Heja Aalto!

Laiva saapuu satamaan, ja välppääminen alkaa. Mitkä housut, mitä voi vielä syödä, kannattaako venytellä? Pian bussikuljetus vie Tukholman stadionille. Hengaillaan vielä pari tuntia, ja lähtö on käsillä. Ihmismassa on valtava.

Ensimmäiset kilometrit lähtevät, ja väkeä tuntuu olevan tiellä vähän liikaakin. Vauhdin pitäminen tasaisena onnistuu kuitenkin kaverin kanssa juostessa yllättävän hyvin. Askel ei kulje mitenkään mahtavasti, mutta selittynee lämmöllä.

Tahti jatkuu halki kauniin Tukholman. Ei millään superfiiliksellä kunnon puolesta, mutta mahtava kannustus ja vähän väliä esinntyvät bändit saavat kyllä mielen korkealle. Puolimatka koettaa kivuttomasti - vauhti on ollut täysin tasaista koko ajan. Jalkoja alkaa kivistämään hiljalleen.

25km koettaa, ja tahdissa pysyminen alkaa tuntumaan täysin mahdottomalta. Hyytyminen iskee, ja tasainen vauhti hiljenee. Se kuuluisa "seinä" taitaa tulla hieman vastaan. Keskustelu itsensä kanssa tulee siihen tulokseen, että tavoiteaika lienee mahdoton, mutta loppuun asti mennään joka tapauksessa kaikkensa antaen.

Noin 32km ja iso silta tulevat vastaan. Reitin pahin ylämäki. Jalka alkaa kramppaamaan, mutta korjaantuu äkkiä suolalla ja alamäen koettaessa. Jalat ovat kuitenkin tulessa ja vauhti on hyytynyt pahasti. 35km kohdalla jalat viestivät jatkuvasti: "Lopeta, lopeta!". Juoksu muuttuu kävelyksi. Paha merkki.

Hetken kävely kertoo, että loppumatkaan menee tätä vauhtia tuntikausia - hyvä jos bussiin tulee ehtimään. Täytyy pakottaa itsensä juoksemaan. Sattuu. Sattuu se, mutta kyllä ne jalat kestää. Hölkkä alkaa hammasta purren. Kun tietää mitä sen aloittaminen vaati, ei sitä enää voi lopettaakaan - uudestaan samaa ei halua kokeilla. Vauhti ei päätä huimaa, mutta liikunta lienee kuitenkin juoksuksi tunnistettavissa. "Jaksaa vielä Aalto!" huudot pakottavat osaltaan eteenpäin.

Viimeiset kilometrit taittuvat tuskaisen hitaasti, mutta kuitenkin varmasti. Maaliin tullaan viimein, ja loppukiri saa jälleen uuden jalkakrampit aikaan. Reilun neljän tunnin aika on kaukana tavoitteesta, mutta ainakin homma on ohi.

Palautuminen alkaa kentällä ja jatkuu laivassa yömyöhään. Kävely laivalla näyttää varsin hassulta jalkojen aristaessa. Kehotuksena kaikille juoksijoille illalla on tietysti "Juokaa paljon". Aamulla jalat jatkavat yhä valittamistaan, ja liikkuminen on hidasta. Olo on kuitenkin melko hyvä - tavoitteesta jääneen maratonajan voisi hyvinkin käydä korjaamassa joskus toiste, oli se juokseminen ihan hauskaa kuitenkin loppujen lopuksi.

- Pyry