Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, luulin jo selvinneeni ilman räkätauteja tästä kevääst. Lauantaina oli jo herätessä kurkku jokseenkin kipeä eikä olo muutoinkaan ollut kuin teräsmiehellä. Aamulenkki poisti viimeisetkin epäilykset kun ensimmäisillä hölkkäaskelilla syke pompsahti aerobisen treenialueen ylärajalle. Noh, hölköttelin sitten puoli tuntisen aamulenkin loppuun hädin tuskin pysyen aerobisella sykealueellani 120-135, välillä piti ottaa kyllä ihan kävely askeliakin. Tänään ekaa kertaa taas elävien kirjoissa. Pari päivää piti lepiä ottaa kun kuumettakin meinasi nostaa sunnuntaille. Eipä auta kun kuunnella kroppaa nyt rauhas ja pistää sit lenkkarit jalkaan ku on varmasti kroppa toipunu. Nyt ei varmaan kannata hommata mitään jälkitauteja...
-Samuli
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pikaisia paranemisia! Onneksi Tukholman maratoniin on vielä aikaa ja kerkeät hyvin parantua ennen sitä.
VastaaPoista-Marjukka