Mitä nyt tuli mieleen...

Monilla on tavoitteena juosta ensimmäinen maraton. Tukholman maraton on syystä rankattu ihan parhaimpien maratonjuoksutapahtumien kärkeen. Ensikertalaisen näkökulmastakin siis. Ja onhan se myös ihan upea kansainvälinen suuren luokan tapahtuma, hyvin organisoitukin.

Debyyttimaratoniansa ennen olisi hyvä kokeilla kuntoaan puolikkaalla. Ja puolikaskin voi matkana olla haasteellinen, jos taustalla ei ole kestävyysharrastusta jostain toisesta lajista.

Kestävyyttä onkin hyvä kerryttää ainakin alussa monipuolisesti, siis muutaman eri lajin avulla, jotta välttyisi mahdollisilta rasitusoireilta. Juoksijat usein harrastavat juoksunsa ohella ainakin esimerkiksi pyöräilyä, hiihtoa, uintia, suunnistusta ja (sauva)kävelyä.

Samoin sitten juoksulajin puitteissa on hyvä juosta monipuolisesti, siis eri pituisia matkoja, eri vauhtisia matkoja, ja eri juoksualustoilla suoritettavia matkoja.

Varusteet on hyvä olla huolellisesti valitut, esimerkiksi eri alustoille erilaisia lenkkitossuja, eri lämpötiloihin eri vaatetusta. Rahaa saa kyllä kulumaan helposti tähän edulliseksi mainittuun lajiin. Kaikki varusteet on hyvä testata ja koetella moneen kertaan, ennenkuin voi olla varma, ettei varusteista sitten koitoksessa ole enemmän haittaa kuin hyötyä.

Harjoittelun rytmitys sekä suhde lepoon ja palautumiseen ovat olennaisia tekijöitä pyrittäessä kunnon ja terveyden vahvistumiseen. Tietysti myös monipuolinen, ravintoainerikas ruokavalio on ihan olennainen tekijä myös. Ja jos on tapaturmia tai sairastumisia, on suosiolla itselleen annettava aikaa toipua.

Ehkä yksi kuitenkin tärkeimmistä asioista hahmotettaessa juoksua on sen tarkoitus. Harjoittelun muoto tulisi valita tavoitteen, oman luonteen, lähtötason, elämäntilanteen ja ihan ajan ja muiden resurssien riittävyyden ehdoilla. Motivaatio ja juoksemisen vaatima pitkäjänteisyys voivat lopahtaa, jos tavoitetta ei ole itse asetettu, tai se ei ole oman luonteenlaadun suuntainen.

Juokseminen voi olla määrätietoista ja tavoitteellista, runsasta ja intensiivistä, kun nauttii kiivaasta kilpailusta muiden kanssa, kovasta sykkeestä ja rankasta treenaamisesta. Tai juokseminen voi olla vapaamuotoisempaa kuntoilua, rentoa, matalamman sykkeen alueella tapahtuvaa, jos kaipaa rentouttavaa luonnosta nautiskelua ja vastapainoa muuten hektiselle elämälle. Kummallakin tavalla ja kaikilla henkilökohtaisilla toteutuksilla voi päästä itselleen asettamaan tavoitteeseen myös Tukholmassa.

Olen itse nyt omalla kohdallani alkanut huomata, että oma panostukseni on kannattanut. Kunto ja kestävyys ovat pikkuhiljaa alkaneet kohota. Uskallan jo olettaa, että Tukholmassa pääsen maaliin asti ja palautuminen ja toipuminen sitten vievät aikanaan kohti parempaa kuntoa. Tosin sitten tulokseen kohdallani merkittävästi vaikuttavat nuo sääolosuhteet.

Siksi osallistuinkin eilen vappuaattona tähän wappupuolikkaaseen Otaniemestä. Aurinko paistoi, ja vaikka tuuli aluksi tuntui aika navakalta, rento juoksu toi sopivasti lämpöä. Mahtava juoksuseura, uudet ja tutut juttukaverit, saivat ajan kulkemaan nopeasti. Samalla on hyvä pitää huomio myös olosuhteissa, että muistaa esimerkiksi juoda nestettä tarpeeksi tai huomioida lenkkipolun mahdollisia muotoja. Kyllä yhteislenkki tuo vaihtelua itsenäiseen lenkkeilyyn ihan sopivasti.

Kiitos mahtavasta lenkistä kaikille osallistujille!

- Kirsi