Ennen ensimmäistä maratonia ajattelin, että viitisen kilometriä on sopiva pituus juoksulenkille. Se piristää koulupäivän jälkeen ja muutaman kerran viikossa nautittuna pitää riittävästi kunossa. Kympille onkin jo vaikeampi löytää aikaa. Sitä paitsi, pidemmät matkat vain maistuvat puulta niin helposti.
Toukokuussa sain sähköpostia opiskelija alennuksesta Helsinki City Maratonille ja heräsi pieni ajatus yhdestä pidemmästä matkasta. Kesäkuussa ilmoittauduin maratonille, kunhan olin todennut pystyväni ainakin kahteenkymppiin.
Ensimmäisen kaksikymppisen jälkeen jalat sitten olivatkin yli viikon kipeitä - eivät sentään aivan yhtä pahasti kuin lopulta onnistuneen maratonin jälkeen. Tulipa juostua se yksi pitkä matka ainakin.
Tai no, ensimmäisellä maratonilla - ja aina sen jälkeen - noin puolen välin kohdilla alan vakuutella itselleni, että seuraavalle maratonille lähden paremmassa kunnossa. Toistaiseksi, juuri noista puolimatkan tuskista onkin löytynyt riittävästi innostusta aina uuteen osanottoon ja paranevaan aikaan.
Toki tuo viisi kilsaa koulupäivän jälkeen yhä piristäisi mukavasti, mutta on silti jäänyt verryttelylenkin asemaan, ainakin kesäkuukausina. Toisaalta, kymppi sentään kulkee aikaisemmaa nopeammin, mutta silti juoksuun tuppaa kulumaan alati enemmän tunteja.
Taidan olla koukussa.
Johannes
13.5.2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti