Kas niin. Kaksi ja puoli viikkoa aikaa. Jos ei vielä ole hermostuttanut, niin nyt voisi olla pian jo aika vetää pienet paniikit. Mitähän kaikkea sitä voikaan mennä pieleen?
Ehkä en ole harjoitellut tarpeeksi? Pitäisiköhän vielä vetää parin viikon tehomääräkausi, varmuuden vuoksi?
Ehkä hukkaan lenkkarit? Tai unohdan ne? Koira syö ne? Milläs sitten juostaan?
Ehkä hukkaan chipin? Entä jos se irtoaa kengästä? ”Ei chippiä, ei aikaa!”
Entä jos Tukholmassa sataa? Tai tuulee? Tai jos siellä paistaakin aurinko täydeltä terältä?
Entä jos Tukholmassa sataa, tuulee ja paistaa aurinko täydeltä terältä yhtä aikaa?
Entä jos myöhästyn laivasta? Tai jos en myöhästy laivasta, ehkä startista? Nukun pommiin? Eksyn reitiltä?
Entä jos sairastun? Saan Mahataudin? Flunssan? Korvatulehduksen? Päänsäryn? Riiskan vasemman pikkusormen kynteen? Leposykekin on tainnut olla lähiaikoina koholla, ihan varmasti luulen niin!
Eikä mitä. Hyvin se menee. Kunto on jo rakennettu. Tästä eteenpäin kunnon suhteen ei ole enää paljoakaan saavutettavaa, mutta liialla tekemisellä voi kyllä tuhota kaiken. Ja jos kunnon rakentelu jäi puolitiehen, sitten se vaan jäi ja mennään niillä eväillä kun on. Viimeinen varsinainen pitkä on jo juostu (tai se juostaan ensi viikonloppuna). On aika alkaa keventää treeniä ja viimeistellä kuntoa. Ja sellaisista asioista joille ei mitään voi (kuten sää) on turha kantaa huolta. Eivät ne huolehtimalla miksikään kuitenkaan muuttuisi.
Tsemppiä maratonkunnon viimeistelyyn.
Seitsemän eri vuosina juostun maratonin ja nollan keskeytyksen kokemuksella,
- Esko
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aika hyvin tiivistit, Esko, ne ajatukset, joita minulla on aina ennen maratonia :) Lisäisin vielä, että ainoa koirien aiheuttama vaara ei suinkaan ole tuo lenkkareitten tuhoutuminen, vaan myös se, että viimeisellä viikolla ennen maratonia koira voi purra lenkillä nilkkaan ja sitten ei enää juosta...
VastaaPoista-Marjukka
Höh. Säähän olet kuitenkin konkari. :)
VastaaPoista- Esko
Mua ei pelota mikään noista, vaan se, miten lonkkaparkani kestävät.
VastaaPoista-Kosti
Mikäs miehellä lonkissa?
VastaaPoista- Esko
Eli vielä ehtii viimeistelyyn käydä vetäseen puolimaratonin ens lauantaina Yyterissä..?
VastaaPoista-Samuli
Ehtii... Mutta jos tarkoitus on juosta mahdollisimman kova aika Yyterissä ja sitten mahdollisimman kova aika Tukholmassa, niin minun mielestäni siihen jää ehkä vähän turhan vähän palautumisaikaa. Kaikki tietty riippuu vähän henkilökohtaisista ominaisuuksistakin. En tiiä, en ole kokeillut. Voi olla hyväkin ratkaisu. Toisin päin ei kyllä onnistuisi.
VastaaPoista- Esko
Eiköhän kaikki ihan hyvin mene - kunhan vain ei lähde taju...
VastaaPoista-Pekka-
Vielä viime hetken paniikkia...
VastaaPoistaJuuri viime viikolla totesin iloisena, että treenit on mennyt siinä mielessä loistavasti, ei ole mikään paikka pragannut eikä flunssat vaivannut.
Noh... Nyt oikeaa nilkkaa painaa niin vietävästi samaan tapaan kuin aikaisemmin rasitusmurtuman kiusatessa. Voihan räkä, jos nyt se on sitä. Jaakko, mieheni, antoi kaikki sympatiat; 'se on vaan luulosairaus'...;) Tuli sieltä myös asiallisia hoitovinkkejä miltei heti perään, kiitos niistä. Mutta rehellisesti minäkin toivon luulosairautta...;)
-Maija
Maratonin lähestyessä varsinkin kokemattomammilla maratoonareilla tuppaa tulemaan ties mitä vaivaa. Tai siis tuntumaan siltä. Se psykologinen puolihan minullakin oli mielessä, kun tätä blogitekstiä kirjoitin.
VastaaPoistaNiin että voipi olla luulosairaus, tai sitten voi olla nilkka muuten vaan ärtynyt. Ei muuta kuin treenistä vähän taukoa tai tuntemuksien mukaan kevennystä, kylmähoitoa ja kipuvoidetta. Ja ehkä tukisidettä. Eiköhän se sillä tokene. Ja sikäli kun tokenee niin sitten se oli tosiaan jotain muuta.
Toisaalta, jos rasitusmurtuma on oikeasti uusinut niin se ei enää Tukholmaan mennessä parane (aivan täsmälleen samaan kohtaanhan sen ei pitäisi kahta kertaa tulla). Ja sitten on paras suunnata katse vaikka HCM:ää kohti ja siirtää Tukholma ensi vuoteen. Maratonit ovat siitä hyviä, että aina niitä tulee uusia. Ja vaikka siirtohetkellä harmittaakin, jälkikäteen ajatellen ne paranemiseen tarvittavat ajat ovat yleensä kuitenkin aika lyhyitä. Mieluummin kärsii sen kuin riskeeraa koko harrastuksen jatkon. Harrastuksillahan on kuitenkin tarkoitus tuottaa jollakin tavalla hyvää mieltä, ei tuhota terveyttä.
- Esko, parin siirretyn maratoninkin kokemuksella.
Kiitos Esko,
VastaaPoistaNyt on jäänyt tämän viikon juoksut ihan minimiin. Kokeilin hieman keskiviikkona, mutta ei nyt tuntunut eritysen hyvältä. Huomenna menen pururadalle pehmeälle alustalle. Kyllä se nilkka tuntuu joka askeella.
... mutta on ennen maratonia ja puolikasta ollut ennenkin ihme kipuja, mutta itse kisassa ei enää tuntunut mitään.
Joten nyt riittää minun vali-vali kirjoitukseni, lepään, testaan ja saan kintun toimimaan... Psyykkausta, psyykkausta, kuulihan se nilkka tämän.
-Maija