Debyyttimaratoni

Koko viikko oli mennyt ainoastaan maratonia miettien ja pari perusvauhdikasta lenkkiä tehden. Tankkauskin vaikutti maratonaamuna laivan runsaan graavilohipainotteisen meriaamiaisen jälkeen onnistuneen, sillä tunsin itseni plussapalloksi.

Lähdimme yhdellä viimeisistä busseista kohti kisapaikkaa, koska kaikki saisivat tarpeeksi ulkoilmaa lähtölaukauksen kajahdettua. Perillä otettiin yhteinen Aalto-potretti, minkä jälkeen suuntasimme Larin ja Paavon kanssa tekemään viimeisiä voiteluita. Tämän jälkeen Paavo suuntasi B-karsinaansa, kun Larin kanssa asetuimme D:hen (varasimme kuitenkin itsellemme aivan eturivin paikat seisomalla auringossa jo yli 20min ennen starttia). Tunnelma nousi jatkuvasti.

Lähtölaukaus kajahti, ja meillä meni käytännössä tasan minuutti päästä lähtöviivalle. Lähtösuoran päässä meidät ohjattiin kulkemaan hieman pidempää reittiä, mikä toi lisää menoa askeleeseen. Larin kanssa juoksemisessa oli se hyvä puoli, ettei vauhti kiihtynyt liiaksi heti alussa. Juoksimme vahingossa ensimmäisen juomapisteen ohi (satuimme olemaan väärässä paikassa väärään aikaan), mutta tämän jälkeen olimme entistä valppaampia tankkauspisteiden kohdalla.

Olin jo lähdössä repinyt ranteestani 3:20-vauhtiin tähtäävän rannekkeen irti, ja ajattelimme Larin kanssa juosta ensimmäisen puolikkaan aikaan 1.45. Vauhti oli kuitenkin alusta alkaen jo kovempaa kuin 4.59/km, ja Lari päättikin jossain 10km:n vaiheilla jäädä kyydistä. Juoksu tuntui säälittävän helpolta (olisikin tehnyt mieli mennä kovempaa, mutta pidin pääni), ja saavuin puolimatkaan ajassa 1.41.52. Tässä vaiheessa heräsi uudelleen ajatus 3:20-vauhdista, ja löin hiukan lisää pökköä pesään. Pelkäsin kuitenkin 30-35km:n vaiheita, joten säästelin voimiani. Kuitenkaan missään vaiheessa matkaa ei tullut mitään ongelmia - mitä nyt reidet alkoivat huutaa armoa 36-38km:n haminoilla. Tässä vaiheessa tajusin jo homman onnistuneen, ja maagisen seinän kaatuneen. Voi olla, että taktiikkani juoda rauhassa vuoroin yksi mukillinen vettä, vuoroin mukillinen urheilujuomaa, ja syödä kaikkea, mitä tarjottiin, auttoi jaksamaan. Omia eväitähän minulla ei ollut lainkaan matkassa. Juoksin myös kaikkien suihkujen läpi, ja sientä käytin vasta 35km:n jälkeen, kun meinasi tulla hiukan kuuma. Porukkaa tuli toisen puolikkaan aikana selkä edellä vastaan todella paljon, ja sijoitukseni nousi kohisten.

Maalissa huomasin takoneeni hyvin tasaisia 5km:n pätkiä:

5km - 4.50/km
10km - 4.50/km
15km - 4.50/km
20km - 4.49/km
25km - 4.43/km
30km - 4.48/km
35km - 4.44/km
40km - 4.55/km
loput - 4.39/km

=> 3.23.03

Juoksun jälkeen reidet olivat täysin jumissa, mihin hieronta toi laivalla hiukan apua, mutta portaat olivat silti melkoinen haaste. Kiitos kanssajuoksijoille ja -matkaajille hyvästä reissusta.

Ryhmämme taidettiin todella huomata reitin varrella, sillä maalissa meiltä kyseltiin, mikä Aalto oikein on.

-Kosti