Kauden avaus

Lauantaille oli merkitty kauden avaushölköttely, ja siksi olinkin iloinen, kun alkuviikosta luvattiin lämmintä säätä ja auringonpaistetta. Toisin kuitenkin kävi, ja juoksu suoritettiin keväisen karmivassa +2 asteessa (auringon paistaessa vain jossain pilvimassojen takana, kaukana silmistä).

20min ennen kilpailun alkua oli pienen verryttelyn vuoro. Tässä pieni tarkoittaa oikeasti vähäistä alle kilometrin hölköttelyä ja pikaisia venytyksiä. Olin jostain kumman syystä toiveikkaana laittanut puolipitkät trikoot jalkaan tuulipuvun alle, mutta sään pettäessä jätin verkkapuvun riisumatta ja juoksin kaksissa housuin. Olokin oli hieman heikko, vaikka perjantai oli ollut liki täydellinen lepopäivä (en käynyt edes ulkona). Taustalla saattoi tietysti painaa torstain 15km + 2h futistreenit, tai jopa tiistain 16,3km (4.25/km). Joka tapauksessa "kyyristyin" lähtöviivalle ja ampaisin matkaan pyssynkorvikkeen (=kovaäänisen) saattelemana.

Jo alkumatkasta olin sitä mieltä, että pitkät housut olisi sittenkin pitänyt jättää huoltajan haltuun, mutta pipo ja hanskat tuntuivat vielä olevan tarpeelliset. Ensimmäiset pari kilometria kone yski tosi pahoin - tosin taisin olla vielä hiukan liian kovassa porukassa mukana. Säikähdin, kun aloin jäädä ensiksi valitsemastani porukasta ja muutama uusi mies meni ohitseni. Liimauduin kuitenkin näiden selkään muutaman kilometrin ajaksi. Alamäessä joukko aina hiukan karkasi, mutta ylämäessä ja tasaisella sain selät taas kiinni (voi olla, ettei oma satasen ennätys 15,0 ole riittävä).

Tunsin olevani jo aivan puhki, kun ohitin 5km:n kyltin (ajassa ~19.50). Nyt myös selät, joissa olin roikkunut, pääsivät irti ja repäisivät n. 50m etumatkan, joka kuitenkin 6km:stä lähtien pysyi muuttumattomana. Tästä myös arvelin, ettei vauhtini ole voinut mahdottomasti tippua. 8km:n kohdalla jalkani alkoivat olla jo pienistäkin nousuista hapoilla, mutta tässä vaiheessa työnteko oli kuitenkin mielekkäämpää kuin muutamia kilometrejä aiemmin, jolloin oli iskenyt tuttu halu keskeyttää. 9km:n kohdalle oli kasaantunut yleisöä, josta sain kerättyä lisävoimia. Voimia antoi myös tieto siitä, että aikaa oli kulunut liki tasan 36min (tämä kilometri oli vienyt noin 4.10), mikä mahdollistaisi vielä erään rajapyykin rikkomisen. Yritin kiristää vauhtia, mutta en tiedä, auttoiko tämä yritys, koska aloin olla jo "hämärän rajamailla". Lopussa oli vielä ikävän hapokas nousu, jossa kuulin takanani hengityksen tihenevän. Olisiko koko matkan takanani pysytellyt tyyppi tulossa ohi, kun matkaa oli enää alle 200m jäljellä. Ylämäki loppui ja alkoi loiva lasku. Olin valmis antamaan periksi, mutta kun tämä Finlandia Maratoonareiden edustaja pääsi rinnalleni, sain jostain uusia voimia, ja molempien vauhti kiihtyi. Viimeiseen U-käännökseen tulimme rinta rinnan, mutta olin ollut koko ajan sisäkaarteen puolella, mikä auttoi huomattavasti käännöksessä. 30m:n pituisella loppusuoralla vilkaisin taakseni ja huomasin eron olevan noin 5m, minkä seurauksena saatoin huokaista helpotuksesta ja ylittää maaliviivan rauhassa. Lopulta eroa jäi yksi sekunti.

Koska kellossani ei ole minkäänlaista sekuntikello-ominaisuutta, jouduin vain arvoimaan lähtöajan perusteella loppuaikaa, mutta saatoin tyytyväisenä todeta ajan olevan hiukan alle 40min. Tulosliuskasta tarkaksi ajaksi selvisi 39.55, mikä oli hyvä aika tähän keliin ja tälle reitille (joka on ainakin kotisivujen mukaan tarkastusmitattu vuonna 2007). Tavoitekin täyttyi, kun edellinen ennätys 40.48 alittui. Paremmissa olosuhteissa voisi jopa kauden tavoite, 39min alitus, olla mahdollisuuksien rajoissa. :)

Kisan muuten voitti JKU:n Henri Manninen ajalla 31.17.

-Kosti