Minulle parasta maratonharjoittelua on hiihtolomaviikko Lapissa. Tunturien juurella ei harjoittelumotivaatiota tarvitse erikseen etsiä, kun auringonsäteistä kimaltelevat keväthanget suorastaan kutsuvat hiihtäjää luokseen.
Tunturin huipulle kipuamisessa on jotain samaa kuin maratonjuoksussa. Alhaalta käsin huippu vaikuttaa työläältä saavuttaa, mutta vähitellen matka etenee, kun vain jaksaa pitää itsensä liikkeessä. Kun vihdoin on saavuttanut huipun – tai maaliviivan – ainoa ajatus yleensä on: tänne asti minä pääsin.
Toisinaan tunturin huipulle pääseminen vastaa kuitenkin enemmän maratonin 30 km:n kohtaa. Vaikka suurin työ on jo takana, vielä ei voi huokaista helpotuksesta. Joskus alaspäin on lopulta vaikeampi kulkea kuin ylös. Vauhti voi kasvaa liian suureksi tai pettävä hanki pudottaa hiihtäjän pyllylleen. Mitä vaikeamman retken päivän aikana on tehnyt, sitä onnellisemmaksi kuitenkin voi itsensä tuntea illalla saunassa.
Hiihtäminen tunturissa tukee maratonin juoksemista paitsi kunnon kohottamisen vuoksi, mutta myös mielikuvien takia. Kun maratonilla alkaa väsymys painaa, voi palata mielessään suksien päällä vietettyihin hetkiin. Jos olen kerran jaksanut kavuta suksilla upottavassa hangessa Noitatunturin jyrkkää rinnettä, ei kai muutaman viimeisen kilometrin juokseminen maratonilla voi tuntua ylivoimaiselta, saanhan sentään maratonilla edetä tasaisella asvaltilla upottavan hangen sijaan.
-Marjukka
14.4.2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mielikuvaharjoittelu ja nautinto samassa. Aivan loistavaa! :-)
VastaaPoista-Esko A.
Kyllä mäen ylösnouseminen, suksin ja sauvoin, tai pelkin sauvoin, tai sitten vain jalkavoimin on yleensä aina hengästyttävää ja voi siis sopivasti hapenottokykyä ja sydämen työskentelytehoa kasvattaa ja voimistaa... Kunhan sitten on sopivia palautumisjaksoja.
VastaaPoistaJostain luin, että murtomaahiihto on kasvattanut suosiotaan viime talvina. Hiihto taitaakin hyvin sopia juoksijoille talvisin juoksun vaihtoehdoksi.
Itsekin olen käynyt Lapissa hiihtämässä. Mutta nyt vain mielenkiinnolla odottelen sitä hiihtoputkea tänne pääkaupunkiseudulle. En siis tiedä, millainen se tulee olemaan.
- Kirsi