Eilen illalla tuli vedettyä yksi parhaista kovista lenkeistä pitkään aikaan. Jalat oli hieman väsyneet maanantain pitkästä 20 km lenkistä (koska sunnuntai pitkä jäi väliin...), mutta matkaan hyvällä fiiliksellä. Peruslenkki on kasvanut alun 'Jorvin lenkistä', 6,5 km, lenkistä ns. 'Kauniasten lenkiksi' 12,5 km.
Kovan tasavauhtisen lenkin vauhdin tasaisena pitäminen on minulle vaikeaa, hetken menen fiiliksellä kovempaa sykkeen ollessa kuitenkin hyvin anaerobisen tason alla noin 160 beat/min:ssa, mutta sitten huomaan taas vauhdin lössähtäneen ja sykkeen tasaantuneen aina samaan 154 beat/min tasolle. Helposti vaipuu omiin ajatuksiin ja vauhti on sitten vähän sahaaamista, mikä on huono juttu.
Huippupiristys lenkkiin oli viimeisellä kolmella kilometrillä vauhdin hienoinen nosto, kun näin toisen lenkkeilijän puristavan kaukana edessä mäkeä raskain askelin. Käskytin jalkoja lisää vauhtia ja lopulta menin heittämällä ohi. Tuli tosi hyvä fiilis. Sitten löysin uuden jäniksen pitämään vauhtia yllä, nimittäin rusakko juoksi vierelläni maantietä pitkin ja minä kevaria. Naurutti aivan älyttömästi, että ikinä ei jänis muutu tuon konkreettisemmaksi!!! Siinä sitä mentiin hyvän matkaa peräkanaa tai sanoisinko pupua kunnes satunainen autoilija pilasi illuusion ja rusakko hyppäsi metsään.
Lenkin jälkeen analyysi GPS:stä näytti keskivauhdin olleen 5,0 min/km ja kilometrejä tulleen 12,1. Ja fiilis oli niiiiin hyvä, että vaikea oli saada unta. Kovat on parasta!
Maija
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kovat on parasta!
VastaaPoista-Kosti