Ensimmäinen maratonini on takana ja viikko meni että jalat toipuivat rääkistä.
Mutta mielettömän hieno kokemushan se oli! Aloitin todella rauhallisesti. Yllättäen jalkoja alkoi kuitenkin pakottaa kovasti jo puolimatkan tienoilla, ja mietin mitenkähän tässä käy. Sitten ihmettelin miksi ihmiset pitävät toisen kierroksen sillan ylitystä pahana, sillä itselläni ainakin juoksuasennon hienoinen muuttuminen tuntui vetreyttävän, ja jalkojen pahin kolotus katosi. Ohitin loppupätkällä melkoisen monta juoksijaa (ja vielä useampia kävelijöitä), ja stadionilla oli kyllä upeaa juosta viimeiset metrit. Loppuaika oli 4.37. Noh, siitä on ainakin hyvä parantaa..
Hyvä reissu hyvässä seurassa :)
Jenni
9.6.2009
42 kilometriä Tukholmaa kantapään kautta
Tulipahan taas todistettua itselle että sitä jaksaa raahautua yllättävänkin pitkiä matkoja melko ripeällä tahdilla. Vielä näin parinkin viikon jälkeen siniset varpaan kynnet ovat muistuttamassa aurinkoisesta päivästä Tukholman kaduilla. Kaksi vuotta sitten juoksemaani Helsinki city maratoniin verrattu Tukholma oli melkoinen koettelemus. Paahtava aurinko, mäet ja poukkoilevat jänikset toivat oman jännitysmomenttinsa.
Tukholman maratoni oli myös hyvä oppimiskokemus. Tässä tiivistettynä mitä Tukholman kova koulu opetti:
-5 kiloa lisäpainoa = 2 minuuttia kokonaisaikaan
-2 kuukauden harjoittelu ei ole välttämättä tarpeeksi
-ne nännit teipataan ENNEN juoksua
-4 vuotta vanhat lenkkarit eivät välttämättä ole enää parhaassa terässä
Näin virheistä oppineena ja pitkästä lenkistä palautuneena onkin sitten mukava taas lähteä jatkamaan lenkkeilyä vähän lyhyemmillä matkoilla.
-Tuomas H
Tukholman maratoni oli myös hyvä oppimiskokemus. Tässä tiivistettynä mitä Tukholman kova koulu opetti:
-5 kiloa lisäpainoa = 2 minuuttia kokonaisaikaan
-2 kuukauden harjoittelu ei ole välttämättä tarpeeksi
-ne nännit teipataan ENNEN juoksua
-4 vuotta vanhat lenkkarit eivät välttämättä ole enää parhaassa terässä
Näin virheistä oppineena ja pitkästä lenkistä palautuneena onkin sitten mukava taas lähteä jatkamaan lenkkeilyä vähän lyhyemmillä matkoilla.
-Tuomas H
5.6.2009
Tehtävä suoritettu!
Kaikki teamista onnistuivat Tukholmassa varmaan aika hyvin - niin minäkin! Palautuminen on sujunut myöskin hyvin. Olen koko viikon pyöräillyt, kävellyt ja tietysti venytellyt. Tiistai-aamuna jalkalihakset tuntuivat vielä vähän aristavilta liikkeelle lähdettäessä - sen jälkeen normaalilta. En kuitenkaan ajatellut alkaa juoksuharjoituksia ennen kuin reilun viikon verran on kulunut kisasta.
Kisatunnelma oli mahtava: Ekalla kierroksella ehdin nauttia maisemistakin ja tieysti upean ruotsalais- ja suomalaisyleisön hienosta kannustuksesta. Ei ole ollut samanlaista HCM:ssä Helsingissä. Olin päättänyt ottaa riittävän varovaisesti ensimmäisen kierroksen. Sitähän kaikki asiantuntijat etukäteen muistuttelivat. Siinä sai oikeasti pidätellä itseään. Jalat tuntuivat niin kevyiltä ja oli kova kiusaus lisätä vauhtia, mutta seurasin kellosta ja kilometreistä, että pysyn järkevällä tasolla. Toinen kierros olikin sitten oikeasti kovaa työtä ja pystyin lisäämään vauhtia lopussa 35 km:stä lähtien oikein kunnolla tai ainakin sille tuntui. Jo puolimaratonin jälkeen sain ohitella jatkuvasti ihmisiä. Johtui tietysti paljon siitä, että ihmiset rupesivat hyytymään otettuaan alkupuolen liian lujaa. Toisen kierroksen aikani ei kuitenkaan ollut kuin vajaan 2 minuuttia parempi kuin ekan. No, oikeastihan tämä oli ihanteellinen tasavauhtinen juoksu, mihin pitäisi pyrkiä. Minä tietysti kuvittelin, että parantaisin enemmänkin toisen kierroksen aikaa! "Asiantuntijat" sanovat, että yleensä niin ei kuitenkaan käy maratonilla.
Summa summarun - olen nyt, tutkisteltuani tulosliuskaani kaikkine väliaikatietoineen ja verrattuani sitä myöskin rataprofiiliin, hyvin tyytyväinen tulokseeni 4:43 joka jäi 10 minuuttia tavoitteestani, paljon tyytyväisempi kuin heti maaliin tultuani. Tosin fiilikset juuri Stadionin radalla maaliin tullessa oli mahtavat, tunsin itseni suureksi juoksijakuningattareksi täyden katsomon edessä ja ohittaessani lukuisia kanssakilpailijoita ulkokautta kun he kuhnasivat sisäradoilla.
Ilona, veteraani
Kisatunnelma oli mahtava: Ekalla kierroksella ehdin nauttia maisemistakin ja tieysti upean ruotsalais- ja suomalaisyleisön hienosta kannustuksesta. Ei ole ollut samanlaista HCM:ssä Helsingissä. Olin päättänyt ottaa riittävän varovaisesti ensimmäisen kierroksen. Sitähän kaikki asiantuntijat etukäteen muistuttelivat. Siinä sai oikeasti pidätellä itseään. Jalat tuntuivat niin kevyiltä ja oli kova kiusaus lisätä vauhtia, mutta seurasin kellosta ja kilometreistä, että pysyn järkevällä tasolla. Toinen kierros olikin sitten oikeasti kovaa työtä ja pystyin lisäämään vauhtia lopussa 35 km:stä lähtien oikein kunnolla tai ainakin sille tuntui. Jo puolimaratonin jälkeen sain ohitella jatkuvasti ihmisiä. Johtui tietysti paljon siitä, että ihmiset rupesivat hyytymään otettuaan alkupuolen liian lujaa. Toisen kierroksen aikani ei kuitenkaan ollut kuin vajaan 2 minuuttia parempi kuin ekan. No, oikeastihan tämä oli ihanteellinen tasavauhtinen juoksu, mihin pitäisi pyrkiä. Minä tietysti kuvittelin, että parantaisin enemmänkin toisen kierroksen aikaa! "Asiantuntijat" sanovat, että yleensä niin ei kuitenkaan käy maratonilla.
Summa summarun - olen nyt, tutkisteltuani tulosliuskaani kaikkine väliaikatietoineen ja verrattuani sitä myöskin rataprofiiliin, hyvin tyytyväinen tulokseeni 4:43 joka jäi 10 minuuttia tavoitteestani, paljon tyytyväisempi kuin heti maaliin tultuani. Tosin fiilikset juuri Stadionin radalla maaliin tullessa oli mahtavat, tunsin itseni suureksi juoksijakuningattareksi täyden katsomon edessä ja ohittaessani lukuisia kanssakilpailijoita ulkokautta kun he kuhnasivat sisäradoilla.
Ilona, veteraani
2.6.2009
Larin maraton
Jea!! Juoksut nyt takana ja tavoitteet jälleen edessä! Ilma oli loistava, ei tosin mikään optimi, ja reitti oli siisti! Ihmiset hurrasivat ja kannustivat koko matkan ja tuntui, että olisi ollut kyse jostain MM-kisoista! :) Omalta osalta juoksu sujui ihan hyvin, vaikka tavoitteesta jäätiin. Tarkoitus oli alittaa tuo maaginen 3:30, mutta jalat eivät oikeen jaksaneet enää viimeisillä kilometreillä ja aurinko/kuumuus tekivät myös tehtävänsä! Maaliin pääsin ja aika oli 3:38:55!
Nyt vaivaa pieni rasitusvamma oikean jalan päkiässä ja polvessa, kun näistä päästään yli alkaapi sitten harjoittelu Helsinki City Maratonia varten! :) Jos sitä siellä sitten alittaisi tuon 3:30! Tiedä häntä!
Täytyy vielä mainita, että vaikka en tavoitetta alittanut voitin kuitenkin 3:15 jäniksen, joka oli aivan hyytynyt! :DD
Onnittelut kaikille Aaltolaisille!
Nyt vaivaa pieni rasitusvamma oikean jalan päkiässä ja polvessa, kun näistä päästään yli alkaapi sitten harjoittelu Helsinki City Maratonia varten! :) Jos sitä siellä sitten alittaisi tuon 3:30! Tiedä häntä!
Täytyy vielä mainita, että vaikka en tavoitetta alittanut voitin kuitenkin 3:15 jäniksen, joka oli aivan hyytynyt! :DD
Onnittelut kaikille Aaltolaisille!
Kom igen, Aalto!
Voin vain olla hyvin tyytyväinen omaan juoksuuni.
Aalto-paita todella keräsi huomiota reitin varrella,
sain kannustusta suomeksi ja ruotsiksi, mikä tuntui
todella hyvältä.
Tsemppiä, Aalto! Taistele, Aalto! Hyvä, Aalto!
Lupasin tulla perille maaliin, joten täytin oman
tavoitteeni. Sitten myöhemmin on realistista asettaa
jotain muuta tavoitetta.
Onnittelut kaikille Aaltomaratonjuoksijoille!
- Kirsi
Aalto-paita todella keräsi huomiota reitin varrella,
sain kannustusta suomeksi ja ruotsiksi, mikä tuntui
todella hyvältä.
Tsemppiä, Aalto! Taistele, Aalto! Hyvä, Aalto!
Lupasin tulla perille maaliin, joten täytin oman
tavoitteeni. Sitten myöhemmin on realistista asettaa
jotain muuta tavoitetta.
Onnittelut kaikille Aaltomaratonjuoksijoille!
- Kirsi
Läpi meni, jaloissa tuntuu
Läpihän se meni vaikka harjoittelun osalta välillä tuntui että onko siinä niin järkeä lähteäkään matkaan. Sisulla siitä selvittiin kuitenkin ja aikaisemman kokemuksen perusteella osasi säästellä paukkujakin. Etukäteen ajattelin että 5 h raja on hieman liian kova tässä kunnossa ja näillä massoilla joten ajattelin että 5:30 nyt ainakin pitäisi mennä vaikka hellettäkin oli luvassa.
Maraton sujuikin aluksi ihan kivasti ja huomasin olevani alussa jopa 4:30 jänisten edellä joten päätin vähän hidastaa tahtia joten ekat 10 km menikin ihan järkevää vauhtia. Hieman ennen puolta väliä alkoi krampit iskeä, osasin toki arvata että niitä saattaa tulla. Puolessa välissä aikaa oli kulunut hieman reilu 2 ½ tuntia joten huomasin olevani aikataulussa.
Pian sen jälkeen alkoi kovasti reidet kramppaamaan ja oli pakko kävellä kun hölkkä ei kertakaikkiaan onnistunut. Se oli sitten vuorotellen kävelyä ja hölkkää ja tämä näkyi myös vauhdissa. Lopussa 38 km kohdalla se 6 viikkoa sitten taittunut nilkkakin muistutti olemassa olostaan, onneksi vaan pientä vihlomista eikä liikaa haitannut menoa. Tällä hetkellä se on vähän kipeä mutta sen kanssa pärjää. No onneksi ei tosin estänyt maaliin pääsyä.
Paukkuja jäi kun ei pystynyt jälkimmäisellä puoliskolla kramppian takia juoksemaan joten stadionilla saikin ottaa kunnon loppukirin ja fiilis olikin mahtava, selkiä tuli vastaan :D loppuaika, netto 5:24 ja osia ja olen ihan tyytyväinen kun huomioi kaikki olosuhteet jne. Jospa taas iskisi pieni harjoitteluinto päälle niin ehkä ensi vuonna uudestaan, ja mieluummin ihan toisenlainen aikakin tähtäimessä, kenties.
-Matti O
Maraton sujuikin aluksi ihan kivasti ja huomasin olevani alussa jopa 4:30 jänisten edellä joten päätin vähän hidastaa tahtia joten ekat 10 km menikin ihan järkevää vauhtia. Hieman ennen puolta väliä alkoi krampit iskeä, osasin toki arvata että niitä saattaa tulla. Puolessa välissä aikaa oli kulunut hieman reilu 2 ½ tuntia joten huomasin olevani aikataulussa.
Pian sen jälkeen alkoi kovasti reidet kramppaamaan ja oli pakko kävellä kun hölkkä ei kertakaikkiaan onnistunut. Se oli sitten vuorotellen kävelyä ja hölkkää ja tämä näkyi myös vauhdissa. Lopussa 38 km kohdalla se 6 viikkoa sitten taittunut nilkkakin muistutti olemassa olostaan, onneksi vaan pientä vihlomista eikä liikaa haitannut menoa. Tällä hetkellä se on vähän kipeä mutta sen kanssa pärjää. No onneksi ei tosin estänyt maaliin pääsyä.
Paukkuja jäi kun ei pystynyt jälkimmäisellä puoliskolla kramppian takia juoksemaan joten stadionilla saikin ottaa kunnon loppukirin ja fiilis olikin mahtava, selkiä tuli vastaan :D loppuaika, netto 5:24 ja osia ja olen ihan tyytyväinen kun huomioi kaikki olosuhteet jne. Jospa taas iskisi pieni harjoitteluinto päälle niin ehkä ensi vuonna uudestaan, ja mieluummin ihan toisenlainen aikakin tähtäimessä, kenties.
-Matti O
Kilpailijasta kannustusjoukkoihin
Tukholmasta on palattu jo toimistorottailun ihmeeelliseen maailmaan, mutta viikonlopun tunnelmat ovat vielä vahvasti mielissä.
Oma debyyttimaratonini vaihtui kannustuspuuhiin katsomon puolella. Juttelin vielä laivalla kahdenkin lääkärin kanssa ja päädyin jättämään juoksun väliin polviongelmien takia. Pettymys haihtui kuitenkin kohtuullisen pian.
Tukholman metroverkosto tuli tutummaksi, kun pyrin seuraamaan tiivisti etenkin 3.30-4.00 aikaa juoksevia 8km, 16km, 21km, 29km ja 37 km kohdalla. Tuohon väliin osuikin runsaasti aaltopaitaisia. Ensimmäisessä pisteessä oli hyvin vaikea erottaa massasta tuttuja kasvoja kovan ruuhkan takia. Yhtenäiset aaltopaidat helpottivat kuitenkin urakkaa valtavasti. Oli hienoa nähdä upeita venymisiä ja ensikertalaisten onnistumisia.
En ihmettele lainkaan sitä, kuinka paljon palautetta Aalto-asu on herättänyt. Katsomoon erottui Aalto-paitojen lisäksi lähinnä YIT:n valkoinen paita.
Paras palaute kannustuksesta tuli poikaystävältä:
Syke putosi heti kymmenellä, kun näin sinut.
-Päivi
Oma debyyttimaratonini vaihtui kannustuspuuhiin katsomon puolella. Juttelin vielä laivalla kahdenkin lääkärin kanssa ja päädyin jättämään juoksun väliin polviongelmien takia. Pettymys haihtui kuitenkin kohtuullisen pian.
Tukholman metroverkosto tuli tutummaksi, kun pyrin seuraamaan tiivisti etenkin 3.30-4.00 aikaa juoksevia 8km, 16km, 21km, 29km ja 37 km kohdalla. Tuohon väliin osuikin runsaasti aaltopaitaisia. Ensimmäisessä pisteessä oli hyvin vaikea erottaa massasta tuttuja kasvoja kovan ruuhkan takia. Yhtenäiset aaltopaidat helpottivat kuitenkin urakkaa valtavasti. Oli hienoa nähdä upeita venymisiä ja ensikertalaisten onnistumisia.
En ihmettele lainkaan sitä, kuinka paljon palautetta Aalto-asu on herättänyt. Katsomoon erottui Aalto-paitojen lisäksi lähinnä YIT:n valkoinen paita.
Paras palaute kannustuksesta tuli poikaystävältä:
Syke putosi heti kymmenellä, kun näin sinut.
-Päivi
1.6.2009
42 km takana
31. Tukholman matathonille päästiin starttaamaan lämpimässä kesäkelissä. Tunnelma oli katossa ja yleisöä seuraamassa suuret määrät.
Itse juoksusta pari riviä. Alku ehkä liiankin hidasta tahtia (takaraivossa edelleen viime vuoden mokaus), jonkin verran hankaluuksia tuotti päästä porukasta ohi ilman suurempia poukkoiluja. Noin 10 km kohdilla alkaa juoksu kulkea ja vauhti parantua sen myötä. Puutuminen alkaa 30 jälkeen, tässä kohtaa se kostautuu kun ei ole tarpeeksi treenikilometrejä takana. Juosten kuitenkin maaliin, ja loppuaika 3:47:20.
Jalat seuraavana päivänä melkoisen tukossa. Varsinkin jalkapohjia särkee ja esim. seisominen paikallaan tuottaa vaikeuksia. Mutta sillä se lähtee millä on tullutkin.
Kiitokset kaikille KY:läisille mahtavasta tunnelmasta ja matkaseurasta. Keksitään ihmeessä vastaavia tempauksia jatkossakin!
Teemu
Itse juoksusta pari riviä. Alku ehkä liiankin hidasta tahtia (takaraivossa edelleen viime vuoden mokaus), jonkin verran hankaluuksia tuotti päästä porukasta ohi ilman suurempia poukkoiluja. Noin 10 km kohdilla alkaa juoksu kulkea ja vauhti parantua sen myötä. Puutuminen alkaa 30 jälkeen, tässä kohtaa se kostautuu kun ei ole tarpeeksi treenikilometrejä takana. Juosten kuitenkin maaliin, ja loppuaika 3:47:20.
Jalat seuraavana päivänä melkoisen tukossa. Varsinkin jalkapohjia särkee ja esim. seisominen paikallaan tuottaa vaikeuksia. Mutta sillä se lähtee millä on tullutkin.
Kiitokset kaikille KY:läisille mahtavasta tunnelmasta ja matkaseurasta. Keksitään ihmeessä vastaavia tempauksia jatkossakin!
Teemu
Aallon harjalla, tosiaan
Jos vähän yksinkertaistetaan, niin sanoisin Aalto-joukkueella olleen kolme tavoitetta jo takana olleelle Tukholman maratonille.
Jokaisella meistä lähtijöillähän mielessä oli tietenkin oma suoritus: olipa tavoitteena sitten suorittaa maaginen 42,195:n matka ensimmäisen kerran tai huippuaikaan, maaliviivan ylittämiseen tähdättiin. Toiseksi halumme oli luoda yhteenkuuluvuutta meidän Aalto-yliopistoon linkittyvien henkilöiden kesken. Ja kolmanneksi promota Aalto-yliopistoa ja tuoda sille näkyvyyttä.
Pureudutaanpa viimeisimpään.
Mielestäni Aalto näkyi erinomaisesti! Asukokonaisuuttemme oli yksinkertaisesti täydellinen viestin välittämiseen: suomalaista silmää miellyttävä sini-valkoinen puku, jonka molemmilla puolilla luki selvästi ja näkyvästi Aalto University. Puku kokonaisuutena oli myös tavanomaisista poikkeava: kuviot ja leikkaukset toivat mielestäni hyvin esiin uutuutta, virtaa ja voimaa sekä dynaamisuutta - suomalaisuuden lisäksi. Jo koska meitä oli matkassa melkoisen monta (niin kokonaisuutena kuin myös samalla laivalla kulkeneita), näkyvyytemme parani entisestään.
Koska taustamme vaatii argumentointia väitteiden tueksi ja mitä tahansa ei tule uskoa, esitä omat kokemukseni ja mainospuheeni matkan varrelta:
- Erityisesti laivalla Aalto-paidan kääntivät katseita. Monet selvästi tunnistivat "Aalto Universityn" terminä.
- Maratonin lähtöön siirtyessä juttelin kahden aaltolaisen opiskelijan kanssa. He kyselivät joukkueen muodostamisesta ja kertoivat omista taustoistaan. Toivotimme toisillemme hyvää kisaa.
- Puolen välin paikkaille maratonille juttelin suomalaisen kanssa-juoksin kanssa Aalto-joukkueen osallistumisesta ja taustoista. Hyvää juttuseuraa!
- Katselijat kannustivat tietenkin kaikki juoksijoita reitin varrella. Mutta suomalaiset kannustajat olivat miellyttävän myötämielisiä suomalaisia kohtaan. Paitani perusteella minutj oli helppo tunnistaa suomalaiseksi ja näin sain osaksi suomalaisten äänet. Huomattavan monta kertaa huuto kuului "Hyvä Aalto!"
- Paluumatkalla hyttikäytävillä juttelin tuntemattoman kanssajuoksijan kanssa, joka kyseli "Mikä tuo Aalto oikein on? Teitä näkyy olevan paljon matkassa." Kerroin ja selitin.
Summa summarum: subjektiivinen näkemykseni on, että hyvin edustimme. Mutta mitä mieltä sinä olet, juoksijakollega? Heitä vastauksia ja kerro kokemuksistasi.
Uskon, että jatkossa aaltolaisten maratoonareiden joukko lasketaan sadoissa. Oletettavasti ennemmin kuin myöhemmin.
Tästä jatketaan ja seuraavaan koitokseen tähdätään,
- Mikko
ps. Tukholman maratonista on julkaistu tunnuskappale: Klikkaa tästä ja kuuntele.
Jokaisella meistä lähtijöillähän mielessä oli tietenkin oma suoritus: olipa tavoitteena sitten suorittaa maaginen 42,195:n matka ensimmäisen kerran tai huippuaikaan, maaliviivan ylittämiseen tähdättiin. Toiseksi halumme oli luoda yhteenkuuluvuutta meidän Aalto-yliopistoon linkittyvien henkilöiden kesken. Ja kolmanneksi promota Aalto-yliopistoa ja tuoda sille näkyvyyttä.
Pureudutaanpa viimeisimpään.
Mielestäni Aalto näkyi erinomaisesti! Asukokonaisuuttemme oli yksinkertaisesti täydellinen viestin välittämiseen: suomalaista silmää miellyttävä sini-valkoinen puku, jonka molemmilla puolilla luki selvästi ja näkyvästi Aalto University. Puku kokonaisuutena oli myös tavanomaisista poikkeava: kuviot ja leikkaukset toivat mielestäni hyvin esiin uutuutta, virtaa ja voimaa sekä dynaamisuutta - suomalaisuuden lisäksi. Jo koska meitä oli matkassa melkoisen monta (niin kokonaisuutena kuin myös samalla laivalla kulkeneita), näkyvyytemme parani entisestään.
Koska taustamme vaatii argumentointia väitteiden tueksi ja mitä tahansa ei tule uskoa, esitä omat kokemukseni ja mainospuheeni matkan varrelta:
- Erityisesti laivalla Aalto-paidan kääntivät katseita. Monet selvästi tunnistivat "Aalto Universityn" terminä.
- Maratonin lähtöön siirtyessä juttelin kahden aaltolaisen opiskelijan kanssa. He kyselivät joukkueen muodostamisesta ja kertoivat omista taustoistaan. Toivotimme toisillemme hyvää kisaa.
- Puolen välin paikkaille maratonille juttelin suomalaisen kanssa-juoksin kanssa Aalto-joukkueen osallistumisesta ja taustoista. Hyvää juttuseuraa!
- Katselijat kannustivat tietenkin kaikki juoksijoita reitin varrella. Mutta suomalaiset kannustajat olivat miellyttävän myötämielisiä suomalaisia kohtaan. Paitani perusteella minutj oli helppo tunnistaa suomalaiseksi ja näin sain osaksi suomalaisten äänet. Huomattavan monta kertaa huuto kuului "Hyvä Aalto!"
- Paluumatkalla hyttikäytävillä juttelin tuntemattoman kanssajuoksijan kanssa, joka kyseli "Mikä tuo Aalto oikein on? Teitä näkyy olevan paljon matkassa." Kerroin ja selitin.
Summa summarum: subjektiivinen näkemykseni on, että hyvin edustimme. Mutta mitä mieltä sinä olet, juoksijakollega? Heitä vastauksia ja kerro kokemuksistasi.
Uskon, että jatkossa aaltolaisten maratoonareiden joukko lasketaan sadoissa. Oletettavasti ennemmin kuin myöhemmin.
Tästä jatketaan ja seuraavaan koitokseen tähdätään,
- Mikko
ps. Tukholman maratonista on julkaistu tunnuskappale: Klikkaa tästä ja kuuntele.
Debyyttimaratoni
Koko viikko oli mennyt ainoastaan maratonia miettien ja pari perusvauhdikasta lenkkiä tehden. Tankkauskin vaikutti maratonaamuna laivan runsaan graavilohipainotteisen meriaamiaisen jälkeen onnistuneen, sillä tunsin itseni plussapalloksi.
Lähdimme yhdellä viimeisistä busseista kohti kisapaikkaa, koska kaikki saisivat tarpeeksi ulkoilmaa lähtölaukauksen kajahdettua. Perillä otettiin yhteinen Aalto-potretti, minkä jälkeen suuntasimme Larin ja Paavon kanssa tekemään viimeisiä voiteluita. Tämän jälkeen Paavo suuntasi B-karsinaansa, kun Larin kanssa asetuimme D:hen (varasimme kuitenkin itsellemme aivan eturivin paikat seisomalla auringossa jo yli 20min ennen starttia). Tunnelma nousi jatkuvasti.
Lähtölaukaus kajahti, ja meillä meni käytännössä tasan minuutti päästä lähtöviivalle. Lähtösuoran päässä meidät ohjattiin kulkemaan hieman pidempää reittiä, mikä toi lisää menoa askeleeseen. Larin kanssa juoksemisessa oli se hyvä puoli, ettei vauhti kiihtynyt liiaksi heti alussa. Juoksimme vahingossa ensimmäisen juomapisteen ohi (satuimme olemaan väärässä paikassa väärään aikaan), mutta tämän jälkeen olimme entistä valppaampia tankkauspisteiden kohdalla.
Olin jo lähdössä repinyt ranteestani 3:20-vauhtiin tähtäävän rannekkeen irti, ja ajattelimme Larin kanssa juosta ensimmäisen puolikkaan aikaan 1.45. Vauhti oli kuitenkin alusta alkaen jo kovempaa kuin 4.59/km, ja Lari päättikin jossain 10km:n vaiheilla jäädä kyydistä. Juoksu tuntui säälittävän helpolta (olisikin tehnyt mieli mennä kovempaa, mutta pidin pääni), ja saavuin puolimatkaan ajassa 1.41.52. Tässä vaiheessa heräsi uudelleen ajatus 3:20-vauhdista, ja löin hiukan lisää pökköä pesään. Pelkäsin kuitenkin 30-35km:n vaiheita, joten säästelin voimiani. Kuitenkaan missään vaiheessa matkaa ei tullut mitään ongelmia - mitä nyt reidet alkoivat huutaa armoa 36-38km:n haminoilla. Tässä vaiheessa tajusin jo homman onnistuneen, ja maagisen seinän kaatuneen. Voi olla, että taktiikkani juoda rauhassa vuoroin yksi mukillinen vettä, vuoroin mukillinen urheilujuomaa, ja syödä kaikkea, mitä tarjottiin, auttoi jaksamaan. Omia eväitähän minulla ei ollut lainkaan matkassa. Juoksin myös kaikkien suihkujen läpi, ja sientä käytin vasta 35km:n jälkeen, kun meinasi tulla hiukan kuuma. Porukkaa tuli toisen puolikkaan aikana selkä edellä vastaan todella paljon, ja sijoitukseni nousi kohisten.
Maalissa huomasin takoneeni hyvin tasaisia 5km:n pätkiä:
5km - 4.50/km
10km - 4.50/km
15km - 4.50/km
20km - 4.49/km
25km - 4.43/km
30km - 4.48/km
35km - 4.44/km
40km - 4.55/km
loput - 4.39/km
=> 3.23.03
Juoksun jälkeen reidet olivat täysin jumissa, mihin hieronta toi laivalla hiukan apua, mutta portaat olivat silti melkoinen haaste. Kiitos kanssajuoksijoille ja -matkaajille hyvästä reissusta.
Ryhmämme taidettiin todella huomata reitin varrella, sillä maalissa meiltä kyseltiin, mikä Aalto oikein on.
-Kosti
Lähdimme yhdellä viimeisistä busseista kohti kisapaikkaa, koska kaikki saisivat tarpeeksi ulkoilmaa lähtölaukauksen kajahdettua. Perillä otettiin yhteinen Aalto-potretti, minkä jälkeen suuntasimme Larin ja Paavon kanssa tekemään viimeisiä voiteluita. Tämän jälkeen Paavo suuntasi B-karsinaansa, kun Larin kanssa asetuimme D:hen (varasimme kuitenkin itsellemme aivan eturivin paikat seisomalla auringossa jo yli 20min ennen starttia). Tunnelma nousi jatkuvasti.
Lähtölaukaus kajahti, ja meillä meni käytännössä tasan minuutti päästä lähtöviivalle. Lähtösuoran päässä meidät ohjattiin kulkemaan hieman pidempää reittiä, mikä toi lisää menoa askeleeseen. Larin kanssa juoksemisessa oli se hyvä puoli, ettei vauhti kiihtynyt liiaksi heti alussa. Juoksimme vahingossa ensimmäisen juomapisteen ohi (satuimme olemaan väärässä paikassa väärään aikaan), mutta tämän jälkeen olimme entistä valppaampia tankkauspisteiden kohdalla.
Olin jo lähdössä repinyt ranteestani 3:20-vauhtiin tähtäävän rannekkeen irti, ja ajattelimme Larin kanssa juosta ensimmäisen puolikkaan aikaan 1.45. Vauhti oli kuitenkin alusta alkaen jo kovempaa kuin 4.59/km, ja Lari päättikin jossain 10km:n vaiheilla jäädä kyydistä. Juoksu tuntui säälittävän helpolta (olisikin tehnyt mieli mennä kovempaa, mutta pidin pääni), ja saavuin puolimatkaan ajassa 1.41.52. Tässä vaiheessa heräsi uudelleen ajatus 3:20-vauhdista, ja löin hiukan lisää pökköä pesään. Pelkäsin kuitenkin 30-35km:n vaiheita, joten säästelin voimiani. Kuitenkaan missään vaiheessa matkaa ei tullut mitään ongelmia - mitä nyt reidet alkoivat huutaa armoa 36-38km:n haminoilla. Tässä vaiheessa tajusin jo homman onnistuneen, ja maagisen seinän kaatuneen. Voi olla, että taktiikkani juoda rauhassa vuoroin yksi mukillinen vettä, vuoroin mukillinen urheilujuomaa, ja syödä kaikkea, mitä tarjottiin, auttoi jaksamaan. Omia eväitähän minulla ei ollut lainkaan matkassa. Juoksin myös kaikkien suihkujen läpi, ja sientä käytin vasta 35km:n jälkeen, kun meinasi tulla hiukan kuuma. Porukkaa tuli toisen puolikkaan aikana selkä edellä vastaan todella paljon, ja sijoitukseni nousi kohisten.
Maalissa huomasin takoneeni hyvin tasaisia 5km:n pätkiä:
5km - 4.50/km
10km - 4.50/km
15km - 4.50/km
20km - 4.49/km
25km - 4.43/km
30km - 4.48/km
35km - 4.44/km
40km - 4.55/km
loput - 4.39/km
=> 3.23.03
Juoksun jälkeen reidet olivat täysin jumissa, mihin hieronta toi laivalla hiukan apua, mutta portaat olivat silti melkoinen haaste. Kiitos kanssajuoksijoille ja -matkaajille hyvästä reissusta.
Ryhmämme taidettiin todella huomata reitin varrella, sillä maalissa meiltä kyseltiin, mikä Aalto oikein on.
-Kosti
Hienon hieno Tukholma
Ensimmäinen Tukholma mara onnistuneesti takana, jälkiAallot tuntuu ihanalta! Monet ovat Tukholmaa kehuneet ja pakko sanoa, että tunnelma oli toisella tasolla kuin Helsinki!Ilmoittauduimme Miian, Pertun ja Jaakon kanssa hyvissä ajoin loka-marraskuussa Miian ja Pertun tarjoaman illallisen jälkeen ja eipä voi kyllä katua!!! Sitten itse maratooniin; tässä meidän jengi (Maija, Jaakko, Perttu ja Miia) uhoaa ennen maraa.
Ilokseni kuume oli kokonaan jo takana ennen lähtöä ja flunssakin melkein. Lähdimme Jaakon kanssa samaa matkaa tarkkaillen sykettä, ettei heti alussa nouse liian korkeaksi. Liekö flunssa vai kuumuus vai yhdistelmä, tämä sykkeen kurissapito oli aivan mahdotonta. Eka kymppi piti mennä sykkeellä 145-150, mutta vaikea oli pitää alle 155, vaikka vauhti oli tosi hiljaista (6.13/km).
Jaakon kanssa sovíttiin etukäteen, ettei juosta yhdessä, mutta Jaakko jarrutti penikoiden takia ja minä sykkeen ja näin vauhti olikin ihan samaa ja yhdessä mentiin. Puolikkaaseen saakka jarruteltiin vaan vauhtia, aika 2.02 (brutto 2.04). Sitten Jaakon penikat aukesi ja minulla ei syke laskenut, mutta juoksu tuntui helpolta. Päätettiin lähteä kiristämään tahtia ja mielessäni päätin, että pakko tämä on vetää alle neljän.
Koko loppumatka ohiteltiin porukkaa ja juoksu oli helppoa, ohittaminen poukkoilua ja kuluttavaa. 35 km:n kohdalla Jaakon askel oli niin lennokas, että huusin 'anna mennä'. Seurailin kuitenkin miehen selkää vielä 39 km kohdalla. Loppuun pystyin vielä kiristämään hiukan ja tulimme maaliin minuutin välein, loppuaika 3:51 (brutto 3.53). Ka syke oli 167 (anaerobinen raja 167). Tämä (kolmas) oli helpoin maratonini, 30 km:n seinää ei tullut lainkaan vastaan. Tankkaus onnistui hyvin 7 geelin, suolan (puolikkaan ja 30 km:n kohdalla) sekä joka pisteellä juomisen ansiosta. Pari svedupoikaa nauroi lähdössä varustevyötäni, joka kieltämättä näytti joulukuuselta. Mutta minä hymyilin maalissa. Aikatavoite jäi saavuttamatta, mutta tyytyväinen olin siihen, että pääsin juoksemaan viime hetken sairastelusta huolimatta.
Aallon paidassa oli hieno juosta, saimme paljon kiinnostusta ja kannustusta matkalla!
-Maija
Alla Maija & Jaakko maran jälkeen
Ilokseni kuume oli kokonaan jo takana ennen lähtöä ja flunssakin melkein. Lähdimme Jaakon kanssa samaa matkaa tarkkaillen sykettä, ettei heti alussa nouse liian korkeaksi. Liekö flunssa vai kuumuus vai yhdistelmä, tämä sykkeen kurissapito oli aivan mahdotonta. Eka kymppi piti mennä sykkeellä 145-150, mutta vaikea oli pitää alle 155, vaikka vauhti oli tosi hiljaista (6.13/km).
Jaakon kanssa sovíttiin etukäteen, ettei juosta yhdessä, mutta Jaakko jarrutti penikoiden takia ja minä sykkeen ja näin vauhti olikin ihan samaa ja yhdessä mentiin. Puolikkaaseen saakka jarruteltiin vaan vauhtia, aika 2.02 (brutto 2.04). Sitten Jaakon penikat aukesi ja minulla ei syke laskenut, mutta juoksu tuntui helpolta. Päätettiin lähteä kiristämään tahtia ja mielessäni päätin, että pakko tämä on vetää alle neljän.
Koko loppumatka ohiteltiin porukkaa ja juoksu oli helppoa, ohittaminen poukkoilua ja kuluttavaa. 35 km:n kohdalla Jaakon askel oli niin lennokas, että huusin 'anna mennä'. Seurailin kuitenkin miehen selkää vielä 39 km kohdalla. Loppuun pystyin vielä kiristämään hiukan ja tulimme maaliin minuutin välein, loppuaika 3:51 (brutto 3.53). Ka syke oli 167 (anaerobinen raja 167). Tämä (kolmas) oli helpoin maratonini, 30 km:n seinää ei tullut lainkaan vastaan. Tankkaus onnistui hyvin 7 geelin, suolan (puolikkaan ja 30 km:n kohdalla) sekä joka pisteellä juomisen ansiosta. Pari svedupoikaa nauroi lähdössä varustevyötäni, joka kieltämättä näytti joulukuuselta. Mutta minä hymyilin maalissa. Aikatavoite jäi saavuttamatta, mutta tyytyväinen olin siihen, että pääsin juoksemaan viime hetken sairastelusta huolimatta.
Aallon paidassa oli hieno juosta, saimme paljon kiinnostusta ja kannustusta matkalla!
-Maija
Alla Maija & Jaakko maran jälkeen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
