Tukholmasta on palattu jo toimistorottailun ihmeeelliseen maailmaan, mutta viikonlopun tunnelmat ovat vielä vahvasti mielissä.
Oma debyyttimaratonini vaihtui kannustuspuuhiin katsomon puolella. Juttelin vielä laivalla kahdenkin lääkärin kanssa ja päädyin jättämään juoksun väliin polviongelmien takia. Pettymys haihtui kuitenkin kohtuullisen pian.
Tukholman metroverkosto tuli tutummaksi, kun pyrin seuraamaan tiivisti etenkin 3.30-4.00 aikaa juoksevia 8km, 16km, 21km, 29km ja 37 km kohdalla. Tuohon väliin osuikin runsaasti aaltopaitaisia. Ensimmäisessä pisteessä oli hyvin vaikea erottaa massasta tuttuja kasvoja kovan ruuhkan takia. Yhtenäiset aaltopaidat helpottivat kuitenkin urakkaa valtavasti. Oli hienoa nähdä upeita venymisiä ja ensikertalaisten onnistumisia.
En ihmettele lainkaan sitä, kuinka paljon palautetta Aalto-asu on herättänyt. Katsomoon erottui Aalto-paitojen lisäksi lähinnä YIT:n valkoinen paita.
Paras palaute kannustuksesta tuli poikaystävältä:
Syke putosi heti kymmenellä, kun näin sinut.
-Päivi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti