tämä ratkaisu oli ainakin minulle hyvä, enkä ikävöinyt matkalla t-paidan enkä myöskään tuulitakin perään.
Vessajonossa kökin sitten kohtuuttoman pitkään, joten kolme minuuttia ennen lähtöä lähtöpaikalle päästessäni jäljellä oli enää takarivin paikkoja. Alkuruuhkassa juostessa meni melkoisen kauan, mutta kyllä se ohituskaistakin lopulta löytyi. Alun juoksin kuitenkin rauhallisesti, tämä kun oli ensimmäinen puolimaratonini ikinä.
Kymmenen kilometrin väliaika oli 56 min ja risat, ja silloin päätin kiristää vauhtia. Loppu tulikin melko vauhdikkaasti ja mitään suuria vaikeuksia ei missään vaiheessa ollut. Ensi vuonna tavoitteena on mennä sitten alusta lähtien vauhdikkaammin (ja päästä edes näköetäisyydelle lähtövaatteesta :), nyt nettoaika 1.54.44.
Jenni Uusimaa
Vessajonossa kökin sitten kohtuuttoman pitkään, joten kolme minuuttia ennen lähtöä lähtöpaikalle päästessäni jäljellä oli enää takarivin paikkoja. Alkuruuhkassa juostessa meni melkoisen kauan, mutta kyllä se ohituskaistakin lopulta löytyi. Alun juoksin kuitenkin rauhallisesti, tämä kun oli ensimmäinen puolimaratonini ikinä.
Kymmenen kilometrin väliaika oli 56 min ja risat, ja silloin päätin kiristää vauhtia. Loppu tulikin melko vauhdikkaasti ja mitään suuria vaikeuksia ei missään vaiheessa ollut. Ensi vuonna tavoitteena on mennä sitten alusta lähtien vauhdikkaammin (ja päästä edes näköetäisyydelle lähtövaatteesta :), nyt nettoaika 1.54.44.
Jenni Uusimaa
9.5.2009
Hieno juoksu!
Tänään oli edessä HCR. Aamulla vielä en oikein uskonut, että saavuttaisin asettamani tavoitteet. Olin kuitenkin valmistautunut hyvin ja paikat olivat vetreät. Söin reilusti hyvissä ajoin ennen starttia ja pastan voimin maaliin päästiin.
Juoksu oli kokonaisuutena onnistunut ja pystyin pitämään vauhdin tasaisena. Sää oli mielestäni optimi, ei liian kuuma, ei kylmä ja happeakin riitti kaikille juoksijoille! :D Kävelyaskeleita ei tarvinnut ottaa ja olin maaliin päästessäni erittäin tyytyväinen. Tavoite oli juosta puolikas aikaan 1:35, ja saavuin maaliin ajassa 1:33:36! Hyvä veto!
Tämän päivän onnistunut juoksu antoi uskoa myös siihen, että 3:30 Tukholmassa ei ole mahdoton! Nyt vain viimeiset rutistukset ja Tukholmassa ollaan sitten skarppina! :D
-Lari
Juoksu oli kokonaisuutena onnistunut ja pystyin pitämään vauhdin tasaisena. Sää oli mielestäni optimi, ei liian kuuma, ei kylmä ja happeakin riitti kaikille juoksijoille! :D Kävelyaskeleita ei tarvinnut ottaa ja olin maaliin päästessäni erittäin tyytyväinen. Tavoite oli juosta puolikas aikaan 1:35, ja saavuin maaliin ajassa 1:33:36! Hyvä veto!
Tämän päivän onnistunut juoksu antoi uskoa myös siihen, että 3:30 Tukholmassa ei ole mahdoton! Nyt vain viimeiset rutistukset ja Tukholmassa ollaan sitten skarppina! :D
-Lari
Kostin HCR
Uskomatonta tuskaa, mutta sitä vartenhan tätä touhua tehdään. Tämä tuska oli välillä fyysistä, välillä hyvinkin henkistä. Seuraavaksi joitain makupaloja Helsingin raitilta.
0-5km: Asetuimme Larin ja Paavon kanssa hiukan palelevin jäsenin ehkä noin 400-600 henkilön taakse lähtökarsinassa. Olin valinnut asukseni omat caprihousut ja Aalto-juoksupaidan. Pojilla oli ajatuksena lähteä peesaamaan minua, mutta jostain syystä jalkani kulkivat tänään, jopa hiukan flunssaisena, melko rivakasti. Kahden kilometrin kohdalla (ajassa 8:10) ohitettuamme kymmeniä juoksijoita Lari ja Paavo päättivät rauhoittaa menoa ja jäivät suosiolla vauhdistani. Harmi sinällään, mutta seurattavia selkiä riitti vaanittavaksi... Vitosen kohdalla huomasin pisteleväni edelleen aikamoista haipakkaa (20:30), eikä missään tuntunut miltään.
5-10km: Tässä vaiheessa matkaa juoksin junaradan vierellä, ja ympärillä olevien juoksijoiden joukko oli hyvin siedettävän kokoinen (koko matkalla, alkua lukuunottamatta, ei ollut mitään ruuhkaa). Nyt matka alkoi jo tuntua jäsenissä, mutta olin kiinnittänyt silmäni edessäni olevaan selkään, jonka voimin 10km taittui ajassa 41:30. Vauhtileikki oli siis hiukan rauhoittunut, mutta edelleen kovaa. Juomapisteellä koitin heittää nestettä suuhuni, mikä onnistui melko heikosti vauhdissa.
10-15km: Juoksun rasitukset alkoivat jo todella tuntua. Kovapäisenä pidin itseni kuitenkin saman sedän ja hänen selkänsä takana (vaikka välillä jäinkin 10m, kuroin eron pienellä vauhdinlisäyksellä nopeasti kiinni - tämä saattoi myös viedä voimia). Vielä ei kuitenkaan tuntunut mitenkään ylivoimaista väsyä, vaikka jalat alkoivat muuttua veteläksi. Tämän osuuden loppupuolella oli Huopalahdessa osuus, jossa vastatuuli oli suorastaan murhaavaa, ja olin täysin valmis heittämään pyyhkeen kehään. 15km taittui kuitenkin vielä rohkaisevasti ajassa 1:02:30.
15-20km: Tästä osuudesta muistikuvat ovat hyvin rajalliset... Ensin heti 15km:n kohdalla alkoi useimmille tuttu "pistos", jonka sain ns. poistettua rauhoittamalla hiukan vauhtia => 16. kilometri sujui vielä ihan kohtuullisessa vauhdissa. Pian alkoivat kuitenkin todelliset tuskafestivaalit: jaloista loppui kaikki energia. En vain pystynyt raastamaan niin kovin, että vauhti olisi lähennellyt alkuvauhtia. Selkiä alkoi mennä ohi (yhteensä tällä pätkällä varmastikin 50-100). Tuskailin mielessäni, että tähän taisi kaatua tämä juoksu (olin ollut 1.27-1.28 vauhdissa tähän asti). 17km:n kohdalla olevalle juomapisteelle pysähdyin lähes täysin, söin hiukan banaania ja join rauhassa - yritin kerätä itseni viimeisille neljälle kilometrille, jotka kylläkin tuntuivat yhtä pitkältä kuin mitä olin tähän mennessä lasketellut. Takaraivossa jyskytti myös tieto siitä, että pojat takana olivat lähteneet 1.35-vauhtiin, josta Lari oli uhannut loppukirillä tulla rinnalleni ja ohi. 20km:n kohdalla yleisössäkin joku tokaisi minut nähdessään, että tuossa alkaa olla jo todellista raastoa. Kilometriaikoja en jaksanut enää päässäni laskea (kellossani ei ole sekkaria).
20-21,1km: Pystyin yllätyksekseni kiristämään vauhtia monen kilometrin tuskailun jälkeen (näin tuska pysyi siis samana kuin aiemminkin). Viimeisessä ylämäessä juuri ennen Stadikkaa olin taas melkoisen loppu, mutta stadionin portin kohdalla otin "hurjan" loppukirin, jolla ohitin noin viisi muuta raastajaa. Ilokseni myös erään, jota alussa olin seurannut reilut 5km - ei ollut helppoa enää hänelläkään. Pääsin kuin pääsinkin maaliviivan yli ja hymyilin, vaikka aika jäi tavallaan pettymykseksi (tavoite kyllä täyttyi).
Loppuaika (brutto/netto): 1:30:36/1:30:23.
Lähes tasan vuodessa kehitystä tuli siis reilut 14min (1.44.30 vuosi sitten paremmassa kelissä ja hiukan paremmalla reitillä). Siinä mielessä en ole pettynyt.
Vasta kotona huomasin, että hienoon valkoiseen Aalto-paitaan oli tullut ikävä veritahra (luultavasti hakaneula oli hiertänyt). No, onneksi niitä on kaksi.
-Kosti, väsynyt mutta onnellinen
0-5km: Asetuimme Larin ja Paavon kanssa hiukan palelevin jäsenin ehkä noin 400-600 henkilön taakse lähtökarsinassa. Olin valinnut asukseni omat caprihousut ja Aalto-juoksupaidan. Pojilla oli ajatuksena lähteä peesaamaan minua, mutta jostain syystä jalkani kulkivat tänään, jopa hiukan flunssaisena, melko rivakasti. Kahden kilometrin kohdalla (ajassa 8:10) ohitettuamme kymmeniä juoksijoita Lari ja Paavo päättivät rauhoittaa menoa ja jäivät suosiolla vauhdistani. Harmi sinällään, mutta seurattavia selkiä riitti vaanittavaksi... Vitosen kohdalla huomasin pisteleväni edelleen aikamoista haipakkaa (20:30), eikä missään tuntunut miltään.
5-10km: Tässä vaiheessa matkaa juoksin junaradan vierellä, ja ympärillä olevien juoksijoiden joukko oli hyvin siedettävän kokoinen (koko matkalla, alkua lukuunottamatta, ei ollut mitään ruuhkaa). Nyt matka alkoi jo tuntua jäsenissä, mutta olin kiinnittänyt silmäni edessäni olevaan selkään, jonka voimin 10km taittui ajassa 41:30. Vauhtileikki oli siis hiukan rauhoittunut, mutta edelleen kovaa. Juomapisteellä koitin heittää nestettä suuhuni, mikä onnistui melko heikosti vauhdissa.
10-15km: Juoksun rasitukset alkoivat jo todella tuntua. Kovapäisenä pidin itseni kuitenkin saman sedän ja hänen selkänsä takana (vaikka välillä jäinkin 10m, kuroin eron pienellä vauhdinlisäyksellä nopeasti kiinni - tämä saattoi myös viedä voimia). Vielä ei kuitenkaan tuntunut mitenkään ylivoimaista väsyä, vaikka jalat alkoivat muuttua veteläksi. Tämän osuuden loppupuolella oli Huopalahdessa osuus, jossa vastatuuli oli suorastaan murhaavaa, ja olin täysin valmis heittämään pyyhkeen kehään. 15km taittui kuitenkin vielä rohkaisevasti ajassa 1:02:30.
15-20km: Tästä osuudesta muistikuvat ovat hyvin rajalliset... Ensin heti 15km:n kohdalla alkoi useimmille tuttu "pistos", jonka sain ns. poistettua rauhoittamalla hiukan vauhtia => 16. kilometri sujui vielä ihan kohtuullisessa vauhdissa. Pian alkoivat kuitenkin todelliset tuskafestivaalit: jaloista loppui kaikki energia. En vain pystynyt raastamaan niin kovin, että vauhti olisi lähennellyt alkuvauhtia. Selkiä alkoi mennä ohi (yhteensä tällä pätkällä varmastikin 50-100). Tuskailin mielessäni, että tähän taisi kaatua tämä juoksu (olin ollut 1.27-1.28 vauhdissa tähän asti). 17km:n kohdalla olevalle juomapisteelle pysähdyin lähes täysin, söin hiukan banaania ja join rauhassa - yritin kerätä itseni viimeisille neljälle kilometrille, jotka kylläkin tuntuivat yhtä pitkältä kuin mitä olin tähän mennessä lasketellut. Takaraivossa jyskytti myös tieto siitä, että pojat takana olivat lähteneet 1.35-vauhtiin, josta Lari oli uhannut loppukirillä tulla rinnalleni ja ohi. 20km:n kohdalla yleisössäkin joku tokaisi minut nähdessään, että tuossa alkaa olla jo todellista raastoa. Kilometriaikoja en jaksanut enää päässäni laskea (kellossani ei ole sekkaria).
20-21,1km: Pystyin yllätyksekseni kiristämään vauhtia monen kilometrin tuskailun jälkeen (näin tuska pysyi siis samana kuin aiemminkin). Viimeisessä ylämäessä juuri ennen Stadikkaa olin taas melkoisen loppu, mutta stadionin portin kohdalla otin "hurjan" loppukirin, jolla ohitin noin viisi muuta raastajaa. Ilokseni myös erään, jota alussa olin seurannut reilut 5km - ei ollut helppoa enää hänelläkään. Pääsin kuin pääsinkin maaliviivan yli ja hymyilin, vaikka aika jäi tavallaan pettymykseksi (tavoite kyllä täyttyi).
Loppuaika (brutto/netto): 1:30:36/1:30:23.
Lähes tasan vuodessa kehitystä tuli siis reilut 14min (1.44.30 vuosi sitten paremmassa kelissä ja hiukan paremmalla reitillä). Siinä mielessä en ole pettynyt.
Vasta kotona huomasin, että hienoon valkoiseen Aalto-paitaan oli tullut ikävä veritahra (luultavasti hakaneula oli hiertänyt). No, onneksi niitä on kaksi.
-Kosti, väsynyt mutta onnellinen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
