Mahtava lukea porukan upeita suorituksia ja harjoitusfiiliksiä täältä blogista. Etenkin Kosti näyttää olevan harjoitustulosten perusteella kovassa kunnossa, hyvä hyvä!
Omat juoksukilometrit jäivät harmittavan vähäisiksi. Tänään pääsin kuitenkin nautiskelemaan tuosta harvinaisesta herkusta eli juoksulenkistä, kun vapaapäivän kunniaksi lähdettiin tyttökaverini kanssa kevyelle lenkille.
Tuossa lenkillä laskeskelin, että Tukholmaan ei tosiaan oo enää kovin montaa päivää. Näin se aika rientää. Reenikilometrejä on enää tässä vaiheessa turha kerätä vaan kortit on siinä mielessä jaettu. Vähäiset harjoituskilometrit meinaan kuitenkin korvata huolellisella valmistautumisella ja edellisiltä marathoneilta poimituilla pikku nikseillä :) Tässä niistä muutamia:
Nimittäin tuo NoNamen erittäin tasokas juoksupaita on meikäläiselle aika piukka kainaloiden kohdalta, vaikka valitsinkin XL koon paidan. Tämä voi koitua kohtaloksi pitkällä marathonilla, joten normaalien toimenpiteiden kuten nännien teippaamisen lisäksi meinaan rasvata eli sivellä vaseliinillä myös kainalon pielet, jolloin riski hankaamisesta vähentyy. Tällä laskin voittavani ainakin muutaman minuutin, sillä kainalokipu voi viedä paljonkin energiaa eikä siinä auta, että on tehnyt muutaman juoksulenkin enemmän :)
Lisäksi meinaan laittaa vaseliniä myös nivusiin sekä joihinkin muihin tässä yhteydessä mainitsemattomiin kehonosiini.
Toki, vaseliinin kanssa täytyy olla tarkkana. Mieleeni tulee etenkin tuo viime Tukholman marathon risteilyllä kerrottu tapaus, Erkki Tuomioja. Niin, tuo entinen ministeri oli rasvannut kainalonsa saamallaan tuotepaketilla, jota luuli vaseliiniksi ja jossain vaiheessa mrathonia ihmetellyt, miksi häntä nyt noin kovin ihmetellään. Huomasi sitten itsekin kainaloistaan ja nivusistaan tulevan suurehkon vaahtomäärän, johon yleisö kiinnitti huomionsa. Myös tuotepaketin sisältö selvisi hytissä eikä se ollut vaseliiniä vaan uutta shampoota.
Toinen varteenotettava kikka, johon meinaan panostaa, on tankkaus. Sillä laskeskelin voittavani monien ja taas monien harjoituskilometrien vaikutukset.
Viime vuonna ystävämme Teemu (kirjoittaa myös tällä blogilla) tankkasi hädissään viimeisenä päivänä ennen marathonia 7 hampurilaista, sillä muuta ei ollut siihen hätään saatavilla. Sitten laivalla kuulimme myös tarinan kaverista nimeltä HilloPena, joka ei ollut oikein perillä hiilareista ja protskuista ja muista sivistyssanoista, ja tankkasi kilolla hilloa, koska tiesi siinä olevan paljon niitä tärkeitä hiilareita. Noh, meikkis meinaa välttää ton Teemun ähkyn sekä HilloPenan ripulin ja tankata oikein ja hyvin, jotta kaikki menee nappiin.
Näillä eväillä siis kohti Tukholmaa nautiskelemaan taas lämpimästä auringosta ja katumusikanttien hyvästä meiningistä!
Terv. Jukkis
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joo, ei ollut ne hampparit mikään ykkösidea. Jotain on ainakin viime vuodesta oppinut. Sitten oli vielä lisäksi yks sankari, joka yritti viimeisellä viikolla vetää joka päivä 10 litraa vettä. Oli kuulemma kolmantena päivänä joutunut luovuttaan ankarien kipujen vuoksi...
VastaaPoistaItsekin kävin tänään kevyellä hölkällä. Oli hieno sumu merenrannassa, sai juosta pilvessä.
-Teemu
Minulla on vielä yksi aika lailla epäortodoksinen tankkaustapa esitettäväksi. Edellisiin verrattuna erona on tosin se, että sillä on tähän mennessä juostu aina uusi oma ennätys. Mutta ajattelin kirjoittaa siitä oman blogikirjoituksen ensi viikolla, joten ei kait siitä sen enempää nyt. ;)
VastaaPoistaPari vuotta sitten hyttikaverini juoksi Tukholmassa alle kolmen tunnin. Hänen ainakin joskus käyttämänsä tankkausresepti oli yksinkertaisesti kertoen se, että syödään ja juodaan ihan niin kuin aina ennenkin, mutta parina maratonia edeltävänä päivänä nautitaan muun sapuskan lisäksi iso limsapullollinen maltodekstriinijuomaa. Pieninä annoksina pitkin päivää. Varsin pätevän ja toimivan kuuloinen tapa. Siis yksi sellainen.
- Esko