Mistä kaikki alkoi...

Esiteltäköön tässä yksi tarina Aalto-yliopiston maratonjuoksijoiden historiassa.

Vuoden 2006 syksyllä eräs ystävämme oli väittelemässä TKK:n Rakentamistalouden laboratoriosta. Tällöin olin itsekin tutkijan pestissä samassa labrassa yhdessä monien muiden tätä blogia kirjoittavien ja maratonia juoksevien TKK:laisten kanssa.

Siinä sitten mietimme, mikä voisi olla hieman alle 30-vuotiaalle tulevalle tekniikan tohtorille erinomainen lahja. Ja luovia ratkaisuja hakien päättelimme, että hyvä ystävämme kaipaa varmasti jatkossa(kin) monenlaisia haasteita. Ja koska akateemiset ansiot lähestyivät yhtä merkittävää tavoitetta, näitä tulevia haasteita olisi varmaan syytä hakea yliopiston ulkopuolelta.

Labrassa oli myös ajoittain kollegoiden kesken heitetty juttua siitä, että harrastelija-kuntoilumme voisivat kaivata niin ikään pientä tavoitteellisuutta. Silloisen toimipisteemme alakerrassa oli näppärästi punttisali, jolla monet meistä proffasta tutkimusapulaiseen hakivat hikeä pintaan - ulkoilujen ohessa.

Ja siitä se ajatus sitten lähti: tulevalle tekniikan tohtorille päätettiin ostaa matka Tukholman maratonille kesälle 2007. Lippu laitettiin tilaukseen ja kaupanpäälle hankittiin vielä sykemittari ranteeseen. Lahjaa annettaessa juhlalupuheessa kuitenkin luvattiin, että ystävän rinnalla toki ollaan - ja että uuden TKT:n rinnalle maratonille lähtee myös liuta meitä muita kollegoita. Yhteensä meitä oli starttaamassa 8 juoksijaa.

Loppusyksy lokakuusta eteenpäin mielessä kävi, että pitäisi varmaan ruveta vähän treenailemaan, olihan tuleva maraton meille kaikille ensimmäinen. Ja kyllähän talven mittaan käytiin aika tunnollisestikin lenkeillä ja pikkuhiljaa Tukholma toukokuun lopussa rupesi häämöttämään. Maaliskuun paikkeilla kävi kuitenkin selväksi, että ystävämme TkT ei kuitenkaan (ja kaikesta huolimatta) ottanut vastaan haastettamme ja jättäytyi siten pois kisasta ja maraton-reissusta.

Mutta lopputuloksena keikka tuli tehtyä, maraton juostua ja vuoden 2008 Tukholmaankin paikat varattua. Vilpittimästi voin todeta, että kyllä kannatti.

Näin siis muutama vuosi sitten. Ja ei muuta kuin katse eteenpäin.

Mikko