Ensimmäinen maratonini on takana ja viikko meni että jalat toipuivat rääkistä.
Mutta mielettömän hieno kokemushan se oli! Aloitin todella rauhallisesti. Yllättäen jalkoja alkoi kuitenkin pakottaa kovasti jo puolimatkan tienoilla, ja mietin mitenkähän tässä käy. Sitten ihmettelin miksi ihmiset pitävät toisen kierroksen sillan ylitystä pahana, sillä itselläni ainakin juoksuasennon hienoinen muuttuminen tuntui vetreyttävän, ja jalkojen pahin kolotus katosi. Ohitin loppupätkällä melkoisen monta juoksijaa (ja vielä useampia kävelijöitä), ja stadionilla oli kyllä upeaa juosta viimeiset metrit. Loppuaika oli 4.37. Noh, siitä on ainakin hyvä parantaa..
Hyvä reissu hyvässä seurassa :)
Jenni
9.6.2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti