Juoksuturistiksi Tukholmaan – taustoja ja selityksiä

Mitä eroa on nykynuorella ja perunalla?
- Peruna on kasvatettu.

Hyviin tapoihin kuuluu esittäytyminen, joten mikäpä siis olisikaan parempi tapa kuin tehdä se heti ensimmäisessä viestissä? Kertoa vähän itsestäni sekä projektista.

Aalto-yliopiston maratonhanke on aika tuore projekti. Ideanikkarit kuten Markku, Antti ja Perttu polkaisivat sen käyntiin vasta maaliskuussa. Mukaan pyrittiin haalimaan kaikki Tukholmaan lähdössä olleet TKK:n, HSE:n ja Taikin sidosryhmäläiset. Tukholman maratonin osallistujakatto saavutettiin jo joulukuun alussa 2008, joten pääosa matkalaisista tiesi siis juoksevansa maratonin jo paljon aikaisemmin kuin tiesivät, että juoksevat sen nimenomaan Aalto-yliopiston edustajina.

Tukholman maratonin kotisivut:

http://www.stockholmmarathon.se/

Maratoonareilla oli pieni palaveri reilu viikko sitten. Ensimmäinen, johon kaikki lähtijät oli kutsuttu mukaan. Noin puolet porukasta oli paikalle myös päässyt. Suunnitelmien kehittelyn ohessa pidettiin myös pieni esittelykierros, ja tuntuikin yllättävältä tajuta, että olin paikallaolijoista toiseksi kokenein maratoonari. Ainakin, jos siis kokemusta mitataan juostujen maratonien määrällä. Itselläni niitä on takana seitsemän. Minäkö muka jonkinlainen konkari tässä lajissa?

Juoksu, saati maratonit - tai urheilu ylipäätään - ei ole aina ollut itsestäänselvyys. Mitään lapsuuden ja nuoruuden aktiiviurheilutaustaa ei ole. Nykyisen pyöräni ostin 1999, ja siitä voikin sanoa liikuntaharrastusteni alkaneen kehittyä. Koskaan en ollut oma-aloitteisesti juossut, mutta vuonna 2001 houkuttelin kaverin kanssani maratonille. Miksi niin tein ja miksi juuri maratonille, sitä en enää muista. Voi olla, että asia vanhoista viesteistä selviäisi. Ei tainnut olla kuitenkaan hullumpi päähänpisto, sillä sen jälkeen maratonille on palattu aina vuosittain. Vain 2005 kilpailu on jäänyt väliin. Aikaisemmista maratoneista kolme on juostu Tukholmassa.

Ympärivuotinen hyötypyöräily on itselläni liikuntaharrasteiden kulmakivi ja syömähammas, ja parhaina vuosina on kertynyt maastopyörän mittariin reilut 10000 km. Maratonille en ole kuitenkaan koskaan harjoitellut ns. kunnolla. Lienee siis parasta, että pyrinkin kertomaan mahdollisimman vähän treeneistäni, ettei kukaan vain vahingossakaan saisi huonoja vaikutteita. Mieluummin keskityn hauskuttamaan lukijoita. Jos ei muuten, niin edes tahattomasti sitten. Hupaisaa se on surkuhupaisakin.

Jotta surkuhupaisuuskriteerit varmasti täyttyisivät, loppukaneettina tarjoilen vielä pieniä selityksiä ja tekosyitä. Tarkoituksena nimittäin on kyllä ollut kokeilla, mihin pystyisi, jos panostaisi harjoitteluun kunnolla. Tällä kerralla on kuitenkin tarjottavaksi jopa jonkinlainen syy siihen, minkä vuoksi juoksumäärät ovat olleet vähäiset ja harvat lenkitkin kovin lyhyitä.

Tammikuussa osallistuin ensi kertaa kotirataultraan. Se on maailmanlaajuinen ultrajuoksutapahtuma, johon jokainen voi osallistua omalla kotiseudullaan. Tai missä vain haluaa. Osallistujat mittaavat itselleen 50 kilometrin reitin, ja juoksevat reittinsä samana päivänä ympäri maailman. Lopuksi tulokset kerätään yhteen. Kotirataultra on rento tapahtuma, jonka useimmat osallistujat ottavat lähinnä normaalia pidempänä pitkänä lenkkinä. Niin minäkin. Valitettavasti vain omalla kohdallani toinen polvi ei oikein pitänyt yhdistelmästä 50 km juoksua, kova alusta ja pitkä tauko juoksuharrastuksessa alla. Joten ensimmäinen tavoite Tukholmassa on päästä lähtöviivalle, ja toinen päästä maaliin (juosten). Vasta kolmanneksi voisi sitten miettiä mahdollisia aikoja tai sijoituksia.

Tsemppiä kaikille lenkkeilijöille, ja aurinkoisia juoksukelejä! Sekä mukavaa pääsiäistä.

- Esko Anttila